KOLUMNI:

Eri tavalla ajattelevien hyväksyminen on yhä surullisen vaikeaa

Sosiaalinen media ja vastakkainasettelun kulttuuri ovat tehneet meistä herkempiä puolustamaan omaa maailmankuvaamme hyökkäävästi. Esimerkiksi uskonto, jonka pitäisi tuoda lohtua ja yhteyttä, on muuttunut välineeksi erotteluun ja vihapuheeseen. Tämä kävi ilmi hieman yllättäen esille Kurikassakin, kun uskonnolliset ”voimat” lähtivät liikkeelle niin somessa kuin katukuvassakin, kun noitakauppa aloitti toimintansa.

Itse kavahdan, jos usko nähdään oikeutuksena toisten vähättelylle. Yleensä uskonnoissa opetetaan lähimmäisenrakkautta, mutta nämä arvot tuntuvat joskus jäävän taka-alalle, kun keskustelu polarisoituu. Ehkä meidän pitäisi pysähtyä kysymään: mitä hyötyä on repimisestä ja toisten kiusaamisesta, jos sen seurauksena ihmiset vain etääntyvät toisistaan? Nostaako toisen alaspainaminen tosissaan minua ihmisenä, vai käykö sittenkin päinvastoin?

Yhteiskunta, jossa hyväksytään erilaisuus, on vahvempi kuin sellainen, jossa huudetaan toisia hiljaisiksi. Kun huutamisen ei koeta tuovan toivottua tulosta, historiassa on paljon esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi: otetaan järeämmät keinot käyttöön. Ihminen on niin kummallinen eläin, että se lähtee joskus mitä kummallisempiin ajatuskyhäelmiin mukaan, kannattaa ideologeja ja ismejä tietämättä täysin, mistä on kyse. Lähdetään porukoihin, joissa ollaan valmiita käyttämään jopa voimakeinoja eri tavalla ajattelevien ihmisten hiljentämiseksi – tätä on vallankäyttö pahimmillaan. Kaikki voi alkaa ihan pienistä nyansseista ja esimerkiksi viattomalta tuntuvasta huutelusta. Ihan kaikenlainen fanaattisuus on vaarallista.

Erilaisuus on monelle meistä iso pala nieltäväksi. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä arvoista, jos haluamme elää yhdessä rauhassa, huolimatta mielipide-eroistamme.

Tämä ajatus on perusta modernille, monikulttuuriselle ja moniarvoiselle yhteiskunnalle.

Erilaisuuden hyväksyminen ei ole kuitenkaan sama asia kuin se, että sulkee silmänsä tai antaa kaiken olla. Se tarkoittaa kykyä ymmärtää, että ihmiset voivat ajatella ja elää eri tavoin. Kaikki eivät ole kuin minä, eikä tarvitsekaan olla. Meitä on tällä pallolla miljardeja eri tavalla ajattelevia, eläviä ja kokevia ihmisiä.

Erilaisuuden pelko on usein tuntemattoman pelkoa. Pelkäämme, että muiden elämäntapa, uskomukset tai mielipiteet uhkaavat meitä. Pelko estää meitä ottamasta vastaan uusia näkökulmia. Mitä enemmän opimme ymmärtämään toisiamme, sitä vähemmän pelkoa meillä on.

Kun hyväksymme ja jopa arvostamme erilaisuutta, yhteisömme ja kulttuurimme voivat paremmin. Monimuotoisuus tuo uusia tapoja nähdä maailma. Se voi johtaa kehitykseen, koska se avaa meille uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Meidän pitääkin tarkastella omia ennakkoluulojamme ja uskomuksiamme kriittisesti.

Kun ihmiset eri taustoista ja kulttuureista kohtaavat, syntyy mahdollisuus oppia. Pitäisi kehittää kykyä nähdä toinen ihminen sellaisena kuin hän on, ilman että heti tuomitsemme tai yritämme muuttaa häntä hänen ulkonäkönsä tai mielipiteensä takia.

Polarisaatio ja uskonnon käyttö jopa poliittisena välineenä ovat arkipäivää monessa sivistyneeksi luokitellussa valtiossakin. Sitä on nähty Suomessa, sitä nähdään Yhdysvalloissa, ja monella maailman kolkalla. Erilaisuuden hyväksyminen onkin yhteiskunnallinen prosessi, jossa kulttuurinen, uskonnollinen ja poliittinen keskustelu ovat jatkuvassa käymistilassa.

Tasapaino erilaisten näkemysten välillä luo yhteiskuntarauhan, Kurikassakin. Puheet liikkeenpolttamisesta ja raamatunjakeiden paasaaminen ventovieraalle kaupan hyllyjen välissä eivät ole millään tavalla hyväksyttävää ja fiksua käytöstä eivätkä edistä mitään hyvää, vaan päinvastoin repivät.

Katja Rantatulkkila

Kurikka-lehden toimituspäällikkö