Etsivä nuorisotyö pitää toivoa yllä, kun palveluja karsitaan

Leena Hjelt

Oman paikan ja polun löytäminen elämässä on harvoin tasaista ja suoraviivaista, sillä jokaisen kohdalle osuu väistämättä mutkia, kuoppia ja esteitä. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa itseään ja omia reittejään etsivillä nuorilla on entistä haastavampaa, sillä aikoinaan nuoren tueksi luodut palvelut ja tukitoimet, kuten työkokeilut, ovat viime vuosina joko vähentyneet tai niitä on karsittu. Työpaikan löytyminen on sekin vaikeutunut.

Etsivä nuorisotyöntekijä Outi Latva-Reinikka-Courela on havainnut muutoksen tapahtuneen viiden viime vuoden aikana.

– Enää ei ole entiseen malliin tukitoimia, joiden avulla päästä työelämään, tai ne ovat hankalasti saavutettavissa, hän sanoo.

Tilanne turhauttaa myös etsiviä nuorisotyöntekijöitä.

– Kurjin tilanne on silloin, kun olemme yhdessä nuoren kanssa saaneet luotua hänelle hyvän suunnitelman ja vision, mutta se ei syystä tai toisesta mahdollistu: palveluita ei ole, paikkoja ei ole, työkokeilupaikkaa ei löydy millään tai hän ei pääse opiskelemaan haluamalleen alalle. Siinä vaiheessa, kun nuorella on momentum päällä, asioita pitäisi saada eteenpäin, harmittelee Hannele Niemistö.

Niemistö kritisoi julkisessa keskustelussa esiin nousevaa käsitystä, jonka mukaan nuoria ei työ kiinnosta.

– Valtaosa asiakkaistani haluaa töihin. Monella saattaa olla rikkonainen CV ja hatara työkokemus, mutta töihin he haluavat. Ongelma vain tässä työllisyystilanteessa on saada edes ihan aloittelevaa työpaikkaa mistään.

Haastavimmassa iässä ovat 18–20-vuotiaat nyt, kun oppivelvollisuusikää on nostettu täysi-ikäisyyteen saakka.

– Omissa asiakkaissani on yli 18-vuotiaita, joilla ei vielä ole mitään ammatillista tai ylipäätään toisen asteen tutkintoa. He ovat usein väliinputoajia, kun oppivelvolliset vievät pääsääntöisesti opiskelupaikat. Työvoimatoimiston kursseille ikäraja on 20, joten mitä nuori tekee pari vuotta?

Nuorisotyöntekijät huokaavat: haasteita riittää.

Kurikan, Jalasjärven ja Jurvan alueella toimivat etsivät nuorisotyöntekijät Niemistö, Latva-Reinikka-Courela sekä Noora Perkiö muistuttavat olevansa kaikkia 16 – 29-vuotiaita nuoria varten. He painottavat, etteivät etsivän nuorisotyön kohteena olevat nuoret ole mitään elämästä syrjäytyneitä ihmisraunioita.

– Toivomme, ettei sellaista leimautumista ole. Ensisijaisia asiakkaitamme ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, mutta autamme kaikkia nuoria kaikenlaisissa elämäntilanteissa, painottaa Niemistö..

Niemistö kuvaa työtään kohtaavaksi palveluksi, jossa ensimmäinen tehtävä on saada yhteys nuoreen. Luottamuksen syntymiseen kuluu aikaa, ja sitä nuorelle annetaan. Työ haastaa, mutta onnistuessaan palkitsee.

– Siinä tarvitaan pölynimurikauppiaan puhetaitoja, kuvaa Outi Latva-Reinikka-Courela.

Hän kiittelee esimerkiksi Kurikan Sedua, josta heidät kutsutaan tapaamisiin jo siinä vaiheessa, kun nuorelle on alkanut kertyä runsaasti poissaoloja. Myös Puolustusvoimat tiedottaa heitä, jos nuori keskeyttää armeijan ja hänen tilanteestaan on herännyt huoli.

Etsivien työalueet on jaettu siten, että Niemistö ja Noora Perkiö työskentelevät pääasiassa Jurvassa ja Jalasjärvellä, Outi Latva-Reinikka-Courela toimii Kurikassa.

– Nuori on meidän pomomme ja hänen ehdoillaan etenemme. Hän päättää, missä asioissa haluaa tukea, neuvoa, ohjausta, selvittää Noora Perkiö.

Asia voi liittyä kouluun tai viranomaiskontakteihin esimerkiksi tilanteessa, jossa nuoren koulu on syystä tai toisesta keskeytynyt tai tutkinto on valmistunut.

– Yhdessä voimme selvittää tukia, täyttää Kelan papereita, ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi tai varata lääkäriaikaa. Tuemme ihan arkipäiväisissä asioissa, kuten kaupassa käynnissä ja asunnon etsimisessä, Perkiö luettelee esimerkkejä.

Etsivät nuorisotyöntekijät ovat nuoren tukena varsinkin siinä vaiheessa, kun on aika opetella kantamaan vastuuta omasta elämästään. Usein nuorella on saattanut olla valmiit suunnitelmat tulevaisuuden varalle, mutta sitten jokin elämää mullistanut tapahtuma tai kriisi on pistänyt kaiken uusiksi.

– Isoin kipukohta löytyy itsenäistymisen vaiheesta, jolloin yhteiskunnan ja vanhempien kannattelu muuttuu siihen, että nuoren on alettava itse ottaa aikuisuuden askeleita. Niiden kanssa tulee aina vähän haparoitua. Se on kasvutarina, jossa hyvin suurelle osalle käy hyvin, sanoo Niemistö.

Mielenterveydestä puhutaan paljon ja aihe on esillä myös etsivien arjessa. Etsivät pohtivat nuoren kanssa usein jaksamisen ja mielialan kysymyksiä ja yhteyksiä muihin ihmisiin.

Latva-Reinikka-Courela toivoisi kuitenkin nuorilta myös turnauskestävyyttä. Esimerkiksi ahdistuksesta puhuminen on jokapäiväistynyt niin, että välttämättä ei enää ymmärretä, mitä termi tarkoittaa.

– Niitä epämukaviakin tunteita olisi hyvä ruveta sietämään ja ajattelemaan, että teen tämän homman, koska minun pitää. Monella nuorella on ajatus, että mikään ei tunnu miltään. Ja kuitenkin valtaosa ihmisten elämästä on sitä tavallista elämää ja tavallista, harmaata arkea, joka ei tunnu miltään.

Nuoret myös tarvitsevat tänä päivänä paljon tsemppausta ja uskonvahvistusta, sillä ammattilaisten havainto on, etteivät he tahdo uskoa itseensä. Taustalla on pettymyksiä, epäonnistumisia, arvostelua ja kritiikkiä, jotka ovat nakertaneet itsetuntoa. Positiivinen palaute ja kehut uppoavat heihin kuitenkin hyvin.

Nuoren usko mahdollisuuksiinsa saattaa joutua kovalle koetukselle varsinkin, jos hänellä on harhakuvitelma siitä, että unelmat toteutuvat suit sait, elämä on glamouria ja bling-blingiä ja työstä saa heti 50 euron tuntipalkkaa.

Etsivien nuorisotyöntekijöiden yksi ja ehkä ihan oleellisin tehtävä on pitää yllä toivoa.

– Toivoa pidetään yllä, kun tulee takapakkia ja pitää ehkä ottaa muutama askel sivulle ja taaksepäinkin. Sieltä noustaan taas jaloilleen ja pannaan uutta matoa koukkuun, kannustaa Niemistö.