A-
A+
Katariina Uusitalo on ollut 21 vuotta kouluterveydenhoitajana ja tykkää työstään. Vaikka työ on välillä haastavaa ja nuorten elämä ei ole aina niin helppoakaan, perustyö näön ja kuulonmittauksineen on yhtä arvokasta.
Katja Rantatulkkila
Katariina Uusitalo saa työssään olla kasvun aitiopaikalla
KURIKKA
Katja Rantatulkkila
Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta toisaalta pahoinvointi on lisääntynyt. Katariina Uusitalo on ollut kouluterveydenhoitajana 21 vuotta ja tietää, mistä puhuu.
– Jaksaminen ja yleensäkin mieliala-asiat ovat usein esillä, kun nuori tulee tapaamaan minua. Esimerkiksi lukiolaisissa näkyy ahdistusta, joka syntyy paljolti heidän kokemistaan vaatimuksista. Moni nuori, yläasteikäinen ja nuorempikin, kokee yhteiskunnan vaatimustason liian suureksi, Uusitalo miettii ja lisää, että yhteiskunta vaatii myös perheiltä ja vanhemmilta tänä päivänä paljon.
– Se kaikki heijastuu myös nuoreen. Yksittäistä syytä tai syyllistä tilanteeseen on vaikea osoittaa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Helppoa ratkaisuakaan tilanteeseen ei ole.
Vaikka tilanne on joskus nuorella vaikeakin, Uusitalo iloitsee yhdestä ajan ilmiöstä: asioista puhutaan.
– Nuoret ovat onneksi usein avoimia. Nykyään ahdistuksesta ja masennuksesta puhutaan enemmän ja hyväksytymmin.
Kaikilla ihmisillä on elämässään välillä vaikeita aikoja ja Uusitalon mielestä on tärkeää saattaa nuoret pahan ajan yli.
– Ahdistuksen keskellä ei välttämättä osata nähdä asioita oikeassa mittakaavassa, kun minäkuva ja käsitys esimerkiksi omasta kehosta sekä koko itsetunto ovat vielä murrosiän myllerryksessä. Käsitys itsestä ja siitä, millainen itse on, on vielä pahasti keskeneräinen. Ei ole ihme, että on hämmennyksissä oman itsensä kanssa. Niinhän me kaikki välillä olemme, aikuisetkin, Uusitalo huomauttaa.
KOULU PYRKII opetustehtävän rinnalla tukemaan ja auttamaan nuorta kasvamisessa ja arjen vaikeuksienkin edessä. Uusitalon mukaan kouluterveydenhoitaja on jonkinlaisella aitiopaikalla, jossa koko ikäluokka tulee tutuksi viimeistään terveystarkastuksissa.
– Kun uusi ikäluokka tulee yhteiskouluun, pyrin tuomaan rooliani esille ja tekemään itseäni tutuksi niin oppilaille kuin perheillekin. Että myös ne, joita ei muuten näe kuin rutiinitarkastuksissa, tuntisivat minut turvalliseksi aikuiseksi lähestyä vaikeissakin asioissa.
Uusitalo sanoo tekevänsä läheistä tiimityötä koulukuraattorin kanssa, mutta myös muiden koulun ammattilaisten kanssa. Oppilashuolto, opettajat ja nuorisotyö ovat myös osa moniammatillista yhteistyötä.
– Koulupsykologin palveluissa on ollut pientä katkosta, mutta nyt saamme palvelut ostopalveluna JIK:n perhekeskukselta ja jonoja saadaan varmasti purettua. Lisäksi meidän kautta on tarjolla JIK:n psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykososiaalisen ohjaajan palveluita.
Kouluterveydenhoitaja on halunnut itsekin päivittää osaamistaan ja on suorittanut mielenterveys- ja päihdetyöstä tutkinnon. Uusitalon puheesta kuultaa kiintymys työhönsä ja nuoriin, joiden kanssa hän päivittäin työskentelee.
– Parastahan tässä on, kun saa seurata nuoren kasvamista. Näkee sen pienen seiskaluokkalaisen pojan kasvamisen ja tekee vielä kutsuntatarkastuksenkin. Nythän täällä on jo aikuisiksi kasvaneiden nuorten lapsia koulussa, hän nauraa vuosien vierimiselle.
UUSITALOSTA EI alun perin pitänyt tulla terveydenhoitajaa. Tai oli se hänen eräänlainen haaveammatti, mutta lukiossa opo oli eri mieltä.
– Opo sanoi, että ei sinusta ole terveydenhoitajaksi. Hän oli sitä mieltä, että siltojen suunnittelijoita tarvitaan, mutta siihen olisi vaadittu ehkä pitkää matikkaa ja piirustustaitoakin. Olin vähän hoomoilasena, että ai jaa. Sen verran epävarma olin, että menin lopulta kauppikseen ja olen markkinointimerkonomi.
Uusitalo pääsi pankkiin töihin ja olisi saanut jopa vakinaisen työn siitä, mutta ala ei ollut häntä varten.
– Vuonna 1994 valmistuin terveydenhoitajaksi. Oli lama-aika ja tein joitakin sijaisuuksia ennen kuin esikoiseni syntyi kolme kuukautta valmistumiseni jälkeen ja seuraava syntyi puolitoista vuotta myöhemmin.
Varsinaisesti ensimmäisen kerran terveydenhoitajan hommia Uusitalo teki vasta vuonna 1998 kotisairaanhoidossa, jossa kotikäyntejä tehtiin silloisen väestövastuuajattelun mukaisesti niin ikäihmisten kuin lapsiperheiden luo. Koululla hän teki joitakin sijaisuuksia, kunnes vuonna 2000 aloitti nykyisessä tehtävässään.
– Aluksi työ kattoi yhteiskoulun ja lukion lisäksi myös ammattikoulun. Se oli aika hurja määrä oppilaita. Mutta aika on mennyt kuin eilen olisi ollut, taukoa on ollut kuopuksen syntymän ja vuorottelevapaan verran.
21 vuoteen mahtuu paljon. Kurikassa on ollut paljon surullisiakin tapahtumia, jotka ovat koskettaneet koulua ja kouluterveydenhoitajaakin. Kriisityö onkin ollut yksi Uusitalon tavoista antaa ammattitaitoaan toisten hyväksi ja olla avuksi. Vaikka tilanteet ovat joskus tulleet lähelle ja kohtalot äärimmäisen kovia, kriisityössä on ollut elämän peruskysymysten äärellä.
– Tämän työn suola on se, että haastetta riittää eikä yksikään päivä ole samanlainen. Kriisityöstä kun tulee tänne koulumaailmaan takaisin, rutiiniterveystarkastuksia on oikeasti mukava tehdä.
Valtakunnallista terveydenhoitajan päivää vietetiin 18. syyskuuta.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Katariina Uusitalo on ollut 21 vuotta kouluterveydenhoitajana ja tykkää työstään. Vaikka työ on välillä haastavaa ja nuorten elämä ei ole aina niin helppoakaan, perustyö näön ja kuulonmittauksineen on yhtä arvokasta.
Katja Rantatulkkila
Katariina Uusitalo saa työssään olla kasvun aitiopaikalla
KURIKKA
Katja Rantatulkkila
Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta toisaalta pahoinvointi on lisääntynyt. Katariina Uusitalo on ollut kouluterveydenhoitajana 21 vuotta ja tietää, mistä puhuu.
– Jaksaminen ja yleensäkin mieliala-asiat ovat usein esillä, kun nuori tulee tapaamaan minua. Esimerkiksi lukiolaisissa näkyy ahdistusta, joka syntyy paljolti heidän kokemistaan vaatimuksista. Moni nuori, yläasteikäinen ja nuorempikin, kokee yhteiskunnan vaatimustason liian suureksi, Uusitalo miettii ja lisää, että yhteiskunta vaatii myös perheiltä ja vanhemmilta tänä päivänä paljon.
– Se kaikki heijastuu myös nuoreen. Yksittäistä syytä tai syyllistä tilanteeseen on vaikea osoittaa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Helppoa ratkaisuakaan tilanteeseen ei ole.
Vaikka tilanne on joskus nuorella vaikeakin, Uusitalo iloitsee yhdestä ajan ilmiöstä: asioista puhutaan.
– Nuoret ovat onneksi usein avoimia. Nykyään ahdistuksesta ja masennuksesta puhutaan enemmän ja hyväksytymmin.
Kaikilla ihmisillä on elämässään välillä vaikeita aikoja ja Uusitalon mielestä on tärkeää saattaa nuoret pahan ajan yli.
– Ahdistuksen keskellä ei välttämättä osata nähdä asioita oikeassa mittakaavassa, kun minäkuva ja käsitys esimerkiksi omasta kehosta sekä koko itsetunto ovat vielä murrosiän myllerryksessä. Käsitys itsestä ja siitä, millainen itse on, on vielä pahasti keskeneräinen. Ei ole ihme, että on hämmennyksissä oman itsensä kanssa. Niinhän me kaikki välillä olemme, aikuisetkin, Uusitalo huomauttaa.
KOULU PYRKII opetustehtävän rinnalla tukemaan ja auttamaan nuorta kasvamisessa ja arjen vaikeuksienkin edessä. Uusitalon mukaan kouluterveydenhoitaja on jonkinlaisella aitiopaikalla, jossa koko ikäluokka tulee tutuksi viimeistään terveystarkastuksissa.
– Kun uusi ikäluokka tulee yhteiskouluun, pyrin tuomaan rooliani esille ja tekemään itseäni tutuksi niin oppilaille kuin perheillekin. Että myös ne, joita ei muuten näe kuin rutiinitarkastuksissa, tuntisivat minut turvalliseksi aikuiseksi lähestyä vaikeissakin asioissa.
Uusitalo sanoo tekevänsä läheistä tiimityötä koulukuraattorin kanssa, mutta myös muiden koulun ammattilaisten kanssa. Oppilashuolto, opettajat ja nuorisotyö ovat myös osa moniammatillista yhteistyötä.
– Koulupsykologin palveluissa on ollut pientä katkosta, mutta nyt saamme palvelut ostopalveluna JIK:n perhekeskukselta ja jonoja saadaan varmasti purettua. Lisäksi meidän kautta on tarjolla JIK:n psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykososiaalisen ohjaajan palveluita.
Kouluterveydenhoitaja on halunnut itsekin päivittää osaamistaan ja on suorittanut mielenterveys- ja päihdetyöstä tutkinnon. Uusitalon puheesta kuultaa kiintymys työhönsä ja nuoriin, joiden kanssa hän päivittäin työskentelee.
– Parastahan tässä on, kun saa seurata nuoren kasvamista. Näkee sen pienen seiskaluokkalaisen pojan kasvamisen ja tekee vielä kutsuntatarkastuksenkin. Nythän täällä on jo aikuisiksi kasvaneiden nuorten lapsia koulussa, hän nauraa vuosien vierimiselle.
UUSITALOSTA EI alun perin pitänyt tulla terveydenhoitajaa. Tai oli se hänen eräänlainen haaveammatti, mutta lukiossa opo oli eri mieltä.
– Opo sanoi, että ei sinusta ole terveydenhoitajaksi. Hän oli sitä mieltä, että siltojen suunnittelijoita tarvitaan, mutta siihen olisi vaadittu ehkä pitkää matikkaa ja piirustustaitoakin. Olin vähän hoomoilasena, että ai jaa. Sen verran epävarma olin, että menin lopulta kauppikseen ja olen markkinointimerkonomi.
Uusitalo pääsi pankkiin töihin ja olisi saanut jopa vakinaisen työn siitä, mutta ala ei ollut häntä varten.
– Vuonna 1994 valmistuin terveydenhoitajaksi. Oli lama-aika ja tein joitakin sijaisuuksia ennen kuin esikoiseni syntyi kolme kuukautta valmistumiseni jälkeen ja seuraava syntyi puolitoista vuotta myöhemmin.
Varsinaisesti ensimmäisen kerran terveydenhoitajan hommia Uusitalo teki vasta vuonna 1998 kotisairaanhoidossa, jossa kotikäyntejä tehtiin silloisen väestövastuuajattelun mukaisesti niin ikäihmisten kuin lapsiperheiden luo. Koululla hän teki joitakin sijaisuuksia, kunnes vuonna 2000 aloitti nykyisessä tehtävässään.
– Aluksi työ kattoi yhteiskoulun ja lukion lisäksi myös ammattikoulun. Se oli aika hurja määrä oppilaita. Mutta aika on mennyt kuin eilen olisi ollut, taukoa on ollut kuopuksen syntymän ja vuorottelevapaan verran.
21 vuoteen mahtuu paljon. Kurikassa on ollut paljon surullisiakin tapahtumia, jotka ovat koskettaneet koulua ja kouluterveydenhoitajaakin. Kriisityö onkin ollut yksi Uusitalon tavoista antaa ammattitaitoaan toisten hyväksi ja olla avuksi. Vaikka tilanteet ovat joskus tulleet lähelle ja kohtalot äärimmäisen kovia, kriisityössä on ollut elämän peruskysymysten äärellä.
– Tämän työn suola on se, että haastetta riittää eikä yksikään päivä ole samanlainen. Kriisityöstä kun tulee tänne koulumaailmaan takaisin, rutiiniterveystarkastuksia on oikeasti mukava tehdä.
Valtakunnallista terveydenhoitajan päivää vietetiin 18. syyskuuta.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Katariina Uusitalo on ollut 21 vuotta kouluterveydenhoitajana ja tykkää työstään. Vaikka työ on välillä haastavaa ja nuorten elämä ei ole aina niin helppoakaan, perustyö näön ja kuulonmittauksineen on yhtä arvokasta.
Katja Rantatulkkila
Katariina Uusitalo saa työssään olla kasvun aitiopaikalla
KURIKKA
Katja Rantatulkkila
Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta toisaalta pahoinvointi on lisääntynyt. Katariina Uusitalo on ollut kouluterveydenhoitajana 21 vuotta ja tietää, mistä puhuu.
– Jaksaminen ja yleensäkin mieliala-asiat ovat usein esillä, kun nuori tulee tapaamaan minua. Esimerkiksi lukiolaisissa näkyy ahdistusta, joka syntyy paljolti heidän kokemistaan vaatimuksista. Moni nuori, yläasteikäinen ja nuorempikin, kokee yhteiskunnan vaatimustason liian suureksi, Uusitalo miettii ja lisää, että yhteiskunta vaatii myös perheiltä ja vanhemmilta tänä päivänä paljon.
– Se kaikki heijastuu myös nuoreen. Yksittäistä syytä tai syyllistä tilanteeseen on vaikea osoittaa, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Helppoa ratkaisuakaan tilanteeseen ei ole.
Vaikka tilanne on joskus nuorella vaikeakin, Uusitalo iloitsee yhdestä ajan ilmiöstä: asioista puhutaan.
– Nuoret ovat onneksi usein avoimia. Nykyään ahdistuksesta ja masennuksesta puhutaan enemmän ja hyväksytymmin.
Kaikilla ihmisillä on elämässään välillä vaikeita aikoja ja Uusitalon mielestä on tärkeää saattaa nuoret pahan ajan yli.
– Ahdistuksen keskellä ei välttämättä osata nähdä asioita oikeassa mittakaavassa, kun minäkuva ja käsitys esimerkiksi omasta kehosta sekä koko itsetunto ovat vielä murrosiän myllerryksessä. Käsitys itsestä ja siitä, millainen itse on, on vielä pahasti keskeneräinen. Ei ole ihme, että on hämmennyksissä oman itsensä kanssa. Niinhän me kaikki välillä olemme, aikuisetkin, Uusitalo huomauttaa.
KOULU PYRKII opetustehtävän rinnalla tukemaan ja auttamaan nuorta kasvamisessa ja arjen vaikeuksienkin edessä. Uusitalon mukaan kouluterveydenhoitaja on jonkinlaisella aitiopaikalla, jossa koko ikäluokka tulee tutuksi viimeistään terveystarkastuksissa.
– Kun uusi ikäluokka tulee yhteiskouluun, pyrin tuomaan rooliani esille ja tekemään itseäni tutuksi niin oppilaille kuin perheillekin. Että myös ne, joita ei muuten näe kuin rutiinitarkastuksissa, tuntisivat minut turvalliseksi aikuiseksi lähestyä vaikeissakin asioissa.
Uusitalo sanoo tekevänsä läheistä tiimityötä koulukuraattorin kanssa, mutta myös muiden koulun ammattilaisten kanssa. Oppilashuolto, opettajat ja nuorisotyö ovat myös osa moniammatillista yhteistyötä.
– Koulupsykologin palveluissa on ollut pientä katkosta, mutta nyt saamme palvelut ostopalveluna JIK:n perhekeskukselta ja jonoja saadaan varmasti purettua. Lisäksi meidän kautta on tarjolla JIK:n psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykososiaalisen ohjaajan palveluita.
Kouluterveydenhoitaja on halunnut itsekin päivittää osaamistaan ja on suorittanut mielenterveys- ja päihdetyöstä tutkinnon. Uusitalon puheesta kuultaa kiintymys työhönsä ja nuoriin, joiden kanssa hän päivittäin työskentelee.
– Parastahan tässä on, kun saa seurata nuoren kasvamista. Näkee sen pienen seiskaluokkalaisen pojan kasvamisen ja tekee vielä kutsuntatarkastuksenkin. Nythän täällä on jo aikuisiksi kasvaneiden nuorten lapsia koulussa, hän nauraa vuosien vierimiselle.
UUSITALOSTA EI alun perin pitänyt tulla terveydenhoitajaa. Tai oli se hänen eräänlainen haaveammatti, mutta lukiossa opo oli eri mieltä.
– Opo sanoi, että ei sinusta ole terveydenhoitajaksi. Hän oli sitä mieltä, että siltojen suunnittelijoita tarvitaan, mutta siihen olisi vaadittu ehkä pitkää matikkaa ja piirustustaitoakin. Olin vähän hoomoilasena, että ai jaa. Sen verran epävarma olin, että menin lopulta kauppikseen ja olen markkinointimerkonomi.
Uusitalo pääsi pankkiin töihin ja olisi saanut jopa vakinaisen työn siitä, mutta ala ei ollut häntä varten.
– Vuonna 1994 valmistuin terveydenhoitajaksi. Oli lama-aika ja tein joitakin sijaisuuksia ennen kuin esikoiseni syntyi kolme kuukautta valmistumiseni jälkeen ja seuraava syntyi puolitoista vuotta myöhemmin.
Varsinaisesti ensimmäisen kerran terveydenhoitajan hommia Uusitalo teki vasta vuonna 1998 kotisairaanhoidossa, jossa kotikäyntejä tehtiin silloisen väestövastuuajattelun mukaisesti niin ikäihmisten kuin lapsiperheiden luo. Koululla hän teki joitakin sijaisuuksia, kunnes vuonna 2000 aloitti nykyisessä tehtävässään.
– Aluksi työ kattoi yhteiskoulun ja lukion lisäksi myös ammattikoulun. Se oli aika hurja määrä oppilaita. Mutta aika on mennyt kuin eilen olisi ollut, taukoa on ollut kuopuksen syntymän ja vuorottelevapaan verran.
21 vuoteen mahtuu paljon. Kurikassa on ollut paljon surullisiakin tapahtumia, jotka ovat koskettaneet koulua ja kouluterveydenhoitajaakin. Kriisityö onkin ollut yksi Uusitalon tavoista antaa ammattitaitoaan toisten hyväksi ja olla avuksi. Vaikka tilanteet ovat joskus tulleet lähelle ja kohtalot äärimmäisen kovia, kriisityössä on ollut elämän peruskysymysten äärellä.
– Tämän työn suola on se, että haastetta riittää eikä yksikään päivä ole samanlainen. Kriisityöstä kun tulee tänne koulumaailmaan takaisin, rutiiniterveystarkastuksia on oikeasti mukava tehdä.
Valtakunnallista terveydenhoitajan päivää vietetiin 18. syyskuuta.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide