KOLUMNI:

Mitä siitäkin tulisi, jos ei olisi yhtään yritystä?

Kuvitellaanpa hetkeksi Kurikka ilman ainuttakaan yritystä. Ei kauppoja, ei korjaamoja, ei rakennusliikkeitä. Ei niitä paikallisia yrittäjiä, jolta saa apua silloin, kun jokin hajoaa juuri väärällä hetkellä. Ei työpaikkoja, ei investointeja eikä verotuloja siinä määrin kuin niitä yritysten toiminnasta syntyy. Olisihan se näky… Liiketilat tyhjillään, hallit pimeinä ja parkkipaikat täynnä lähinnä tuulen pyörittämiä lehtiä.

Kun yritys puuttuu, puuttuu usein myös palvelu. Kun työpaikka katoaa, katoaa toimeentulo. Kun palkka ei tulekaan tilille, jää monet muutkin suunnitelmat haaveiksi. Ja kun paikallinen yritys sulkee ovensa, sen tilalle ei välttämättä tule ketään. Silloin huomataan, ettei yrittäjyys olekaan jokin irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan yksi sen kantavista voimista. Silti yrittäjä saa toisinaan kuulla, että yrittäminenhän on vapaaehtoista. Totta kai on.

Kukaan ei pakota perustamaan yritystä, sitomaan siihen omaa aikaansa, rahojaan ja tulevaisuuttaan tai kantamaan vastuuta työntekijöistä. Juuri siksi yrittäjyyttä pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Yrittäjä ei yleensä odota, että joku muu tulee ja hoitaa homman. Hän näkee tarpeen, keksii ratkaisun ja ryhtyy toimeen. Joskus tuloksena on menestystarina. Joskus vuosien työ päättyy konkurssiin. Usein matkaan mahtuu molempia: onnistumisia, virheitä, unettomia öitä ja päätöksiä, joiden seuraukset selviävät vasta vuosien päästä.

Yrittäjyys on aina riskin ottamista, mutta myös mahdollisuuksien näkemistä. Se on uskallusta investoida, palkata ensimmäinen työntekijä, laajentaa toimintaa tai aloittaa kokonaan uusi yritys. Se on myös kykyä nousta uudelleen, kun suunnitelma ei toimikaan.

Kurikan kaltaisella paikkakunnalla yritysten merkitys näkyy erityisen konkreettisesti. Paikallinen yritys ei ole vain nimi kuitissa tai kyltti tien varressa. Se voi olla nuoren ensimmäinen kesätyöpaikka, perheen toimeentulo, vuosikymmenten ammattiosaaminen tai palvelu, jonka ansiosta kunta pysyy elävänä. Siksi meidän kannattaa kysyä itseltämme, millaista paikkakuntaa haluamme rakentaa. Haluammeko Kurikan, jossa odotetaan jonkun muun ratkaisevan ongelmat, vai Kurikan, jossa uskalletaan tarttua toimeen?

Haluammeko ympäristön, jossa uuden yrityksen perustaminen nähdään mahdollisuutena, vai sellaisen, jossa yrittäjä joutuu perustelemaan olemassaoloaan joka käänteessä?

Yrittäjyydestä puhuminen ei tarkoita sitä, etteikö yrityksiä saisi arvostella. Asiakkaalla on oikeus vaatia laatua, työntekijällä oikeus asiallisiin työoloihin ja yhteiskunnalla oikeus edellyttää sääntöjen noudattamista. Mutta arvostelun rinnalla tarvitaan ymmärrystä siitä, mitä yrittäminen todella vaatii. Yrityksen menestys ei synny tyhjästä, eikä yksikään yritys pysy pystyssä pelkällä hyvällä tahdolla.

Tarvitsemme myös uusia yrittäjiä. Ihmisiä, jotka katsovat tuttua ympäristöä uusin silmin ja kysyvät, voisiko tämän tehdä paremmin. Ihmisiä, joilla on idea, mutta ei vielä kaikkia vastauksia. Ihmisiä, jotka uskaltavat aloittaa, vaikka epävarmuutta riittää.

Ehkä meidän pitäisikin puhua enemmän siitä, mitä menetämme, jos kukaan ei uskalla yrittää. Kuinka monta hyvää ideaa jää toteutumatta? Kuinka monta työpaikkaa syntymättä? Kuinka monta palvelua katoaa, koska kukaan ei halua ottaa riskiä niiden tuottamisesta?

Yrittäjyys tarvitsee kannustusta, mutta ennen kaikkea se tarvitsee tekoja. Asiakkaat voivat valita paikallisen yrityksen. Kunta voi luoda edellytyksiä yritystoiminnalle. Yritykset voivat tehdä yhteistyötä ja auttaa toisiaan eteenpäin. Me kaikki voimme suhtautua yrittämiseen niin, että yrittäjäksi ryhtyminen on mahdollisuus, ei syy epäillä ihmisen järjenjuoksua. Monet ihmiset katuvat eniten sitä, etteivät edes yrittäneet.

Yrittäjämyönteistä ja hyvää syksyä kaikille.

Rami Ala-Nisula

puheenjohtaja

Kurikan Yrittäjät ry