Paaston aika on peiliin katsomisen aikaa

Leena Kurikka

Laskiaisen jälkeisestä tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin kestävä pääsiäispaasto on osa luterilaista kirkkoperinnettä.

Pääsiäispaastoa kutsutaan myös suureksi paastoksi, adventtipaasto ennen joulua on pieni paasto. Paastota voi monin eri tavoin, tärkeintä siinä on sisäinen matka.

– Paaston pointti ei ole ruoka tai ruoattomuus. Luterilaisessa kirkossa paastonajan raamatunteksteissä puhutaan niistä vain vähän ja enemmän kannustetaan itsetutkiskeluun. Paaston aika on peiliin katsomisen aikaa. Samalla voi miettiä vaikkapa kaipaisiko rukoussuhde Jumalaan vahvistusta, sanoo seurakuntapastori Vilma Niemi Kurikan alueseurakunnasta.

Pääsiäispaaston pituus on 40 päivää. Sunnuntait eivät ole paastopäiviä, ne ovat ylösnousemuksen päiviä.

Ajatus paastoamisesta on monelle vieras, mutta paastoaminen on hyvin raamatullista. Eri kirkkokunnissa on erilaisia sääntöjä ja eroja siinä ajoittuuko paasto liturgisessa kirkkovuodessa tiettyyn aikaan vai käytetäänkö paastoa välineen rukouskivoittelussa silloin, kun se tuntuu olevan tarpeen.

– Raamatussa on paljon kohtia, jotka liittyvät paastoon. Jeesus itse paastosi 40 päivää erämaassa. Jeesus sanoi ”kun” paastoatte. Hän ei käyttänyt muotoa ”jos” paastoatte. Kun Jeesuksen oppilaat eivät saaneet pahaa henkeä ajetuksi pois ja avun tarvitsijaa parannettua, Jeesus sanoi, että tarvitaan rukousta ja paastoa.

Varoituksia vääränlaisestakin paastosta löytyy.

– On riski, että paastolla yritetään ansaita arvostusta, jopa pelastusta. Minusta kysymys on matkasta, tasapainon löytämisestä elämään. Ihminen on sieluineen ja ruumiineen kokonaisuus, joten jokin ulkoinen voi auttaa sisäistä prosessia. ”Kun varjelee tapaa, tapa varjelee sinua”. Paastossa tarkistetaan vähintään kerran vuodessa missä mennään kasvuprojektissa ja elänkö niin, että edistän oikeudenmukaisuutta ja rauhaa eli Jumalan valtakunnan tulemista, kertoo Niemi.

Paastota voi vaikka negatiivisista ajatuksista tai somesta.

– Kun paaston aikana tutkii itseään ja huomaa, että käyttää useita tunteja viikossa somessa, voi tehdä muutoksen. Terveellisemmät elämäntavat voivat olla osa paastoa, mutta se ei ole kesäksi rantakuntoon -dieetti. Paastoa on kaikki, mikä ruokkii sisäistä maailmaa, kuten jumalanpalveluksessa käynnit tai ajatusta herättävän kirjan lukeminen. Minun paastokirjojani ovat Joel Haahtelan pienoisromaanit.

Niemelle pääsiäispaastosta on tullut tapa.

– Silloin syön kasvisruokaa, välttelen herkkuja ja alkoholia. Haluaisin syödä kohtuullisemmin ja kestävämmin sekä liha- että kasvisruokaa. Nykyinen yltäkylläisyys on nuori ilmiö. Meillä olisi opittavaa aiemmilta sukupolvilta yksinkertaisemmasta elämäntavasta.

Paastoon liittyy myös toisten huomioiminen. Nykyihminen mittaa usein elämänsä hyvyyttä mukavuuden maksimoinnilla.

– Tyytyväisyyttä ja elämänlaatua nostaa se, että ei ole maksimoimassa kaikkea koko ajan. Maailmassa on ihmisiä, joilta puuttuu ei vain luksus, vaan välttämätön. Usein kirkkojen perinteeseen kuuluu paaston aikana hyväntekeväisyys, jolloin voidaan auttaa heitä, joilla on vielä vähemmän kuin meillä itsellämme.

Ortodokseilla on kristillisistä kirkkokunnista tiukimmat paastosäännöt.

– Samalla heiltä olen oppinut, kuinka paastonaikana otetaan vastaan vieraanvaraisuutta. Paastonaikanakin kylässä syön mitä tarjotaan. Ei paaston tarkoitus ole heittäytyä hankalaksi muille ihmisille, vaan etsiä tasapainoa ja huomioida muita.

Niemi jakaa paaston yksilölliseen ja yhteisölliseen.

– Yksilöllisesti voi miettiä, mitä tarvitsee paastomatkalla. Paasto on matka, josta saan elämääni jotain, mikä pysyy paaston päätyttyäkin, jotain, mikä kantaa ja kasvattaa minua. Yhteisöllinen ulottuvuus on se, että toiset tukevat paastossa, on paastonaika ja paastoamme yhdessä. Kirkoissa, joissa perinne on vahvempi, saa enemmän tukea ympäriltä.

Suuri paasto päättyy pääsiäisyönä.

– Pääsiäisyön messun jälkeen meillä syödään ensimmäinen pasha. Pääsiäispäivänä kutsumme perhettä ja ystäviä kolmen ruokalajin aterialle. Juhla tuntuu suuremmalta, kun arjen ja juhlan erottaa selkeämmin ja juhlaan on valmistauduttu pidempään. Ja juhlahan jatkuu helatorstaihin asti, sanoo Vilma Niemi.