Entinen kaupunginjohtaja kaipaa malttia ja suunnittelua

Katja Rantatulkkila

Paljon on Kurikassa saatu viime vuosina aikaan, mutta kulttuuri tarvitsisi tiloja. Näin sanoo pian 85 vuotta täyttävä Kurikan entinen kaupunginjohtaja Pekka Vuorinen. Hän seuraa kaupungin päätöksentekoa ja tapahtumia sivusta, mutta ilmeisen tarkasti. Ja osallistuu kurikkalaiseen elämänmenoon vielä aktiivisesti.

– Panostus kulttuuriin toisi viihtyisyyttä, sitä kuntalaiset tarvitsevat. Paljon on toki tehtykin, meillä on maksuton varhaiskasvatus, ikäihmisten palveluseteli ja ympäristöstä pidetään huolta. Aamulenkillä aina ihailen Kurikan puistoja ja istutuksia, myös jokirantaan tehty kävelyreitti on uskomattoman hieno. Urheilukeskus on upea ja Meijerinlammen seutu ja Kyrönjoen nostaminen esille keskellä kaupunkia on hieno asia.

Vuorinen toteaa, että vaikka Kurikka on hienosti panostanut ulkoiseen viihtyvyyteen ja liikunta- ja urheiluharrastuksiin, kulttuuripuolella olisi vielä tekemistä.

– Kulttuuri voisi olla Kurikalle profiloitumisen paikka, ihan imagokysymys. En kuitenkaan aseta urheilua ja kulttuuria vastakkain, molempia tarvitaan.

Vaikka kaikenlaista hyvää Kurikkaan on rakennettu ja tehty yhteisillä varoilla, Vuorinen entisenä talousmiehenä ihmettelee kiirettä ja velkamäärää. Erityisesti Vuorista ihmetyttää osakekauppa, jota velkainen Kurikka käy.

– Ei julkisyhteisölle ole sopivaa tehdä osakekauppaa yhteisillä varoilla. Aikanaan osakkeet tulivat Kurikalle ilman rahallista panostusta, hän huomauttaa.

– Ja velkarahallako osakekauppaa käydään lopulta? Siltä se ainakin isossa kuvassa näyttää, hän miettii.

Fortumin ja Neste Oilin osakkeista huolimatta Kurikassakin on tarvittu talouden sopeuttamista. Vuorinen puuttuisi rakenteisiin kovemmalla kädellä.

– Kurikka on kolmen kunnan yhdistymä nykyään ja kuntasektorin tehtävät ovat kaventuneet soten myötä. Pitäisi ennakkoluulottomammin katsoa ja tehdä töitä sen eteen, miten jatkossa edetään.

Hän sanoo, että pitäisi miettiä pidemmällä aikavälillä, mihin meillä on varaa.

– Nyt tuntuu, että on jonkinlaista paniikkimielialaa. On unohdettu hankesuunnitelma, jota ennen vietiin hitaasti ja hartaasti eteenpäin, asioita tutkittiin myös käyttökustannusten kannalta. Ei rakennettu liikaa seiniä.

Entä kaupungintalo, onko siinä liikaa seiniä Kurikalle?

– Ehdottomasti kaupungintalo pitää tehdä. Kaupungin jäljellä olevien toimintojen pitää löytää toisensa ja keskustella toistensa kanssa. Ihmisten pitää tavata ja kohtaamiseen perustuu ihmisten mielipiteiden vaihto ja yhteisvastuun löytyminen. Ei kaupungintalon tarvitse palatsi olla, vaan tarvitaan asialliset toimitilat, jonne muuttavat kaikki toiminnot.

Mitä toisit vanhasta ajasta tähän aikaan kaupungin talouden hoidossa?

– Toisin varmaan realistisempaa ajattelua, malttia investointien toteutumiseen ja hankkeiden perusteellisemman suunnittelun. Vanha, hyvä hankesuunnittelu olisi hyvä palauttaa. Kuntasektorilla asiat vaan tapahtuvat hitaasti, koska käytetään yhteisiä varoja.

Vuorinen on havainnut myös entisajan kyläpolitikoinnista siirrytyn taajamapolitikointiin. Siitä pitäisi päästä eroon.

– Paljon puhutaan, että ajetaan yhteisen Kurikan etua, mutta ei se kuitenkaan toteudu. Esimerkiksi sote-keskuksesta pitäisi huolehtia, että se pysyy Kurikassa. Nyt murehditaan, jos Jurvasta joutuu käymään Kurikassa lääkärissä, kun pitäisi murehtia sitä, että kohta voidaan kaikki joutua käymään Seinäjoella asti, myös jurvalaiset.

Yhteiskunnan muuttuminen on tuonut mukanaan tasa-arvon ja tasapuolisuuden kuntapuolellekin. Isäaurinkoisia ei enää ole eikä Vuorinenkaan sellaista kaipaa, mutta perää auktoriteettien perään.

– Ennen oli patriarkkoja, joita kuunneltiin, nykyään on kovin tasapäistä. En kannata diktaattoreita, mutta jonkun pitäisi joskus sanoa, miten asiat pitää hoitaa. Ei taida olla kellään auktoriteettia siihen, hän pohtii.

Apeutta aamulenkeillä Vuoriselle aiheuttaa ”kylän” hiljentyminen ja tyhjät liikehuoneistot.

– Yritysten ja palveluiden lopettamisista kuulee koko ajan. Ennen oli Kelaa, verotoimistoa, erilaisia palveluita ja elämää. Tunnen apeutta, että palvelut keskitetään. Se johtaa niin sanottuun maakuntamatkailuun, kun palveluita haetaan yhä enemmän Seinäjoelta. Toisaalta teollisuudella tuntuu menevän paremmin, sen huomaa, kun teollisuuslaitosten ohi kulkee, pihat ovat täynnä autoja. Mutta mitä hemmettiä, kun tämä Magneetti ei vedä, Vuorinen sanoo ja pyytää saman tien kirosanaansa.

– Harmittaa vaan tällainen.

Vaikka välillä nykymeno talousmiestä harmittaakin, elämä on kaikkinensa on hyvää. Vuorinen sanoo henkisen ja fyysisen puolen olevan tasapainossa viimein vakavan sairastelun jälkeen. Reilu vuosi sitten elämä oli toisin ja kunto oli toipumisen alkuvaiheessa nollassa. Nyt elämä on vähitellen taas palannut uomiinsa.

– Herään säännöllisesti kello seitsemältä ylös ja aamupalan jälkeen lähdemme Eilan kanssa kuuden kilometrin lenkille yhdessä. Olemme tehneet niin vuosikausien ajan. Puolen päivän aikaan syömme lounaan. Vaikka olemme jo kumpikin ikäihmisiä, emme käytä siivous-, ruoka tai muuta apua, vaan huolehdimme itse pyykkäystä myöden kaikki. Täytyy varmaan koputtaa puuta, Vuorinen naurahtaa.

Hän oli edellisenä päivänä leipassut maistuvan marjapiirakan, jonka päätti säästää haastatteluhetkeen. Talonväki leikkaa palan ennen vierasta tarkistaakseen, ettei pohja ole tarttunut vuokaan kiinni. Ei ole. Ja piirakka on onnistunut.

– Ohjeiden mukaan tein, voitelin vuoan ja laitoin korppujauhojakin, Vuorinen selvittää.

Vuoristen viikkoon kuuluu myös pari kolme kertaa kuntosalilla, ja heillä on myös oma kuntoiluhuone, johon Vuoriset ovat keränneet kuntoilulaitteita. Siellä vierähtää toisinaan tunti jos toinenkin. Kulttuurin nälkää Vuorinen ruokkii Kurikan Pelimanneissa.

– Tervehdyttyäni palasin takaisin ja se on oikein kiva porukka. Alun perin menin sinne hanurin kanssa, mutta minut on puhuttu myös juontohommiin ja laulamaan, ja vedän yhteislaulua. Oikein mukava harrastus, Vuorinen selvittää.

Vuorinen on alun perin Huissilta Ilmajoelta, mutta kokee olevansa täysin kurikkalainen – Huissille vievät enää muistot. 11-lapsinen perhe, joista 10 oli poikia, asui yksinhuoltajaäidin kanssa pienehkössä talossa ja kaikki tarttuivat maatalon töihin, myös nuori Pekka.

– Olin vain viisivuotias, kun menetin isäni sodassa. Äiti kasvatti ja elätti meidät tilalla, jossa oli viisi hehtaaria maata ja kaksi hehtaaria metsää. Opimme työntekoon nuorena, mutta olin myös kova lukemaan. Äidillä oli kiertokoulun opettajan tausta ja hän kannusti minua. Menin ainoana oppikouluun ja hain Raahen seminaariin, mutta päädyin lopulta Ilmajoen kuntaan harjoittelijaksi. Seuraavaksi pääsinkin yhteiskunnalliseen korkeakouluun. Elettiin vuotta 1961 ja Eilakin tuli Oulusta samaan korkeakouluun opiskelemaan sosiaalipuolelle.

Vuoriset ovat olleet naimisissa 61 vuotta. Alkutaipaleella Eilan työpätkä Heinolassa ja Pekan armeija Parolan Panssariprikaatissa kuljettivat nuoria, kunnes vuonna 1964 he muuttivat Kurikkaan, kun Pekka pääsi toimistosihteeriksi Kurikan kuntaan. Vuonna 1966 Kurikka sai kauppalanoikeudet ja Pekka Vuorinen eteni urallaan ensin kamreeriksi, sitten kaupunginsihteeriksi ja lopulta kaupunginjohtajaksi.

– Kauppalaksi muuttuminen oli isompi juttu kuin kaupunkinimitys. Silloin alkoi varsinainen maahankinta ja kaavoitus käynnistyivät, kunnallistekniikka ja koko tekninen sektori paisui. 52 hehtaarin suuruinen raakamaan ostos oli isoin kauppa, mitä tehtiin. Sen aikaista väljää kaava-ajattelua on kiittäminen tämän päivän Kurikan väljästä kaupunkikuvasta. Meillä on leveät kadut ja paljon viheralueita. Samaan aikaan alkoi myös rakennusbuumi ja tonteilla oli kysyntää. Se oli kaikkiaan iso muutos koko Kurikalle. Vuoden 1977 kunnallislain muutos teki kauppalat kaupungeiksi, mutta se oli lähinnä nimimuutos.

Vuorinen jäi eläkkeelle kaupunginjohtajana vuonna 2003. Takana oli noin 40 vuotta Kurikan kaupungin töissä.

– Ennen eläkkeelle jäämistä päivät täyttyivät monenlaisista kokouksista, että nykyään ei viitsi niin mihinkään virallisiin asioihin osallistua. Elämme rauhallista omakotielämää, hoidamme puutarhaa, käymme lenkillä ja Kalajaisten mökillä. Päivät täyttyvät arjen askareista.

Viiden lapsenlapsen isoisä Pekka Vuorinen täyttää 85 vuotta ensi sunnuntaina 16. helmikuuta. Hän viettää syntymäpäiväänsä vaimonsa, kahden tyttärensä sekä heidän perheidensä kesken.