Leiririppikoulua ”Sarpatin-saarella” Kurikassa

Historia

Pentti Yli-Karjanmaa

Kurikassa on pidetty rippikoululeirejä ns. Sarpatin saarella Sänttinkylässä. Kaksiosaiseen saarella on ollut aikanaan kaksi huvilaa, Kurikan poliisiyhdistyksen ja Kurikan Ammattiautoilijoiden. Kyrönjoen vesirakentamisen yhteydessä mökkien omistajat vaihtuivat. Toinen mökeistä on purettu.

Saarella pidettyjä rippikoululeirejä kokoontuivat muistelemaan Kyrönjoen partaalle Maija Hakomaa, Maj-Lis Hissa, Jussi Koski-Säntti, Markku Keski-Säntti ja Heikki Mäki-Säntti.

Leiritoiminta alkoi luultavasti 1940-luvun lopulla. Toiminnan aloittajaksi arvellaan Kurikan seurakunnan pappia Lauri Lehtolaa.

Rippikoululeiriläinen Heikki Mäki-Säntti muistelee:

– Saari oli kaksijakoinen. Toinen oli Leideniuksen saari ja toinen osa kulki nimellä Saxholmin saari. Saaret yhdisti kapea kannas ja saarten väliin jäi matala savipohjainen lampi muodostaen hyvän uimapaikan, jota ahkerasti käytettiin. Saarta kutsuttiin myös raamatullisesta tarinasta tulleella nimellä ”Sarpatin leski”.

Saarella oli mahdollista tehdä monenlaisia seikkailuja ja virtaavan veden läheisyys lisäsi aktiviteettien kirjoa.

– Joen pääväylä oli myös tasapohjainen, verrattain syväkin. Mäntyniemen Myllyn pato piti vedenkorkeuden tasaisena. Sänttinkylän puoleinen sivuhaara myös tulvi keväällä ollen sitten kesällä kivikkoinen ja vähävetinen, siten että kiveltä kivelle hyppimällä se voitiin helposti ylittää.

– Leideniuksen saaren puolelle rakensimme ponnahduslaudan, josta parhaat sukeltajat sukelsivat vastakkaiselle rannalle saakka. Jokirannassa olevan puun oksaan asennettiin pitkä köysi, josta saimme suorittaa Tarzan-hyppyjä jokeen.

Maanomistajat, eli Leidenius, Saxholm, Koski-Säntti ja Sameli Viitala Mäntyniemen Sahalta ja Myllyltä, olivat olleet myötämielisiä leirihankkeelle. Leirejä toteutettiin hyvin kevyellä varustuksella ja saarelle leirejä varten rakennettu infrastruktuuri oli kevyttä.

– Henkilökohtaiset leirivarusteet olivat: vaatetus, ruokailuvälineet, nukkumista varten täkit ja huovat yms. Silloin ei tunnettu vaahtomuovialustoja tms., virsikirja, taisi olla katekismuskin mukana.

– Olimme mukana telttojen paikkojen valinnassa ja pystytyksessä. Ensimmäisenä leiripäivänä tehtävänä oli myös siistiä ympäristöä, olihan saari ollut lehmän laitumena. Oli niitä "liukumiinojen" hävittämistöitä, nauroivat muistelijat.

– Kyläkunnittain majoituttiin armeijan ns. puolijoukkuetelttoihin. WC-tarpeita varten oli riuku vähän sivummalla pajupuskien suojassa, pesuvesi virtasi telttojen takana.

Leirikentälle oli pystytetty lipputanko sekä lentopallokenttä, sekä pöytä josta tarjottiin aamupala sekä päiväruokailut.

– Kenttäkeittiö sijaitsi Koski-Sänttin töyrässä, ison kuusen juurella lähellä vesirajaa. Emäntänä toimi Lempi Rajala, hän toimi myös Säntinkoulun keittäjänä. Leiriläisillä oli omat ruokailuvälineet, jotka ruokailun jälkeen huuhdeltiin juoksevassa jokivedessä.

Paikka toimi myös leirikirkkona, rinteeseen oli pystytetty risti. Leirin ohjaajia olivat mm. Emmi Valli, Kauko Ojanperä ja Arvo Kauppila. Meitä leiriläisiä ohjaajineen eri kerhokunnista oli lähes 100.

Toimintaa oli koko päiväksi, aamutoimien jälkeen lipun nosto, lippulaulu ja aamuhartaus, pallopeliä, uimista.

– Iltanuotiolla istuttiin, jossa oli monenlaista ohjelmaa, "syty nuotio, pala nuotio jne." ja sopivia leikkejä ja lauluja harrastettiin. Ilta päättyi sitten iltahartauteen.

Olihan meillä yöllä jonkinlaiset vartiovuorotkin. Leirin kesto oli useita päiviä. Ensin oli poikaleiri ja perään sitten tyttöleiri, muistelee Heikki Mäki-Säntti.

Jos tunnistat kuvasta itsesi, ota yhteyttä Markku Keski-Sänttiin 0504021611