VIERASKYNÄ:

Hyvinvointia ei voi mitata pelkästään euroissa – eikä hoitoa järjestää pelkällä karttaharjoituksella

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen talous on saatava tasapainoon. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä. Talouden tasapainottaminen ei kuitenkaan saa muodostua itseisarvoksi, jonka rinnalla ihmisten terveys, palvelujen saavutettavuus ja hoidon jatkuvuus jäävät toissijaisiksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen alkuperäisiin tavoitteisiin kuului perusterveydenhuollon vahvistaminen, hoitoon pääsyn parantaminen ja painopisteen siirtäminen raskaista ja kalliista palveluista ennaltaehkäisyyn sekä varhaiseen hoitoon. [1] Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Etelä-Pohjanmaalla ollaan kulkemassa monilta osin päinvastaiseen suuntaan.

Erityisen huolestuttavaa on, että sopeuttaminen kohdistuu näin voimakkaasti juuri perusterveydenhuollon lähipalveluverkkoon. Kyse on terveydenhuollon siitä osasta, jonka pitäisi olla ihmisiä lähimpänä, helpoimmin saavutettavissa ja mahdollisimman matalan kynnyksen paikka hakea apua. Perusterveydenhuollon tehtävä on tunnistaa ja hoitaa sairaudet ajoissa, ehkäistä niiden vaikeutumista sekä vähentää päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kuormitusta.

Jos tämä perusta heikkenee, on syytä kysyä, mitä koko uudistuksella lopulta tavoiteltiin?

Samalla keskustelussa tuntuu unohtuvan yksi laadukkaan ja kustannusvaikuttavan terveydenhuollon tärkeimmistä tekijöistä: hoidon jatkuvuus.

Pitkäaikainen hoitosuhde ei ole pelkkä mukava lisä terveydenhuollon palveluvalikoimassa. Se on keskeinen osa hyvää hoitoa. Kun lääkäri ja hoitaja tuntevat potilaan, hänen sairautensa, elämäntilanteensa ja aikaisemman hoitohistoriansa, tarpeettomia tutkimuksia voidaan välttää, hoitoa suunnitella johdonmukaisemmin ja ongelmiin puuttua aikaisemmin. Luottamus rakentuu ajan kanssa, ja se on usein erityisen tärkeää paljon palveluja tarvitseville, iäkkäille ja pitkäaikaissairaille. [2–4]

Hoidon jatkuvuutta ei tietenkään turvata pelkästään säilyttämällä rakennuksia. Mutta sitä ei myöskään edistetä automaattisesti siirtämällä palveluja yhä kauemmaksi ja hajottamalla toimivia paikallisia palvelukokonaisuuksia. Jos palveluverkkoa muutetaan, on pystyttävä osoittamaan, miten tutut hoitosuhteet, henkilöstön pysyvyys ja palvelujen todellinen saavutettavuus säilyvät. [5]

On myös syytä muistaa, ettei kustannustehokas perusterveydenhuolto ole mikään uusi keksintö, joka syntyy vasta suuren organisaation keskitetyn suunnittelun tuloksena. Etelä-Pohjanmaan kunnissa ja terveyskeskuksissa on vuosikymmenten saatossa opittu toimimaan niukoilla resursseilla, kehitetty joustavia työnjakoja, hyödynnetty paikallistuntemusta ja rakennettu käytännössä toimivia palvelukokonaisuuksia. Monesti juuri resurssien niukkuus on pakottanut löytämään ratkaisuja, joissa potilaan tarpeet, hoidon sujuvuus ja kustannustietoisuus kohtaavat poikkeuksellisen hyvin.

Näiden paikallisten toimintamallien vahvuuksia tunnistettiin jo hyvinvointialueen ensimmäisten uudistus-, tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelmien (UTV) valmistelussa myös johtotasolla. Silti on aiheellista kysyä, kuinka paljon näistä havainnoista lopulta välittyi varsinaiseen päätöksentekoon ja kuinka paljon jäi poliittisten kompromissien ja alueellisten kädenvääntöjen varjoon. Uudistamisen lähtökohtana pitäisi olla parhaiden käytäntöjen tunnistaminen, säilyttäminen ja levittäminen koko hyvinvointialueen hyödyksi – ei niiden korvaaminen yhdenmukaisella toimintamallilla vain yhdenmukaisuuden itsensä vuoksi. [6–9]

Suuri organisaatio ei ole automaattisesti tehokkaampi, eikä keskittäminen itsessään takaa parempaa tuottavuutta. Paikallisesti vuosien aikana kertynyttä osaamista, toimivia yhteistyösuhteita ja henkilöstön hiljaista tietoa ei voi siirtää uuteen organisaatiokaavioon yhtä helposti kuin piirtää siihen uusia laatikoita.

Olisikin nurinkurista, jos tuottavuuden nimissä purettaisiin juuri niitä toimintamalleja, joissa tuottavuutta on osattu toteuttaa jo kauan ennen kuin siitä tuli erillinen kehittämisohjelma.

Palveluverkon suunnittelussa korostetaan nyt erilaisia laskennallisia saavutettavuusmittareita. Arviointiryhmän aineiston mukaan keskimääräinen matka-aika lähimpään palvelupisteeseen kasvaisi 13,4 minuutista 18,1 minuuttiin, eli noin 35 prosenttia. [10]

Lukuja voi tarkastella monella tavalla, mutta niiden taakse on syytä nähdä.

Excel-taulukossa jokainen potilas on kätevästi ajokuntoinen, omistaa auton ja pääsee lähtemään vastaanotolle silloin, kun tarve ilmenee. Todellisuus on valitettavasti hieman monimutkaisempi.

Autottomalle vanhukselle, liikuntarajoitteiselle, pienituloiselle tai syrjäseudulla asuvalle kyse ei ole vain muutamasta ylimääräisestä minuutista. Kyse voi olla siitä, pääseekö vastaanotolle lainkaan, kuka järjestää kuljetuksen ja kuinka paljon käynti lopulta maksaa. Eikä laskennallinen matka-aika lähimpään palvelupisteeseen vielä kerro, löytyykö kyseisestä pisteestä juuri se palvelu, jota ihminen tarvitsee.

Tilastot ovat välttämättömiä suunnittelun apuvälineitä, mutta ne eivät yksin riitä päätöksenteon perustaksi. Väestö Ruutuihin ja prosenttiosuuksiin perustuva karttaharjoitus ei kerro, millaista on sairastaa yksin syrjäkylällä, odottaa Kela-taksia tai järjestää saattajaa vastaanotolle. Kartta osaa kyllä laskea reitin, mutta se ei vie potilasta hoitoon.

Erityisen huolestuttavaa on, että hyvinvointialueen omassa palveluverkkosuunnitelmassa tunnistetaan pidempien asiointimatkojen voivan vähentää yksittäisten asiakkaiden palvelujen käyttöä. [10] Tämä havainto ansaitsisi huomattavasti enemmän huomiota. Vähentynyt palvelujen käyttö ei nimittäin automaattisesti tarkoita vähentynyttä palveluntarvetta. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että hoitoon hakeutumisen kynnys on noussut liian korkeaksi.

Jos ihminen jättää hakeutumatta hoitoon pitkän matkan, kuljetusvaikeuksien tai muiden käytännön esteiden vuoksi, saattaa tilastoihin kirjautua yksi vastaanottokäynti vähemmän. Hoidon tarve ei kuitenkaan katoa mihinkään. Pahimmillaan hoito viivästyy, sairaudet vaikeutuvat ja kustannukset realisoituvat myöhemmin huomattavasti raskaammissa palveluissa.

Olisikin syytä erottaa toisistaan aidosti vähentynyt palveluntarve ja palvelujen heikentyneestä saavutettavuudesta johtuva käytön väheneminen. Jälkimmäistä ei pitäisi voida kirjata onnistuneeksi säästötoimenpiteeksi.

Kurikan tilanne herättää tässä kokonaisuudessa erityistä ihmetystä.

Kurikka sijaitsee eteläisen Etelä-Pohjanmaan palveluverkon kannalta keskeisellä paikalla ja muodostaa luontevan alueellisen solmukohdan. Sen saavutettavuutta on tarkasteltava myös ympäröivien maaseutualueiden, kylien ja entisten kuntakeskusten näkökulmasta, ei pelkästään Kurikan keskustan asukasmäärän perusteella. [10–11]

Kurikan sosiaali- ja terveyskeskukseen on lisäksi tehty mittavat investoinnit. Vuonna 2023 valmistuneen laajennuksen ja peruskorjauksen kustannukset olivat lähes 15 miljoonaa euroa, ja vuonna 2024 valmistunut perhekeskus maksoi noin seitsemän miljoonaa euroa. Yhteensä kyse on lähes 22 miljoonan euron investoinneista nykyaikaiseen, toimivaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuteen. [12]

Tiloissa on jo valmiiksi rakennettu edellytykset monipuoliselle ja eri ammattilaisten yhteistyöhön perustuvalle palvelutuotannolle. Lisäksi Kurikan kaupunki oli varannut viisi miljoonaa euroa vuodeosaston perusparantamiseen tavoitteenaan säilyttää osastotoiminta paikkakunnalla. [13]

On vaikea ymmärtää, miksi näin merkittävästi uudistetun ja keskeisesti sijaitsevan yksikön asemaa pitäisi heikentää ilman selkeästi osoitettuja toiminnallisia ja taloudellisia perusteita. Vuodeosastotoiminnan lakkauttaminen ei itsessään tee muista tiloista epätarkoituksenmukaisia eikä poista niiden mahdollisuuksia palvella laajempaakin väestöä.

Erityisesti tilanteessa, jossa kaupunki on jo osoittanut valmiutta merkittäviin investointeihin, olisi perusteltua selvittää yhteistyössä erilaiset tilojen hyödyntämisen ja kehittämisen vaihtoehdot ennen palvelukokonaisuuden supistamista.

Myös säästöjen todellista suuruutta on tarkasteltava huomattavasti nykyistä laajemmin.

Kun palveluja keskitetään, potilaiden kulkemat matkat pitenevät. Samalla voivat lisääntyä Kelan korvaamat taksimatkat ja muut matkakustannukset. Hyvinvointialueen talousarviossa säästynyt euro saattaa kulua valtion maksamiin matkakorvauksiin tai jäädä potilaan itsensä maksettavaksi. [14]

Kustannusten siirtäminen toiselle maksajalle ei ole yhteiskunnallista säästämistä. Se on kirjanpidollinen silmänkääntötemppu.

Samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös suunnitellut asiakasmaksujen korotukset. Valtakunnallisessa valmistelussa on esitetty terveyskeskusmaksujen korottamista 20 prosentilla sekä eräiden muiden terveydenhuollon maksujen korottamista. Etelä-Pohjanmaalla tiettyjä asiakasmaksuja on jo muutettu vuoden 2026 aikana. [15–17]

Asiakasmaksujen korottaminen voi lisätä maksutuloja, mutta niiden todellinen kustannusvaikuttavuus on arvioitava myös terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta. Jos korkeampi maksu nostaa kynnystä hakeutua hoitoon, seurauksena voivat olla sairauksien vaikeutuminen, viivästynyt hoito ja lopulta huomattavasti kalliimpien palvelujen tarve.

Jos ihminen jättää hakeutumatta hoitoon siksi, ettei hänellä ole siihen varaa, saattaa vastaanottokäynti jäädä laskuttamatta ja tilastoon kirjautua yksi käynti vähemmän. Sairaus ei kuitenkaan katoa samalla.

Tässä onkin koko keskustelun keskeinen ongelma. Terveydenhuollon kustannuksia tarkastellaan liian helposti yksittäisten toimintojen, kiinteistöjen ja budjettirivien näkökulmasta, vaikka terveydenhuolto on monimutkainen kokonaisuus. Yhdessä kohdassa tehty säästö voi aiheuttaa toisessa moninkertaisen kustannuksen.

On toki selvää, ettei kaikkia nykyisiä toimitiloja tai toimintatapoja voida säilyttää muuttumattomina. Palvelujen tarkoituksenmukainen keskittäminen voi joissain tilanteissa parantaa laatua, henkilöstön saatavuutta ja resurssien käyttöä. Siksi muutoksia pitää voida tehdä.

Mutta juuri tämän vuoksi jokaisen merkittävän muutoksen tulisi perustua uskottavaan kokonaisvaikutusten arviointiin, ei pelkästään ennakoituihin kiinteistö- ja henkilöstösäästöihin.

Ennen peruuttamattomia päätöksiä on osoitettava, millaisia nettosäästöjä todella syntyy, miten hoidon jatkuvuus turvataan, miten muutokset vaikuttavat päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kuormitukseen sekä mitä ne tarkoittavat ihmisten terveydelle, toimintakyvylle ja yhdenvertaisuudelle.

Terveyskeskus ei ole pelkkä kiinteistö eikä hoivakoti pelkkä kustannuspaikka. Niiden merkitys ihmisille on paljon suurempi kuin rakennusten ylläpitokustannukset tai henkilöstömitoituksen luvut.

Hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on vakava, eikä sitä pidä vähätellä. Yhtä vakavasti on kuitenkin otettava se, mitä tapahtuu, jos säästötoimenpiteillä rapautetaan niitä perustason palveluja, joiden nimenomaan pitäisi ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta.

Hyvinvointialueen tarkoitus on turvata ihmisten hyvinvointi – ei tehdä ihmisistä talouden tasapainottamisen välineitä.

Ja lopulta on hyvä muistaa yksi asia: ihminen ei ole väestöruutu, hoitosuhde ei ole taulukon sarake eikä säästö ole todellinen, jos sen hinta maksetaan myöhemmin sairautena, inhimillisenä kärsimyksenä tai kasvavina kustannuksina.

Juuso Kaiharju

Yleislääkäri

Kurikka, Seinäjoki

Lähdeviitteet

1. Suomen hallitus. HE 241/2020 vp, luku 3: Tavoitteet. Sosiaali- ja terveydenhuollon painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ehkäisevään työhön.

https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2020/241

2. Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M & Auvinen J. (2022). Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:17. Hoidon jatkuvuuden merkitys laadulle, potilastyytyväisyydelle, palvelutarpeelle ja kokonaiskustannuksille.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/095f823e-4585-47c8-a9f4-968e4f152c68

3. Engström SG, André M, Arvidsson E, Östgren CJ, Troein M & Borgquist L. (2025). Personal GP continuity improves healthcare outcomes in primary care populations: a systematic review. British Journal of General Practice, 75(757), e518–e525. Systemaattinen katsaus henkilökohtaisen yleislääkärisuhteen jatkuvuuden terveysvaikutuksista.

https://doi.org/10.3399/BJGP.2024.0568

4. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta. StVL 2/2026 vp, kohta ”Omalääkäreihin perustuva toimintamalli”. Hoidon jatkuvuuden, pitkäaikaisen lääkärisuhteen, omahoitajamallin ja varhaisen diagnostiikan merkitys.

https://www.eduskunta.fi/fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/asiakirjat/edktunnus/EDK-2026-AK-12168

5. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen arviointiryhmä. Kolmannen kokouksen pöytäkirja 2.10.2026, s. 5–7. Hoidon jatkuvuuden nykytila ja suositus sen kehittämisestä. Palveluverkon muutosten vaikutukset hoidon jatkuvuuteen ja potilasturvallisuuteen.

https://www.hyvaep.fi/uploads/2026/10/poytakirja_etela_pohjanmaan_hyvinvointialue_arviointimenettely_kokous02102026.pdf#page=5

6. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Liite 4: Alueen muutosohjelmakokonaisuus, 24.10.2023, s. 1. UTV-ohjelman valmistelu yhteistyössä luottamushenkilöiden, virkajohdon ja henkilöstön kanssa sekä ohjelman kustannustehokkuutta koskevat tavoitteet.

https://www.hyvaep.fi/uploads/2024/04/liite-4-24.10.2023-alueen-muutosohjelmakokonaisuus.pdf#page=1

7. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Osavuosikatsaus 1–9/2024, s. 40–41, luku 3: UTV-ohjelma. Johdon haastattelut, henkilöstön osallistuminen ja toimialojen tunnistamat kehittämistoimenpiteet.

https://www.hyvaep.fi/uploads/2024/12/osavuosikatsaus-1-9-kk_2024.pdf#page=40

8. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Aluehallitus 3.10.: Kiirevastaanotto jatkuu nykyisellään, tiedote 4.10.2023. UTV-ohjelman viranhaltijaesityksen muuttaminen aluehallituksen päätöksellä.

https://www.hyvaep.fi/tiedote/aluehallitus-3-10-kiirevastaanotto-jatkuu-nykyisellaan/

9. Valtioneuvosto. (2025). Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:109, s. 120–121. Etelä-Pohjanmaan palveluverkkouudistus, strateginen johtaminen ja alueellisten poliittisten intressien vaikutus päätöksentekoon.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/26bcaa1e-38b4-4111-868e-2e4c092c8ae0

10. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen sotekeskusrakenne 2030, arviointiryhmän kokouksen 21.10.2026 liite 2, s. 10–16. Saavutettavuuslaskenta (s. 12), palveluverkkorakenne sekä pidempien asiointimatkojen mahdollinen palvelujen käyttöä vähentävä vaikutus (s. 16).

https://www.hyvaep.fi/uploads/2026/10/arviointimenettely21102026liite2etela_pohjanmaan_hyvinvointialueen_palveluverkkorakenne2030.pdf#page=12

11. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Etelä-Pohjanmaan sote-palveluverkkouudistus, 19.8.2024, s. 31: Etäisyystietoja sote-keskuksittain. Kuntakeskusten väliset tie-etäisyydet ja Kurikan alueellinen sijainti.

https://www.hyvaep.fi/uploads/2024/08/etela_pohjanmaan_sote_palveluverkkouudistus_19082024_materiaali_verkkokyselya_varten_esitys_muutoksista.pdf#page=31

12. Kurikan kaupunki. Tilinpäätös 2024, s. 5. Kurikan sote-keskuksen toteutuneet kokonaiskustannukset 14 859 163,47 € ja perhekeskuksen toteutuneet kokonaiskustannukset 7 020 598,68 €. Yhteensä 21 879 762,15 €.

https://kurikka.fi/wp-content/uploads/2025/08/Tilinpaatos-2024.pdf#page=5

13. Kurikan kaupunki. Talousarvio 2026 ja taloussuunnitelma 2027–2028, s. 82, kustannuspaikka 952130. Kurikan sote-keskuksen vuodeosaston peruskorjaukseen esitetty viiden miljoonan euron määrärahavaraus.

https://kurikka.fi/wp-content/uploads/2026/02/Talousarvio-2026.pdf#page=82

14. Kansaneläkelaitos. Matkakorvaukset. Terveydenhuoltomatkojen korvaamisen edellytykset, taksimatkat, omavastuut ja kulkuneuvon määräytyminen.

https://www.kela.fi/matkat

15. Suomen hallitus. HE 185/2026 vp, kohta 4.2.1.1: Yleisesti taloudellisista vaikutuksista. Vuodelle 2027 suunnitellut terveyskeskuksen avohoidon maksujen 20 prosentin sekä eräiden muiden terveydenhuollon maksujen 10 prosentin korotukset.

https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/asiakirjat/edktunnus/EDK-2026-AK-45834

16. Valtioneuvoston oikeuskansleri. Terveydenhuollon asiakasmaksut, lausunto 15.7.2026, OKV/1660/21/2026. Asiakasmaksukorotusten yhteisvaikutukset, palvelujen tosiasiallinen saavutettavuus ja perustuslain 19 §.

https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/oikeuskansleri/2026/122

17. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Muutoksia tiettyjen palvelujen asiakasmaksuihin 1.10.2026 alkaen, tiedote 30.9.2026. Perusterveydenhuollon kotikuntoutuksen maksut sekä eräiden erikoissairaanhoidon palvelujen muuttuminen maksullisiksi.

https://www.hyvaep.fi/tiedote/muutoksia-tiettyjen-palvelujen-asiakasmaksuihin-1-10-2026-alkaen/