Inkeri nostettiin Riston kaveriksi

KURIKKA

Katja Rantatulkkila

Pojat hei, pidetääs pikakokous ja keksitään junanvaunulle nimi. Näin Wanhan Aseman Veturimiesten puheenjohtaja Aulis Salonen kerää väkensä kokoon. Kokous on todellakin pikakokous – Salosen aivot jo raksuttavat ja nimiehdotus sinkoaa ilmoille muiden hyväksymänä.

– Ratavartijan kaunis Inkeri, sehän on se vanha suomalainen elokuva. Eikö tämä Riston (viralliselta ”nimeltään” Risto 1035) kaverikin voisi olla Inkeri, Salonen maalailee ja toiset komppaavat.

– Ristohan on elokuvatähti itsekin, ollut Ylen arkistofilmissä mukana, hän lisää.

Inkeri tuotiin Kurikkaan viime viikon keskiviikkona kiskoja pitkin dieselveturin vetämänä. Kurikkalainen VS-Nostot Vesa Sillanpään johdolla hoiti kahden nosturin avulla yli 35-tonnisen Inkerin noston ratakiskoilta aseman kiskoille Riston perään. Veturimiehet ovat ammattilaisten apupoikina. Vaikka riemunkiljahduksia ei kuulukaan, ilo ja helpotus on miltei käsinkosketeltavaa, kun vaunun rautaiset renkaat ovat paikoillaan kiskoilla.

– Se on siinä, hienosti hoitui, Salonen iloitsee seurattuaan tapahtumaa yhdistyksen sihteerin Terho Lintalan sekä jäsenten Mauri Saarakkalan ja Ari Vainionpään kanssa. Myös GRK Railista paikalla on Heikki Ala-Välkkilä.

– Heikki oli isosti mukana jo Riston tuomisessa tänne Kurikkaan. Hän on myös yhdistyksemme jäsen.

INKERI ON entinen konduktöörinvaunu. Sisätiloissa on konduktöörin koppi sekä iso tila kuljetettaville tavaroille. Seinillä on nahkalenkkejä pyörien ja muiden kuljetettavien tavaroiden sitomiseksi kiinni.

Inkerin syntymävuosi on 1950 ja -paikka Pasilan konepaja. Aktiiviuraa riitti aina 1980-luvulle saakka ja sen jälkeen sen koti on ollut Haapamäen höyryveturipuistossa.

– Nyt se poistettiin käytöstä ja VR myi sen meille 310 eurolla, joka oli harrastajahinta. Saimme panelointiin 12 000 euroa Leader-rahaa ja kaupungin elinvoimalautakunta myönsi 5 000 euroa plus alvin. Se oli iso käden ojennus.

Inkerin strategiset mitat ovat 21 metriä pituutta ja kolmisen metriä leveyttä, korkeutta Salonen ei osaa äkkiseltään sanoa. Painoa on kuitenkin ruhtinaallisesti.

– 35,4 tuhatta kiloa, Salonen viisaa vaunun kylkeen, johon paino on merkitty.

SALONEN TIETÄÄ, että junat kiinnostavat. Ristoakin käydään katsomassa kauempaakin ja nyt Inkerin kanssa kohde voi olla vielä monipuolisempi.

– Tämä on nyt meidän kerhotila, kun makasiini myytiin aiemmin ravintolalle. Mutta on olemassa sellaisiakin junahulluja, jotka haluavat yöpyä vanhoissa junissa, karuissakin olosuhteissa, Salonen selvittää ja sanoo näin olleen Inkerillä Haapamäellä.

Inkerin pinta, niin ulkoa kuin sisältä ei ole enää entisenlaisensa – paljon on ehostamista ja kohentamista.

– Panelointi on ensimmäinen toimenpide, joka tehdään. Siihen tarvitaan kökkäväkeä, Salonen sanoo ja lisää, ettei missään tapauksessa ole tarkoitus kumminkaan tehdä Inkeristä aivan uuden veroista.

– Kyllä ajan patina saa näkyä.

Katso myös videoklippi
Kurikka-lehden Facebookista

https://fi-fi.facebook.com/kurikkalehti/videos/1146813425839567/