A-
A+
Arinatiellä Risto Isoahon hallissa käy kova tohina. Vaneri taipuu ja santapaperi pureutuu puuhun; kinnereitä ja kitaroita valmistuu kovalla tahdilla.
– Kädentaitoja täytyy vaalia. Tämä on hyvää vastamyrkkyä siihen, kun on pelkoa, että käsityöammatit katoavat, huikkaa Isoaho kahvitauolta.
Isoaho on itse ollut käsityöalalla koko ikänsä ja kantaa aidosti huolta käsityöperinteen jatkosta. Siksi Arinatien halliin on nyt tuotu jos jonkinlaista puuntyöstökonetta. Osa hallin koneista on Isoahon ja osa soitinrakennuskurssia vetävän Tapani Harjun.
– Vain CNC-jyrsintä uupuu, muuten täällä on melkein kaikki, heittää Jorma Nostaja, joka opastaa hallissa kinnereiden rakentajia.
Isoahon hallissa on aiemmin toiminut metalliverstas ja viimeksi Sedun autopuolen perinnettä jatkanut Stiilipiili-osuuskunta. Nyt tilaa käyttää Nostajan kinnerikerho ja Kurikkalan Setlementti ry:n eli Kurikan kansalaisopiston soitinrakennuskurssi Harjun opastuksessa.
Nostajalla on seitsemän oppilasta ja Harjulla kahdella eri kurssilla parikymmentä. Myös Harju on huolissaan siitä, että käsityötä ei Suomessa arvosteta tarpeeksi. Täysin toivoton tilanne ei ainakaan harrastuspuolella vielä ole, sillä kitaranrakennuskurssille paikat täyttyivät kolmessa päivässä ja mukana on rakentajia alle parikymppisistä seitsemänkymppisiin.
Isoahon mukaan ammattipuolella vanhan kunnon mestari–kisälliperinteen henkiin herättäminen olisi se tie, millä saadaan osaavaa työväkeä koulutettua. Nuorten pitäisi päästä tekemiseen kiinni äkkiä, ettei aktiivisia nuoria tukahduteta koulunpenkille turhaan.
Samaa mieltä on Isoahon poika Jukka Isoaho, joka on verstaalla myös hieman Nostajan oppipoikana ja väläyttelee mahdollisuutta jatkaa Nostajan opetustyötä, kun eläkkeelle jäänti on ajankohtaista.
– Meillä on kotona aina tehty, niin kyllä se on iskostunut mieleen.
Isoahojen mukaan ammatillisessa koulutuksessa on monelle nuorelle liian vähän tekemistä ja liian paljon teoriaa.
– Kyllähän se on käytännön tekeminen, mistä opin saa, lisää myös Harju.
Myös vapaa-ajalla sosiaaliselle tekemiselle on tilausta uskovat miehet. Sitä aukkoa täyttää nyt pystyyn laitettu puutyöverstaskin.
– Sosiaalisuus ja hurtti huumori on osa tätä toimintaa, täsmentää Risto Isoaho.
Saman allekirjoittaa kinnerin kimpussa häärivä Mikko Saarakkala.
– Mukavaa on ollut ja täällä on mukavia ihmisiä.
Nostaja ja Isoaho saivat houkuteltua Saarakkalan kurssille pienen lämmittelyn jälkeen. Saarakkala oli puhellut Nostajalle olleensa kiinnostunut kinnerin rakentamisesta ja muutaman päivän päästä Isoaho oli jo puhelimessa ja ilmoitti, että kurssilta uupuu yksi osallistuja. Aikaa järjestyi ja Saarakkala pääsi tarttumaan toimeen.
– Väkisin tekeminen ei onnistuisi, tästä pitää tykätä.
Kinnereitä on tällä hetkellä tekeillä seitsemän ja 35 on Nostajan opeissa tehty yhteensä. Isoaho taas on valmistanut ensimmäisen kitaransa jo 43 vuotta sitten ja se toimii edelleen.
Kitaroiden ja kinnereiden lisäksi hallissa onnistuvat muutkin puutyöt.
– Jos touhuun tulee kiinnostusta, niin vapaita tunteja löytyy, vinkkaa Nostaja. – JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Arinatiellä Risto Isoahon hallissa käy kova tohina. Vaneri taipuu ja santapaperi pureutuu puuhun; kinnereitä ja kitaroita valmistuu kovalla tahdilla.
– Kädentaitoja täytyy vaalia. Tämä on hyvää vastamyrkkyä siihen, kun on pelkoa, että käsityöammatit katoavat, huikkaa Isoaho kahvitauolta.
Isoaho on itse ollut käsityöalalla koko ikänsä ja kantaa aidosti huolta käsityöperinteen jatkosta. Siksi Arinatien halliin on nyt tuotu jos jonkinlaista puuntyöstökonetta. Osa hallin koneista on Isoahon ja osa soitinrakennuskurssia vetävän Tapani Harjun.
– Vain CNC-jyrsintä uupuu, muuten täällä on melkein kaikki, heittää Jorma Nostaja, joka opastaa hallissa kinnereiden rakentajia.
Isoahon hallissa on aiemmin toiminut metalliverstas ja viimeksi Sedun autopuolen perinnettä jatkanut Stiilipiili-osuuskunta. Nyt tilaa käyttää Nostajan kinnerikerho ja Kurikkalan Setlementti ry:n eli Kurikan kansalaisopiston soitinrakennuskurssi Harjun opastuksessa.
Nostajalla on seitsemän oppilasta ja Harjulla kahdella eri kurssilla parikymmentä. Myös Harju on huolissaan siitä, että käsityötä ei Suomessa arvosteta tarpeeksi. Täysin toivoton tilanne ei ainakaan harrastuspuolella vielä ole, sillä kitaranrakennuskurssille paikat täyttyivät kolmessa päivässä ja mukana on rakentajia alle parikymppisistä seitsemänkymppisiin.
Isoahon mukaan ammattipuolella vanhan kunnon mestari–kisälliperinteen henkiin herättäminen olisi se tie, millä saadaan osaavaa työväkeä koulutettua. Nuorten pitäisi päästä tekemiseen kiinni äkkiä, ettei aktiivisia nuoria tukahduteta koulunpenkille turhaan.
Samaa mieltä on Isoahon poika Jukka Isoaho, joka on verstaalla myös hieman Nostajan oppipoikana ja väläyttelee mahdollisuutta jatkaa Nostajan opetustyötä, kun eläkkeelle jäänti on ajankohtaista.
– Meillä on kotona aina tehty, niin kyllä se on iskostunut mieleen.
Isoahojen mukaan ammatillisessa koulutuksessa on monelle nuorelle liian vähän tekemistä ja liian paljon teoriaa.
– Kyllähän se on käytännön tekeminen, mistä opin saa, lisää myös Harju.
Myös vapaa-ajalla sosiaaliselle tekemiselle on tilausta uskovat miehet. Sitä aukkoa täyttää nyt pystyyn laitettu puutyöverstaskin.
– Sosiaalisuus ja hurtti huumori on osa tätä toimintaa, täsmentää Risto Isoaho.
Saman allekirjoittaa kinnerin kimpussa häärivä Mikko Saarakkala.
– Mukavaa on ollut ja täällä on mukavia ihmisiä.
Nostaja ja Isoaho saivat houkuteltua Saarakkalan kurssille pienen lämmittelyn jälkeen. Saarakkala oli puhellut Nostajalle olleensa kiinnostunut kinnerin rakentamisesta ja muutaman päivän päästä Isoaho oli jo puhelimessa ja ilmoitti, että kurssilta uupuu yksi osallistuja. Aikaa järjestyi ja Saarakkala pääsi tarttumaan toimeen.
– Väkisin tekeminen ei onnistuisi, tästä pitää tykätä.
Kinnereitä on tällä hetkellä tekeillä seitsemän ja 35 on Nostajan opeissa tehty yhteensä. Isoaho taas on valmistanut ensimmäisen kitaransa jo 43 vuotta sitten ja se toimii edelleen.
Kitaroiden ja kinnereiden lisäksi hallissa onnistuvat muutkin puutyöt.
– Jos touhuun tulee kiinnostusta, niin vapaita tunteja löytyy, vinkkaa Nostaja. – JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Arinatiellä Risto Isoahon hallissa käy kova tohina. Vaneri taipuu ja santapaperi pureutuu puuhun; kinnereitä ja kitaroita valmistuu kovalla tahdilla.
– Kädentaitoja täytyy vaalia. Tämä on hyvää vastamyrkkyä siihen, kun on pelkoa, että käsityöammatit katoavat, huikkaa Isoaho kahvitauolta.
Isoaho on itse ollut käsityöalalla koko ikänsä ja kantaa aidosti huolta käsityöperinteen jatkosta. Siksi Arinatien halliin on nyt tuotu jos jonkinlaista puuntyöstökonetta. Osa hallin koneista on Isoahon ja osa soitinrakennuskurssia vetävän Tapani Harjun.
– Vain CNC-jyrsintä uupuu, muuten täällä on melkein kaikki, heittää Jorma Nostaja, joka opastaa hallissa kinnereiden rakentajia.
Isoahon hallissa on aiemmin toiminut metalliverstas ja viimeksi Sedun autopuolen perinnettä jatkanut Stiilipiili-osuuskunta. Nyt tilaa käyttää Nostajan kinnerikerho ja Kurikkalan Setlementti ry:n eli Kurikan kansalaisopiston soitinrakennuskurssi Harjun opastuksessa.
Nostajalla on seitsemän oppilasta ja Harjulla kahdella eri kurssilla parikymmentä. Myös Harju on huolissaan siitä, että käsityötä ei Suomessa arvosteta tarpeeksi. Täysin toivoton tilanne ei ainakaan harrastuspuolella vielä ole, sillä kitaranrakennuskurssille paikat täyttyivät kolmessa päivässä ja mukana on rakentajia alle parikymppisistä seitsemänkymppisiin.
Isoahon mukaan ammattipuolella vanhan kunnon mestari–kisälliperinteen henkiin herättäminen olisi se tie, millä saadaan osaavaa työväkeä koulutettua. Nuorten pitäisi päästä tekemiseen kiinni äkkiä, ettei aktiivisia nuoria tukahduteta koulunpenkille turhaan.
Samaa mieltä on Isoahon poika Jukka Isoaho, joka on verstaalla myös hieman Nostajan oppipoikana ja väläyttelee mahdollisuutta jatkaa Nostajan opetustyötä, kun eläkkeelle jäänti on ajankohtaista.
– Meillä on kotona aina tehty, niin kyllä se on iskostunut mieleen.
Isoahojen mukaan ammatillisessa koulutuksessa on monelle nuorelle liian vähän tekemistä ja liian paljon teoriaa.
– Kyllähän se on käytännön tekeminen, mistä opin saa, lisää myös Harju.
Myös vapaa-ajalla sosiaaliselle tekemiselle on tilausta uskovat miehet. Sitä aukkoa täyttää nyt pystyyn laitettu puutyöverstaskin.
– Sosiaalisuus ja hurtti huumori on osa tätä toimintaa, täsmentää Risto Isoaho.
Saman allekirjoittaa kinnerin kimpussa häärivä Mikko Saarakkala.
– Mukavaa on ollut ja täällä on mukavia ihmisiä.
Nostaja ja Isoaho saivat houkuteltua Saarakkalan kurssille pienen lämmittelyn jälkeen. Saarakkala oli puhellut Nostajalle olleensa kiinnostunut kinnerin rakentamisesta ja muutaman päivän päästä Isoaho oli jo puhelimessa ja ilmoitti, että kurssilta uupuu yksi osallistuja. Aikaa järjestyi ja Saarakkala pääsi tarttumaan toimeen.
– Väkisin tekeminen ei onnistuisi, tästä pitää tykätä.
Kinnereitä on tällä hetkellä tekeillä seitsemän ja 35 on Nostajan opeissa tehty yhteensä. Isoaho taas on valmistanut ensimmäisen kitaransa jo 43 vuotta sitten ja se toimii edelleen.
Kitaroiden ja kinnereiden lisäksi hallissa onnistuvat muutkin puutyöt.
– Jos touhuun tulee kiinnostusta, niin vapaita tunteja löytyy, vinkkaa Nostaja. – JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide