Ritari-Baari ja myöhemmin Ritari-Grilli vetivät nälkäisiä ja janoisia puoleensa yli 30 vuoden ajan

KURIKKA

Teksti: Pirkko Paaermaa
Kuvat: Pentti Yli-Karjanmaa

Ritari-Baarin perusti 1962 Seurapuistikon ja Laurintien kulmaan Elma Kiskola ja baari tunnettiinkin seuraavat kymmenen vuotta Elman baarina. Siellä kävivät syömässä niin toimistojen väki kuin sunnuntaisin perheet.

– Ruoka oli tosi hyvää, sellaista kotiruokaa, lihapullia, palapaistia ja viininleikkeitä, kuvaa baarissa anoppinsa kanssa vuodesta 1967 työskennellyt Terttu Kiskola.

Elma piti hänen mukaansa kovaa kuria ja oli hyvä bisnesnainen. Baarin lisäksi talon yläkerrassa oli matkustajakoti, jonka vieraat söivät jo varhain aamulla baarissa aamiaisen.

– Elman isä, kauppias Jussi Peltomäki, tapasi sanoa, että ”kun tuo Elma olisi mies, niin se olisi kova kauppamies”, nauraa Tertun mies Seppo Kiskola.

Baari oli auki aamusta klo 7.30 aina iltamyöhälle klo 22.30:een. Kabinetissa kokoontuivat myös Lions- ja Rotary-klubit.

– Voileipiä tehtiin heti aamuseitsemästä alkaen. Yksi vetonaula oli Sepon isän leipomon, Paitapiiskan, hyvä leipä, jota ihmiset ostivat mukaansakin, Terttu Kiskola nyökyttelee.

Kerran sitten Paitapiiskan possut oli vahingossa kuorrutettu suolalla ja kahvilla säännöllisesti käyneet poliisit eli ”lentävät” sen heti huomasit.

– Rauhalliseen tyyliinsä totesivat, että ”täs ei oo kyllä nyt sokuria”, Terttu Kiskola nauraa.

Nuorille oli talon kellarissa oma ”alabaari”, missä oli pelejä ja vehkeitä. Se kuitenkin loppui, kun keskiolut tuli 1969 ja ihmiset istuivat Elman baarissa entistä pitempään. Kun baarin pito sitten tyystin hiipui, perustivat Elman miniät, Terttu Kiskola ja Annikki Sutinen 1979 paikalle kenkäkaupan, Ritari-Kengän.

1970-luvulla Elman toinen poika Matti Kiskola oli muuttanut Vaasan työmaiden loputtua takaisin Kurikkaan ja alkoi vetää Kusikivellä Paitapiiskan leipomoa.

– Elle Haaviston salaisella reseptillä siellä leivottiin suosittuja 2-3 viljan reikäleipiä ja myöhemmin muutakin, Matti Kiskola kertoo.

Ritari-Grillin hän rakensi hiipuvan Ritari-Baarin vierelle 1976 ja se lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle. Nuoriso kokoontui sinne iltaisin hampurilaisten ja toistensa luo. Auto- ja moporinki kiersi kylää molempiin suuntiin yötä myöten.

– Kurikassa oli silloin jo muutama grilli, jotka joutuivat lopettamaan, kun Ritari-Grilli veti nuorisoa ja paistijauhelihasta tehdyt pihvit olivat vain niin hyviä. Hissalta hain sangollisen jauhelihaa joka aamu, Matti Kiskola naurahtaa.

Yhteensä 22 vuotta Ritari-Grilli siinä nykyistä kirjastoa vastapäätä Kiskoloiden voimin toimi.

– Meillä oli niin kova porukka hommissa: Esteri Jouppila, Anneli Pienimäki ja Marjaana Syrjälä, joille annan kyllä kovan arvon. Sitä ennen en ollut tiennyt mitä loma edes on, Matti Kiskola hymähtää.

Vakava paikka tuli eteen 1980-luvun puolessa välissä, kun kaupunki ryhtyi yllättäen kehittämään Seurapuistikkoa ja suunnitteli poistavansa kaikki parkkialueet Ritari-Grilliltä Hissan kaupoille. Esteeksi oli jo tuotu liikenteen estäviä betonipossuja, kun hätääntyneet Kiskolat ottivat yhteyttä kaupungininsinööri Erkki Anttilaan, joka tarttuikin asiaan ja pian porsaat saivat väistyä ja Kiskolat henkäisivät helpotuksesta.

Grillinpidon Kurikassa 1998 lopetettuaan Matti ja hänen vaimonsa Annikki Sutinen lähtivät vielä grillin pitoon Vaalimaan raja-aseman tuntumaan, Venäjän puolelle. Heidän Finn Grillinsä palveli erityisesti suomalaisia rakennusmiehiä siellä seitsemän vuotta. Ritari-Grillin toiminnan he myivät ennen lähtöään kahdelle työntekijälleen ja lopulta itse grillirakennus siirtyi 2005 Viitalankylän nuorisoseuralle.

Onko sinulla muistoja Ritari-Grillin tai -Baarin ajoilta? Voit kirjata muistojasi ylös ja tiputtaa lehden postilaatikkoon (Laulajantie 4) tai lähettää ne joko sähköpostilla toimitus@kurikka-lehti.fi tai kirjeenä PL 50, 61301 Kurikka, 11.5. mennessä. Kurikka-lehti julkaisee muisteluita 14.5. ilmestyvässä lehdessä.