Mamman äidinrakkaus kantaa jo viidenteen sukupolveen

Leena Kurikka

Maija Koski-Säntti, 87, Paula Koski-Säntti, 61 ja Heidi Kariluoma, 39, istuvat vierekkäin sohvalla ja ihailevat Sara Kariluoman, 22, kahden viikon ja neljän päivän ikäistä poikavauvaa. Koolla Linjatien varressa on viisi sukupolvea. Naisia yhdistää suvun lisäksi äidinrakkaus.

– Muistan ihan pienestä alkaen, että äidinrakkaus on lähtenyt jo mammasta. Miten paljon mamma on äitinä ollut omille lapsilleen ja meille lapsenlapsille. Luonut tosi paljon läheisyyttä ja rakkautta ja ihania muistoja. Sitten mun oma äiti on ollut sellaanen, että olen aina ajatellut, että kunpa mä osaisin olla samanlainen äiti, kun mun oma äiti on. Sitten Sara on ihan valtavan upea äiti, kertoo Heidi äidinrakkaudesta ja sukupolvien ketjusta.

– Siinä on rivis kolme hyvää mallia niin, ei voi tulla kuin täydellinen äiti seuraavasta, naurahtaa tuore äiti, Sara.

Maija Koski-Säntti on mamma, Paula mumma ja Heidi momma.

– Kun poika oli vattassa, sanoin, ettei äitistä voi tulla mumma, koska me ollaan niin läheisiä mumman kans, ei voi olla kahta mummaa, selittää Sara.

– Ja on tasan tarkkaan yksi ainoa mamma, en voinut myöskään olla mamma, jatkaa Heidi ja niin hänestä tuli momma.

Maijalla on kaksi lasta, Paulalla kuusi, joista yksi on edesmennyt. Heidillä on neljä lasta, joista Sara on vanhin.

Lastenlastenlapsia Maijalla on 16.

– Se tuntuu ihanalta. Nimis menöö vähän sekaasin, kun rupeaa toimittamahan ja kun on tän ikäänen. Kaikkien syntymäaikoja ei enää muista, Maija kertoo.

Paulalla ja hänen sisarellaan Pirjolla on kummallakin kahdeksan lastenlasta.

Heidi sai nyt ensimmäisen lapsenlapsensa.

– Oon siitä niin iloinen, se on suuri lahja! Olen niin kiitollinen tuosta pienestä ihmisestä, että oon saanut kunnian olla mukana pojan syntymässä synnytyksestä lähtien. Olen aina ollut hyvilläni siitä, että oon ollu niin nuori kun Sara syntyi, ja Sarasta on kasvanut aivan mielettömän upea nuori nainen ja äiti ja me ollaan ihan ylimmät ystävykset Saran kanssa. Meillä on vahva ystävyys, äiti-tytär -suhteen lisäksi, kuvailee Heidi.

Hän oli 16-vuotias, kun sai Saran. Heidiä ja Saraa on usein luultu sisaruksiksi. Ala-asteella Sara tuli joskus koulusta ja sanoi äidilleen, että kukaan ei usko Heidin ikää, muiden äidit olivat paljon vanhempia.

– Joskus muistellaan ja naureskellaan, pieni ikäero on aiheuttanut meille paljon iloa. Nyt kun poika syntyi ja oltiin äitipolilla, lääkäri sanoi, että kaveri voi tulla myös ja minä heti korjasin tärkeänä, että minä oon tulevan vauvan momma ja Saran äiti. Ihanaa, kun itte on vielä nuori ja jaksaa kyllä sitten touhuta pojan kanssa, Heidi sanoo.

Sukupolvien ketju on vahva.

– Mä oon aina ollut ylpeä siitä minkä ikäinen äiti on ja minkä ikäinen mumma on ja sitten siellä vielä on mamma, joka on näin hyvässä kunnossa. Usein muiden äidit on ollu sen ikäisiä kuin mumma on. Mä oon voinut sanoa, että mulla on sen ikäinen mumma. Se on ollut mulle iso ylpeyden aihe, että mulla on paljon mummoja ja he ovat paljon läsnä. Monella mun ikäisellä ei ole sitä mummaakaan enää. Tällä pojalla niitä on rivissä vielä kolme, sanoo Sara.

Porukka on hyvin tiivis. Joulut vietetään yhdessä koko suvun kanssa ja whats appiin on perustettu ryhmä, jossa ovat kaikki Paulan lapset ja vävyt ja seuraava polvi.

– Me ollaan hirviän paljon tekemisissä, päivittäin oikeastaan. Jos ei muuta niin soitellahan, Paula kertoo.

Hänen lapsistaan Heidi asuu Jurvassa, toinen tytär Peräseinäjoella, yksi pojista Jalasjärvellä, ja kaksi Kurikassa. Heidi tulee Kurikkaan vähintään joka toinen päivä. Hän työskentelee ensihoitajana.

– Pitkänkin päivän jälkeen ajelen tänne, ja Saran kanssa soitellaan monta kertaa päivässä.

– Jos ei äiti pääse käymään, se soittaa videopuheluja Kikkanalle ja pojalle, on tehnyt sitä ihan siitä lähtien, kun poika oli vattassa, jatkaa Sara.

Kikkana on Saran ja pojan isän, Jessen koira, 8-vuotias staffi.

– Se oli valtavan innoissaan, kun tultiin synnytyslaitokselta kotiin, mutta osasi käyttäytyä rauhallisesti ja varoa. Se on melkein kuin ihminen. Se saunoo ja katsoo tv:tä. Sillä on kova suojeluvietti muhun ja poikaan.

Juhannusta Heidin perhe viettää Saran, Jessen ja pojan kanssa. Paula menee nuorimman poikansa luo grillaamaan. Mamma suuntaa maakuntaan.

– Mieskaverilla on syntymäpäivä juhannuksena. Me mennään Lapualle hänen tyttäriensä työ silloin ja siitä lähretähän asuntoautolla sitten viettämään kesää, mennään paikasta toiseen. Se on meidän jokakesäinen juttu, se on aivan kivaa, kahren kuljetaan ja mennään.

Maija asuu yksin kerrostalossa Kurikan keskustassa.

– Pärjään hyvin, kaupat on kivenheiton päässä. Paula on aivan ihana ihminen ja musta huolehtii. Ja kiva, kun on mieskaveri, jonka kanssa saa mennä. Hänellä on auto ja asuntoauto, jotta oman auton sain myydä. Hän asuu Lapualla, puolin ja toisin ollaan viikkotolkulla toistemme työnä.

Suvun uusimman jäsenen ristiäiset ovat tulossa parin viikon kuluttua. Nimet on jo päätetty, mutta Sara ja Jesse pitävät ne salaisuutena ristiäisiin saakka. Pariskunta on kihloissa.

– Ei ole pitkä, kun kysyin äidiltä, että sitten kun mennään Jessen kans naimisiin, niin voitko olla mun kaaso. Sä oot mun äiti ja mun paras ystävä, mutta voitko sä olla myös mun kaaso? Äiti kysyi mummalta, että miten se menee, voinko hän olla kaaso, Sara kertoo.

– Kyllä mun mielestä voi olla. Ei tarvitse aina perinteitä noudattaa, voi vähän rikkoakin tämmöisiä, tuumaa Paula.

Heidi on otettu tulevasta tehtävästään.

– Saan kunniatehtävän. Saan olla kaaso, mutta olen myös äidin roolissa. Meillä on poikkeuksellisen lämmin suhde, hän painottaa.

Yksi asia on varma. Suvun uusimmalle jäsenelle, pienelle pojalle löytyy vapaaehtoisia ammattajia suvusta milloin vain tarvitaan.

Juttuun korjattu Maija Koski-Säntin lastenlastenlasten lukumäärä 16 ja täsmennetty Paula Koski-Säntin lasten asuinpaikat.