Eeva Hakalan kiinnostus viineihin heräsi aikoinaan Italian matkalla. Hän pitää koulutuksia ja viininmaistajaisia. Työssään Anoran tytäryhtiössä Vinunicissa hän on keskittynyt ranskalaisten viinien maahantuontiin.
Leena Kurikka
Kurikkalaislähtöinen Eeva Hakala johdatti kiinnostuneita viinin saloihin Bistro Ruufuksessa elokuisena keskiviikkona. Aihepiiri innosti, tupa tuli täyteen. Illan aikana maistelijat tutustuivat kuohuviiniin, valkoviiniin, roseeviiniin sekä kahteen erilaiseen punaviiniin. Pöytiin tuotiin myös pikkupurtavaa, tapaksia.
Jos sinulla ei ole lukuoikeutta, tilaa se
TÄSTÄA-
A+
”Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta”
Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse ottaa niitä vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa.
Leena Kurikka
Kurikkalaislähtöinen Eeva Hakala johdatti kiinnostuneita viinin saloihin Bistro Ruufuksessa elokuisena keskiviikkona. Aihepiiri innosti, tupa tuli täyteen. Illan aikana maistelijat tutustuivat kuohuviiniin, valkoviiniin, roseeviiniin sekä kahteen erilaiseen punaviiniin. Pöytiin tuotiin myös pikkupurtavaa, tapaksia.
– Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse niitä ottaa vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa. Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta, evästi Hakala tastingiin tulleita.
Hänen oma kiinnostuksensa viineihin alkoi Italiasta 15- 20 vuotta sitten.
– Maisteltiin paikallista viiniä ja kokkailtiin paikallisilla raaka-aineilla ruokaa. Huomattiin miten hyvä yhdistelmä se viini ja ruoka onkaan ja miten paljon ruoka antaa viinille ja taas toisinpäin, miten hyvin ne tukevat toisiaan. Etiketin takana olevat asiat kuten kulttuurihistoria, maaperä ja valmistusmenetelmä kaikki vaikuttavat viiniin ja se koko kokonaisuus alkoi kiinnostaa.
Hakala alkoi hiljalleen opiskella alaa, päätyi sadonkorjuuseen suomalaisomisteiselle viinitilalle Chateau Carsinille Ranskassa ja pääsi sitten töihin Viinilehteen, jossa viinikiinnostus ja mediaosaaminen yhdistyivät sopivasti.
– Oli onnellinen sattuma, että pääsin Viinilehteen. Opiskelin samalla viineistä lisää ja suoritin kansainvälisen Wine and Spirits Education Trustin diploma-tutkinnon.
Viinilehdessä kului kahdeksan vuotta. Nykyään hän toimii Anoran tytäryhtiössä Vinunicissa, vastaa muutamien ranskalaisten viinien kuten Larochen Suomen markkinoista ja yrittää löytää uusia kivoja viinejä tuotavaksi Suomeen.
– Vähän kuin olisi mennyt kotia, kun meni kossun kotia töihin. Tuli hyvin kotoisa fiilis, Hakala naurahtaa.
Hänen työpisteensä ei ole Koskenkorvalla vaan Helsingissä. Lisäksi hän tekee koulutuksia ja viininmaistelutilaisuuksia eli viinitastingeja.
– Niitä on hauska tehdä, ne ovat enemmän harrastusta.
Viinien valinnassa Hakala korostaa muutamaa asiaa.
– Käyttötarkoitus ja fiilis. Onko kyse seurustelusta tai ruokailusta, millaista ruokaa suunnitellaan. Minulle myös kestävä kehityksen asiat ovat tärkeitä, ja laatu. Viinin ei tarvitse olla kallis, kunhan hintalaatusuhde on hyvä.
Jokaiselle viinille on oma paikkansa.
– Hanapakkauksillekin on käyttötarkoituksensa, jos on vaikka mökillä, veneessä tai picnicillä, ne toimivat hyvin tällaisessa tilanteessa.
Viinintuotannon lempialueikseen Hakala nimeää Burgundin ja Piemonten.
– Olen aika kova burgundifani. Jotkut pienemmät alueet kuten Ribeira Sacra Espanjan Caliciassa on tosi mielenkiintoinen paikka, ja Sisiliasta tulee tällä hetkellä kivoja varsinkin natural viinejä. Alsacen valkoviineissä on hyvä hintalaatusuhde. Alsacesta on vaikea löytää huonoa viiniä.
Viime vuodet ovat olleet rieslingin voittokulkua.
– Suomalaiset ovat tosi pitkään tykänneet rieslingistä. Olen alleviivannut sitä, että kaikkia muitakin rypäleitä on hyvä kokeilla.
Viinimaistajaisissa viinit olivat ranskalaisia. Tarjolla oli cremantia eli samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä, eteläranskalaista chardonnayta, roseeta läheltä Provencen aluetta ja kahta erityylistä punaviiniä
– Kaikki ovat helposti lähestyttäviä ja mun mielestä kaikissa on tosi hyvä hintalaatusuhde. On joka viinityylistä oma esimerkkinsä, rohkaisen maistamaan erityyppisiä viinejä välillä. Kallis viini ei välttämättä ole halvempaa parempi. 15–20 eurolla saa hyviä viinejä, 12–15 eurolla saa vielä ihan ok viinejä. Jos mennään kympin viineihin, tuottajalle ei jää juuri mitään.
Illan aikana Hakala evästi miten viineistä katsotaan ensin ulkoasu ja väri. Lasia pyöräytetään vähän, että viini saa happea ja sitten tuoksutellaan aromia.
– Vähän isommassa lasissa aromit pääsevät esiin. Kun on tuoksuteltu, maistetaan ja voi purskutella, jolloin aromit tulevat esille paremmin, hän neuvoi.
Tilaisuudessa kysyttiin korkkien merkityksestä.
– Korkilla ei ole merkitystä viinin laatuun. Jos haluaa välttää korkkivikoja, kannattaa ottaa kierrekorkki. Kierrekorkilla viini pysyy tasalaatuisempana. Jos pullossa on luonnonkorkki, viini säilyy paremmin pitkiä aikoja vaakatasossa. Lasipullossa viini säilyy varastossa pidempään kuin hanapakkauksessa, Hakala vastasi.
Viininmaistelukokeilu oli Bistro Ruufuksen yrittäjien Maija Välimäen ja Maikki Haaran mukaan onnistunut.
– Tosi hyvä. Väki kommentoi, että ihanaa, kun Kurikassa on tällainen tapahtuma, ja toivovat jo uutta. Varmaan tullaan järjestämään vastaava tai sellainen, jossa mukana on myös Sofia, Maija ja Maikki kertoivat.
Eeva ja hänen pianistisiskonsa Sofia Hakala pitävät marraskuussa yhteistyössä Juurella -ravintolan kanssa Piano & Viini -illan Seinäjoella Kalevan navetassa. Jokaiseen viiniin yhdistetään klassisen musiikin pianokappale.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Eeva Hakalan kiinnostus viineihin heräsi aikoinaan Italian matkalla. Hän pitää koulutuksia ja viininmaistajaisia. Työssään Anoran tytäryhtiössä Vinunicissa hän on keskittynyt ranskalaisten viinien maahantuontiin.
Leena Kurikka
Kurikkalaislähtöinen Eeva Hakala johdatti kiinnostuneita viinin saloihin Bistro Ruufuksessa elokuisena keskiviikkona. Aihepiiri innosti, tupa tuli täyteen. Illan aikana maistelijat tutustuivat kuohuviiniin, valkoviiniin, roseeviiniin sekä kahteen erilaiseen punaviiniin. Pöytiin tuotiin myös pikkupurtavaa, tapaksia.
Jos sinulla ei ole lukuoikeutta, tilaa se
TÄSTÄA-
A+
”Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta”
Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse ottaa niitä vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa.
Leena Kurikka
Kurikkalaislähtöinen Eeva Hakala johdatti kiinnostuneita viinin saloihin Bistro Ruufuksessa elokuisena keskiviikkona. Aihepiiri innosti, tupa tuli täyteen. Illan aikana maistelijat tutustuivat kuohuviiniin, valkoviiniin, roseeviiniin sekä kahteen erilaiseen punaviiniin. Pöytiin tuotiin myös pikkupurtavaa, tapaksia.
– Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse niitä ottaa vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa. Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta, evästi Hakala tastingiin tulleita.
Hänen oma kiinnostuksensa viineihin alkoi Italiasta 15- 20 vuotta sitten.
– Maisteltiin paikallista viiniä ja kokkailtiin paikallisilla raaka-aineilla ruokaa. Huomattiin miten hyvä yhdistelmä se viini ja ruoka onkaan ja miten paljon ruoka antaa viinille ja taas toisinpäin, miten hyvin ne tukevat toisiaan. Etiketin takana olevat asiat kuten kulttuurihistoria, maaperä ja valmistusmenetelmä kaikki vaikuttavat viiniin ja se koko kokonaisuus alkoi kiinnostaa.
Hakala alkoi hiljalleen opiskella alaa, päätyi sadonkorjuuseen suomalaisomisteiselle viinitilalle Chateau Carsinille Ranskassa ja pääsi sitten töihin Viinilehteen, jossa viinikiinnostus ja mediaosaaminen yhdistyivät sopivasti.
– Oli onnellinen sattuma, että pääsin Viinilehteen. Opiskelin samalla viineistä lisää ja suoritin kansainvälisen Wine and Spirits Education Trustin diploma-tutkinnon.
Viinilehdessä kului kahdeksan vuotta. Nykyään hän toimii Anoran tytäryhtiössä Vinunicissa, vastaa muutamien ranskalaisten viinien kuten Larochen Suomen markkinoista ja yrittää löytää uusia kivoja viinejä tuotavaksi Suomeen.
– Vähän kuin olisi mennyt kotia, kun meni kossun kotia töihin. Tuli hyvin kotoisa fiilis, Hakala naurahtaa.
Hänen työpisteensä ei ole Koskenkorvalla vaan Helsingissä. Lisäksi hän tekee koulutuksia ja viininmaistelutilaisuuksia eli viinitastingeja.
– Niitä on hauska tehdä, ne ovat enemmän harrastusta.
Viinien valinnassa Hakala korostaa muutamaa asiaa.
– Käyttötarkoitus ja fiilis. Onko kyse seurustelusta tai ruokailusta, millaista ruokaa suunnitellaan. Minulle myös kestävä kehityksen asiat ovat tärkeitä, ja laatu. Viinin ei tarvitse olla kallis, kunhan hintalaatusuhde on hyvä.
Jokaiselle viinille on oma paikkansa.
– Hanapakkauksillekin on käyttötarkoituksensa, jos on vaikka mökillä, veneessä tai picnicillä, ne toimivat hyvin tällaisessa tilanteessa.
Viinintuotannon lempialueikseen Hakala nimeää Burgundin ja Piemonten.
– Olen aika kova burgundifani. Jotkut pienemmät alueet kuten Ribeira Sacra Espanjan Caliciassa on tosi mielenkiintoinen paikka, ja Sisiliasta tulee tällä hetkellä kivoja varsinkin natural viinejä. Alsacen valkoviineissä on hyvä hintalaatusuhde. Alsacesta on vaikea löytää huonoa viiniä.
Viime vuodet ovat olleet rieslingin voittokulkua.
– Suomalaiset ovat tosi pitkään tykänneet rieslingistä. Olen alleviivannut sitä, että kaikkia muitakin rypäleitä on hyvä kokeilla.
Viinimaistajaisissa viinit olivat ranskalaisia. Tarjolla oli cremantia eli samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä, eteläranskalaista chardonnayta, roseeta läheltä Provencen aluetta ja kahta erityylistä punaviiniä
– Kaikki ovat helposti lähestyttäviä ja mun mielestä kaikissa on tosi hyvä hintalaatusuhde. On joka viinityylistä oma esimerkkinsä, rohkaisen maistamaan erityyppisiä viinejä välillä. Kallis viini ei välttämättä ole halvempaa parempi. 15–20 eurolla saa hyviä viinejä, 12–15 eurolla saa vielä ihan ok viinejä. Jos mennään kympin viineihin, tuottajalle ei jää juuri mitään.
Illan aikana Hakala evästi miten viineistä katsotaan ensin ulkoasu ja väri. Lasia pyöräytetään vähän, että viini saa happea ja sitten tuoksutellaan aromia.
– Vähän isommassa lasissa aromit pääsevät esiin. Kun on tuoksuteltu, maistetaan ja voi purskutella, jolloin aromit tulevat esille paremmin, hän neuvoi.
Tilaisuudessa kysyttiin korkkien merkityksestä.
– Korkilla ei ole merkitystä viinin laatuun. Jos haluaa välttää korkkivikoja, kannattaa ottaa kierrekorkki. Kierrekorkilla viini pysyy tasalaatuisempana. Jos pullossa on luonnonkorkki, viini säilyy paremmin pitkiä aikoja vaakatasossa. Lasipullossa viini säilyy varastossa pidempään kuin hanapakkauksessa, Hakala vastasi.
Viininmaistelukokeilu oli Bistro Ruufuksen yrittäjien Maija Välimäen ja Maikki Haaran mukaan onnistunut.
– Tosi hyvä. Väki kommentoi, että ihanaa, kun Kurikassa on tällainen tapahtuma, ja toivovat jo uutta. Varmaan tullaan järjestämään vastaava tai sellainen, jossa mukana on myös Sofia, Maija ja Maikki kertoivat.
Eeva ja hänen pianistisiskonsa Sofia Hakala pitävät marraskuussa yhteistyössä Juurella -ravintolan kanssa Piano & Viini -illan Seinäjoella Kalevan navetassa. Jokaiseen viiniin yhdistetään klassisen musiikin pianokappale.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
”Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta”
Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse ottaa niitä vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa.
Leena Kurikka
Kurikkalaislähtöinen Eeva Hakala johdatti kiinnostuneita viinin saloihin Bistro Ruufuksessa elokuisena keskiviikkona. Aihepiiri innosti, tupa tuli täyteen. Illan aikana maistelijat tutustuivat kuohuviiniin, valkoviiniin, roseeviiniin sekä kahteen erilaiseen punaviiniin. Pöytiin tuotiin myös pikkupurtavaa, tapaksia.
– Viinejä on kiva maistella, ei tarvitse niitä ottaa vakavasti. Ei ole oikeaa tapaa tai juomaa. Tärkeintä on se mikä omassa suussa maistuu parhaimmalta, evästi Hakala tastingiin tulleita.
Hänen oma kiinnostuksensa viineihin alkoi Italiasta 15- 20 vuotta sitten.
– Maisteltiin paikallista viiniä ja kokkailtiin paikallisilla raaka-aineilla ruokaa. Huomattiin miten hyvä yhdistelmä se viini ja ruoka onkaan ja miten paljon ruoka antaa viinille ja taas toisinpäin, miten hyvin ne tukevat toisiaan. Etiketin takana olevat asiat kuten kulttuurihistoria, maaperä ja valmistusmenetelmä kaikki vaikuttavat viiniin ja se koko kokonaisuus alkoi kiinnostaa.
Hakala alkoi hiljalleen opiskella alaa, päätyi sadonkorjuuseen suomalaisomisteiselle viinitilalle Chateau Carsinille Ranskassa ja pääsi sitten töihin Viinilehteen, jossa viinikiinnostus ja mediaosaaminen yhdistyivät sopivasti.
– Oli onnellinen sattuma, että pääsin Viinilehteen. Opiskelin samalla viineistä lisää ja suoritin kansainvälisen Wine and Spirits Education Trustin diploma-tutkinnon.
Viinilehdessä kului kahdeksan vuotta. Nykyään hän toimii Anoran tytäryhtiössä Vinunicissa, vastaa muutamien ranskalaisten viinien kuten Larochen Suomen markkinoista ja yrittää löytää uusia kivoja viinejä tuotavaksi Suomeen.
– Vähän kuin olisi mennyt kotia, kun meni kossun kotia töihin. Tuli hyvin kotoisa fiilis, Hakala naurahtaa.
Hänen työpisteensä ei ole Koskenkorvalla vaan Helsingissä. Lisäksi hän tekee koulutuksia ja viininmaistelutilaisuuksia eli viinitastingeja.
– Niitä on hauska tehdä, ne ovat enemmän harrastusta.
Viinien valinnassa Hakala korostaa muutamaa asiaa.
– Käyttötarkoitus ja fiilis. Onko kyse seurustelusta tai ruokailusta, millaista ruokaa suunnitellaan. Minulle myös kestävä kehityksen asiat ovat tärkeitä, ja laatu. Viinin ei tarvitse olla kallis, kunhan hintalaatusuhde on hyvä.
Jokaiselle viinille on oma paikkansa.
– Hanapakkauksillekin on käyttötarkoituksensa, jos on vaikka mökillä, veneessä tai picnicillä, ne toimivat hyvin tällaisessa tilanteessa.
Viinintuotannon lempialueikseen Hakala nimeää Burgundin ja Piemonten.
– Olen aika kova burgundifani. Jotkut pienemmät alueet kuten Ribeira Sacra Espanjan Caliciassa on tosi mielenkiintoinen paikka, ja Sisiliasta tulee tällä hetkellä kivoja varsinkin natural viinejä. Alsacen valkoviineissä on hyvä hintalaatusuhde. Alsacesta on vaikea löytää huonoa viiniä.
Viime vuodet ovat olleet rieslingin voittokulkua.
– Suomalaiset ovat tosi pitkään tykänneet rieslingistä. Olen alleviivannut sitä, että kaikkia muitakin rypäleitä on hyvä kokeilla.
Viinimaistajaisissa viinit olivat ranskalaisia. Tarjolla oli cremantia eli samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä, eteläranskalaista chardonnayta, roseeta läheltä Provencen aluetta ja kahta erityylistä punaviiniä
– Kaikki ovat helposti lähestyttäviä ja mun mielestä kaikissa on tosi hyvä hintalaatusuhde. On joka viinityylistä oma esimerkkinsä, rohkaisen maistamaan erityyppisiä viinejä välillä. Kallis viini ei välttämättä ole halvempaa parempi. 15–20 eurolla saa hyviä viinejä, 12–15 eurolla saa vielä ihan ok viinejä. Jos mennään kympin viineihin, tuottajalle ei jää juuri mitään.
Illan aikana Hakala evästi miten viineistä katsotaan ensin ulkoasu ja väri. Lasia pyöräytetään vähän, että viini saa happea ja sitten tuoksutellaan aromia.
– Vähän isommassa lasissa aromit pääsevät esiin. Kun on tuoksuteltu, maistetaan ja voi purskutella, jolloin aromit tulevat esille paremmin, hän neuvoi.
Tilaisuudessa kysyttiin korkkien merkityksestä.
– Korkilla ei ole merkitystä viinin laatuun. Jos haluaa välttää korkkivikoja, kannattaa ottaa kierrekorkki. Kierrekorkilla viini pysyy tasalaatuisempana. Jos pullossa on luonnonkorkki, viini säilyy paremmin pitkiä aikoja vaakatasossa. Lasipullossa viini säilyy varastossa pidempään kuin hanapakkauksessa, Hakala vastasi.
Viininmaistelukokeilu oli Bistro Ruufuksen yrittäjien Maija Välimäen ja Maikki Haaran mukaan onnistunut.
– Tosi hyvä. Väki kommentoi, että ihanaa, kun Kurikassa on tällainen tapahtuma, ja toivovat jo uutta. Varmaan tullaan järjestämään vastaava tai sellainen, jossa mukana on myös Sofia, Maija ja Maikki kertoivat.
Eeva ja hänen pianistisiskonsa Sofia Hakala pitävät marraskuussa yhteistyössä Juurella -ravintolan kanssa Piano & Viini -illan Seinäjoella Kalevan navetassa. Jokaiseen viiniin yhdistetään klassisen musiikin pianokappale.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide