KOLUMNI:

Ällistys voisi olla äänetöntä

Mitä tapahtuu, kun ihmiset avaavat ovensa kaikkien käydä? On mukava kurkistaa toisten tapaan asua, mutta avoimilla ovilla on varjopuoleensa. Muutama vuosi sitten ajoin Asu ja elä -messujen kohteeseen Jurvassa yhtä aikaa erään virkamiehen kanssa. Henkilö kuljeskeli kartanolla availlen kaikkia ovia, vaikka selvästi esittelypaikkana oli päärakennus.

Tuli varmaan selväksi, oliko liiterissä vanha lypsykone vai silmistä pois siirretty roskapönttö. Vuosien mittaan olen tutustunut useisiin Asu ja elä -nähtävyyksiin ja paljon on ollut samaa - tallattu polku kartanolle, vaikka isäntäväki on lyönyt liiterin lukon päälle naulan yksityisyyden merkiksi.

Eräässä kohteessa nainen hypisteli mennen tullen vieraskirjaa ja napsi tuliaiskarkkeja niin, että käärepapereista jäi läjä lattialle. Tietoja kävijöistä olisi isäntäväki itse halunnut kerrata jälkikäteen tutkimalla nimikirjoituksia.

Kaikki tempauspäivien kohteet ovat olleet näkemisen arvoisia. Eräässä emäntä toivotti tervetulleeksi ja talon päämies kertoi työmaistaan Etelä-Suomessa. Koska työmarkkinat olivat vetäneet, oli voitu asuinrakennusta laajentaa.

Mieleeni jäi erityisesti monipuolinen kirjasto, jossa oli paljon kotiseutuaiheisia teoksia. Ulko-ovella päivitteli muikean näköinen nainen emännälle, millä talo siivottiin. No, jospa kysyjä oli pölynimurikauppias tai oma kirjahylly täynnä korkillisia lasiesineitä, jotka pölyhuisku voi pudottaa lattialle.

Vaikka Kristiinankaupungissa on vain noin 6 200 asukasta, aktiiviset kaupunkilaiset järjestävät ympäri vuoden hauskoja tapahtumia, joihin ulkopuolisetkin pääsevät. Siellä en ole kuullut mauttomia kommentteja. Ehkä ruotsia puhuvia on jo lapsena opetettu tavoille.

On avoimia portteja ja viehättäviä puutaloja. Erityisen ihastuttavia ovat jouluasuun puetut kodit. Tunnelma on kodikas, emäntä istuu keinutuolissa ja kutoo sukkaa kuin joulupukin muori. Kissa kehrää lattialla, kuusi on koristeltu ja kynttilöitä ikkunalla pitkä rivi. Tuoreitten piparien tuoksu leviää jo eteiseen.

Viime joulun alla tällaisia koteja oli muistaakseni 14. Kaikissa ei illan mittaan ehtinyt käydä.

Minulla on kokemuksia erikoisista kävijöistä. Kerronpa yhden niistä. Kymmenkunta vuotta sitten tuli kaksi henkilöä syntymäpäivävisiitille kirjan kera. Käyskenneltiin, juotiin teetä ja rupateltiin.

Lähtiessä kuulin ”Mitä te kaksi näin isolla talolla teette?” Kun mieheni tuli kotiin, totesin, että olisi ollut parempi, jos vieraat olisivat jättäneet kirjan postilaatikkoon. Hän kommentoi ”Tällaisilleko sinä sitten kahvia keittelet? Meille ei oteta yhtään ompeluseuraa enää”.

Oli kyse hänen lapsuudenkodistaan, jonka joku esi-isistä on rakentanut parisataa vuotta sitten. Soitin kookkaassa ja tyylikkäässä maalaistalossa asuvalle perhetutulle ja kysyin, oliko hänellä kokemuksia käytösvammaisista vieraista. Elämää nähnyt kulttuuri-ihminen totesi realistisesti ”Kuule, kateudella on niin monet kasvot”.

Raija Peltomaa

Eläkkeellä oleva toimittaja