PÄÄKIRJOITUS:

Kirjelmä kertoo, että tuntuu pahalta

Viime viikolla kirkkovaltuustossa nähtiin erikoinen episodi, kun jurvalaiset jättivät tyytymättömyydestä virinneen kirjelmän. Siinä tuotiin hyvin suorasanaisesti esille, että jurvalaiset kokevat, että asioita pimitettäisiin heiltä. Seurakunnan päätöksentekokulttuuri sai pyyhkeitä. Toinen merkittävä seikka oli kappalainen Jarkko Siekkisen sanomisten esille ottaminen.

Kirkkoherra Jani Latva-Nikkola sanoo nelossivun haastattelussa, ettei kirjelmä ollut oikea tapa lähteä selvittämään asioita. Paikkana julkinen kokous, jossa esimerkiksi kappalainen ei voinut vastata itse epäluottamukseen, oli ainakin huono valinta.

Kirkkoherran kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ensin olisi kannattanut yrittää puhua asianosaisten kanssa suoraan. Toisaalta kirjelmä on perusteltu, jos jurvalaiset valtuutetut kokevat, ettei heitä kuunnella ja puhuminen on turhaa. Ongelma on silloin paljon isompi ja syvemmällä.

Nyt näyttää sitä, että päätöksenteko ja siihen liittyvä toiminta vaatii avoimuuden lisäämistä, käytäntöjen korjaamista ja vaikuttamiskeinojen selkeyttämistä. Työnjako ja tiedonkulku voivat lamaantua, jos päätöksiä valmistellaan ilman paikallista kuulemista. Toisaalta senkin ymmärtää, ettei ihan joka käännettä valmistelijakaan voi luottamushenkilöille tiedottaa. Myös jonkinlainen valmistelu- ja neuvottelurauha pitää olla.

Seurakunnan johdon pitää yrittää pitää keskusteluyhteys tavallista tiiviimpänä kappeliseurakunnan suuntaan, etenkin kun seurakunnassa käydään melkoista myllerrystä monella rintamalla. Jalasjärven suunnalla kitkaa on jo vuosia aiheuttanut leirikeskuskysymys. N Jurvan suuntaan on syntynyt särö, ja taas on kyse kiinteistöasioista.

Kirjelmä on otettava vakavasti, se on hätähuuto ja epäluottamuksen osoitus. Se tuotiin julkisuuteen vielä näin seurakuntavaalien alla. Kirkkoherra johtaa seurakunnan toimintaa ja toimii linkkinä eri toimielinten välillä. Hän on myös jonkinasteinen henkinen ja hengellinen johtaja. Jos sisäiset selvittelyt eivät tuota tulosta ja luottamushenkilöt kokevat tulleensa sivuutetuiksi järjestelmällisesti, aina voi pyytää neuvoja tuomiokapitulista. Joka tapauksessa kirjelmä on raju ulostulo, jollaista Kurikan seurakunnassa ei liene nähty aiemmin. Kieliikö se jostakin paljon syvemmästä kriisistä? Ainakin se nosti kissan pöydälle: omaan osaan ollaan tyytymättömiä. Nyt pitää selvitellä, mitä on tehtävissä. –KR