Samelilla on varmat askeleet: lukio, intti ja sitten opiskelemaan

Katja Rantatulkkila

Elämän abc-kirja. Sellaiseksi voisi Sameli Hakolan lukiotaivalta tituleerata moneltakin kantilta. Nuorimies suoritti lukion neljässä vuodessa. Välillä hieman laiskotteli ja välillä ahersi, käväisi pääkaupunkiseudulla muutaman kuukauden työ- ja elämänoppireissulla, ja lopulta sai kaiken maaliin .

Tieto ylioppilaaksi tulosta tuli reipas viikko ennen lakkiaispäivää. Vain viikko kotiinpaluun jälkeen. Ylioppilastodistus oli täynnä a-, b- ja c-arvosanoja.

– Kyllä minä olen ihan tyytyväinen olen, että sain lukion suoritettua lopulta, vaikka vähän kiirekin tuli, Hakola naurahtaa ja lisää, että on kiitollinen lukiolle joustavuudesta ja avusta.

– Että sain suorittaa koulun loppuun, hän huomauttaa.

Hakolalle koulunkäynti ja opiskelu eivät ole varsinaisesti olleet koskaan haastavia, päinvastoin. Numerot ovat olleet kutakuinkin kiitettävän puolella. Helpoiten ovat sujuneet matematiikka ja englanti. Vaan kuinkas näin kävi?

– No, aloin viime vuonna seurustelemaan, hän naurahtaa ja kuulija saa päätellä loput.

– Aloitin pitkällä matikalla, mutta vaihdoin sitten lyhyeen. Ei ollut oikein motivaatiota. Vähän nyt harmittaa, hän myöntää.

Hakolalla oli alun perin lukiota varten neljän vuoden suunnitelma, mutta matkan varrella kävi lopulta niin, että vähän piti kiriä.

– Alkuun kursseja oli aika paljon ja sitten lopulta tuli kiire saada neljässä vuodessa valmiiksi. Otin opiskelun ehkä liian laiskasti, hän myöntää.

Ylioppilaskirjoitukset olivat hänen mielestään rennommat kuin mitä oli etukäteen ajatellut ja kuullut.

– En jännittänyt yhtään, oli oikein rento ja mukava tila tehdä koetta.

Vuoden vaihteessa elämä vei asumaan Espooseen ja Hakola työskenteli trukkikuskina kuljetusalan yrityksessä. Viiden kuukauden aikana hän myös opiskeli ja kursi kasaan lukiokursseja, että saisi valkolakin päähänsä.

– Keväällä tein kaksi yhteiskuntaopin ja kaksi elämänkatsomustiedon kurssia. Lisäksi hyväkseni luettiin yksi ammattikorkeakoulun avoimissa suorittamani kurssi.

Etelän reissu vahvisti tulevaisuuden suunnitelmia ja ajatuksia siitä, mitä elämällään haluaa tehdä.

– Trukkikuskin hommista jäi sellainen ajatus, että kyllä haluan opiskella ja erityisesti kaupallinen ala kiinnostaa. Aionkin hakea Helsinkiin kauppatieteelliseen, hän avaa tulevaisuuden suunnitelmiaan ja toteaa, myös tietotekniikan opiskelun olevan mietinnässä.

– Koodareista on kova pula, hän tietää työllistymismahdollisuuksista.

Mutta ennen jatko-opiskeluita Hakola viettää vaaditun ajan Niinisalon varuskunnassa. Armeija hoituu alta pois ennen opiskeluita.

– Heinäkuussa on lähtö. Sen jälkeen menen pääsykokeisiin. Tähtäimessä on Helsinki, viihdyin pääkaupunkiseudulla tosi hyvin, hän miettii.

Ylioppilastutkinnon merkitys on kasvanut yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Hakolaa aiempi laiskuus lukiossa hieman harmittaa nyt, mutta korjausliikettä voi vielä yrittää.

– Yritän panostaa pääsykokeisiin. Minulla ei ole varasuunnitelmaa, jos en heti pääse. Olen päättänyt, että menen Helsinkiin, hän toteaa.

Hakola haki elektronisen sodankäynnin joukkoihin, mutta ei päässyt. Se vähän vielä kaihertaa.

– Kävin pääsykokeissa, mutta tuli vastaus, ettei valinta osunut kohdalleni. No, sinne voi hakea uudelleen.

Hakola on rennon oloinen nuorimies, niin kuin nyt parikymppinen kaveri voi olla, tulevaisuus vielä edessä. Hän on Tuiskulan koulun kasvatti ja pelannut jääkiekkoa kahdeksanvuotiaasta saakka.

Hän kuvaa itseään sosiaaliseksi, meneväksi ja aktiiviseksi sekä yritteliääksi. Sinnikkyyttä elämässä tarvitaankin.

– Mitä haluaisin elämässä tehdä? Haluaisin matkustaa paljon. Ja kokeilla laskuvarjohyppyä, tuore ylioppilas virnistää.

Ennen sitä ja armeijaan lähtöä pidetään kuitenkin ylioppilasjuhlat. Ne tulivat kotiväellekin hieman puun takaa.

– Juhlat pidetään vuokratiloissa, Hakola sanoo ja lisää, että kyllä valmisteluita kuitenkin kotona riittää, kun kauimmaiset juhlavieraat yöpyvät hänen kotonaan.

– Kesäkuun aion vain lomailla, käydä salilla ja festareilla, olla vaan ja nähdä kavereita. Sitten katsotaan eteenpäin. Pääkaupunkiseudulla haluan vielä asua, hän vakuuttaa.