Aina paikallisyhteisön ja lukijoiden hyväksi, joskus jopa kriittisesti

Katja Rantatulkkila

Kurikka-lehden perheyrityksen edellinen sukupolvi, sisarukset toimitusjohtaja Arja Hissa ja päätoimittaja Jaakko Ujainen ovat olleet nyt muutaman vuoden eläkkeellä, ja lehtityö palkittiin viikonloppuna yrittäjäjuhlassa. Kurikan Yrittäjät palkitsi lehden edustajat Vuosikymmenten yritys -palkinnolla. 40 vuotta sitten lehti sai Vuoden yrittäjä -palkinnon.

Tänä päivänä Kurikka-lehteä tehdään neljän toimittajan, ilmoitusmyyjän sekä kahden konttorihenkilön voimin. Nykyisen päätoimittaja-toimitusjohtaja Johannes Ujaisen vastuulla on Kurikka-lehden lisäksi neljä muuta paikallislehteä.

Kun Kurikka-lehti perustettiin vuonna 1928, maailma ja lehdentekotapakin oli toinen. Ensimmäinen päätoimittaja, nykyisen päätoimittajan nimikaima, J.E. Ujainen teki lehteä oman opettajan työnsä ohella ja eläköitymisensä jälkeen jatkoi kuolemaansa saakka..

– Paapan aikana lehden peruskivenä oli kotiseuturakkaus ja isänmaallisuus. Ehkä isänmaallisuus ei ilmene samanlaisena kuin 30-luvulla, mutta varmasti sitä on. Kuten myös kotiseuturakkautta. Senkin ilmenemismuoto on muuttunut, mutta kyllä tavallaan yhteen hiileen puhaltamista vielä on, Jaakko Ujainen arvioi.

Johannes Ujainen miettii hetken ja toteaa, että Kurikan hyväksi lehteä tehdään edelleen.

– Lehteä tehdään paikallisyhteisön ja lukijoiden hyväksi, joskus kriittisestikin. Silloinkin se tehdään yhteisön hyväksi, hän sanoo ja jatkaa, että asia on vähän niin, miten se halutaan ymmärtää.

– Joskus painottuu siihen, ettei saisi kirjoittaa mistään kriittisesti. Lehtikään ei tietenkään voi julistautua virheettömäksi ja olemme velvollisia korjaamaan virheet.

Lehden ensimmäinen toimitus oli Luovan koululla, sitten HOP:n talossa keskustassa ja Peltotielle muutto tapahtui 1952. Sieltä matka kulki Sportian talon kautta nykyisiin tiloihin 1992.

Jaakko Ujaisen mukaan lehden vuosikymmeniin on mahtunut monenlaista tapahtumaa ja murrosta, sodasta lähtien.

– Sota-aika oli tietenkin omansa ja sitten tuli paperipula, josta seurasi Paikallislehtien liiton perustaminen. Olemme olleet siinä mukana kolmessa polvessa, ensin paappa oli perustamassa sitä, ja minä lakkauttamassa, Johannes oli mukana, kun se juridisesti lakkautettiin 2017.

Jos J.E:n aikaan lehteä leimasi kotiseuturakkaus ja isänmaallisuus, poikansa A.E:n aikana alkoi uudistusten kausi.

– Isän aikana kaikesta tuli ammattimaisempaa ja toimittajia palkattiin lisää. Lehti kasvoi ja kehittyi paljon, muutkin lehdet kehittyivät marketilmottelun jälkeen, Arja Hissa kertaa historiaa.

1970-luvun alusta lähtien on ollut kiihtyvää kehitystä. Ensin siirryttiin offset-painotekniikkaan ja 1980-luvun alussa siirryttiin valoladontaan. Ensimmäinen tietokone tuli vuonna 1983. Keskusyksikölle tarvittiin kokonainen huone, kone oli kolmen, neljän kuution kokoinen. Laskutus saatiin hoitaa jatkossa napin painalluksella. Kuvat ja värit lisääntyivät lehden päällä.

– Sitten tuli 1990-luvun lama. Se oli raskasta aikaa. Samaan aikaan siirryttiin omaan sivutuotantoon vuonna 1992 ja ostettiin tämä talo. Koko lehtiperhe siirtyi uuteen aikaan.

– Se oli iso kustannussäästö ja auttoi lamasta selviämiseen. Ensimmäinen skanneri maksoi 60 000 markkaa, mutta se maksoi kyllä itsensä takaisin, kun työvaiheita jäi pois. Laitteet halpenivat sen jälkeen melkoisesti, Jaakko Ujainen kertaa.

Kurikka-lehti muodosti nykyisen levikkialueensa, kun se luopui Jalasjärven alueesta. Lehti teki ilmaisjakelulehteäkin neljän vuoden ajan.

– Kurikkalainen perustettiin päivää ennen kuin kilpailija olisi pistänyt oman lehtensä. Selvisimme lakostakin sillä, että ilmaisjakelulehtiä sai tehdä. Lakkovahti selän takana taitoin lehteä Seinäjoella. Kun Kurikkalainen lopetettiin, Kurikka-lehdestä tuli kaksipäiväinen 80-luvun alussa.

Lehdenteko ei ole vain tarinointia, vaan se on kovaakin vastuuta. Sekä Jaakko että Arja myöntävät, että joskus on yöuniakin mennyt.

– Tietynlaista painostusta ja tappouhkauksiakin on joskus tullut. Myös isojen investointien aikaan on miettinyt, että kaikki saataisiin pelaamaan, Jaakko toteaa.

– Minulle kamalin asia oli, kun Paitapiiskan henkilökunta piti irtisanoa. Se oli kauheaa. Radion alkuvuodet olivat tappiollisia, ja kun lama tuli, olimme riippuvaisia radiomainonnasta Seinäjoella. Emme saaneet omaa lupaa sinne ja sitten lopulta oli muutettava Paitapiiska omaksi yhtiökseen. Siirryimme alihankintaan, Arja selvittää.

Hän muistelee myös mainostajienkin joskus valittaneen toimituksellisista asioista, mutta ne oli helppo sysätä velipojan harteille.

– Toisaalta yksi stressin aihe oli, kun olin Hissan kauppiaan vaimo. Oli voitettava luottamus kilpailijoista ja kyllä se lopulta tuli. Mutta kotona ei voinut työasioista puhua.

– Meillä taas se oli se etu - tai haitta. Joulupöydässä ei muusta puhuttu kuin työasioista. Mutta olipa kotona joku harjoitusvastustaja, sparraaja, toinen näkökulma, Jaakko ja vaimonsa Leila Ujainen sanovat.

Leila Ujaisen vastuulla on ollut perheyhtiön toisen lehtiryppään, Pohjankyrön Median lehtien talous.

Kolmannen polven aikana kehitystä on haettu yrityskaupoista ja Jalasjärven kunnallislehden osake-enemmistö ostettiin vuonna 2016. Myös järjestölehtiä tekemällä on haettu kasvua.

Yritysryppään pyörittäminen ja jo edellisen sukupolven tekemät toimet ovat tehneet yrittäjille selväksi, mikä merkitys on taseella.

– Ilman vahvaa tasetta ei olisi selvitty, olisi ollut pakko myydä. Myyntihuhuja on matkan varrella on ollut monia.

Sukupolven vaihdos tehtiin virallisesti vuonna 2019, mutta Johannes Ujainen oli tullut lehden palvelukseen toimituspäälliköksi viitisen vuotta aiemmin ja Arjan poika Mikko Hissa seuraavana keväänä. Mikon sairastuttua vakavasti, Johannes otti hoitaakseen myös toimitusjohtajan tehtävät ja Mikon vastuulle tuli myyntijohtajan tehtävät. Mikko Hissa menehtyi sairauteensa viime keväänä.

– Kyllähän näitä mahdollisuuksia kartoitettiin, kunnes Johannes sanoi olevansa valmis jatkamaan. Kysyin vaan, ja toinen sanoi, että kiinnostaa. Ei meillä ole tapana asioita kauaa jaaritella, Jaakko sanoo.

– Toki olin mielessäni asiaa varmaan kymmenen vuotta puntaroinut, ja olin tavallaan kasvanut ajatukseen, että jatkan yritystä.

Leilan jäätyä eläkkeelle 2022 Pohjankyrön Mediasta, Johannes on ottanut vastuun lehtiperheen kaikista lehdistä.

– Vuonna 2000 ensin kesätöissä Kurikka-lehdessä, myöhemmin Pohjankyrössäkin, ja taas Kurikka-lehdessä. Sitten aivan muualla taloushallinnon asiantuntijatehtävissä ja sitten oli paluu lehtitöihin, Johannes kertaa omaa tietään.

Lehdenteko on erilaista kuin isoisoisän aikaan, mutta ajat eivät ole helpot vieläkään. Lehdistön murros ja digitalisaatio ovat tämän päivän haasteita, jotka vaativat uutta ajattelua. Alkua värittivät korona ja Postin lakko.

– Haluaisin tänä päivänä korostaa sitä, ettei ole Kurikka-lehteä ilman meidän muita lehtiä, olemme lehtiperhe.

Parasta työssä on se, että työn jälki näkyy ja yrittämisessä on muitakin arvoja kuin liiketoiminnan pyörittäminen. Journalismi on ollut tärkeä edellisille sukupolville, ja se on myös Johannes Ujaiselle.

– Paikallisten uutisten esiintuominen on korostunut nyky-yhteiskunnassa, koska niitä ei tuo enää esille muut kuin paikallislehdet. Riippumattoman journalismin edellytys on, että pystytään tekemään uutisia taloudellisesti kannattavasti. Se vaatii tasapainottelua.

– Jos on talous kuralla, niin sitten on kyllä äkkiä vietävissä, Jaakko Ujainen komppaa.

Ujaiset uskovat paikallisuuden voimaan. Johannes toteaa, että digiä on tahkottu monessa isossa lehtitalossa ja viimein on hoksattu, että monipuolinen ja paikallinen sisältö on se mikä vetää.

– Nyt on alettu kiinnittämään huomiota ruutuaikaan ja digivälineiden käyttöön. Aika iso joukko on sitä mieltä, että perinteistä kirjan lukemista ja muuta tällaista pitäisi tuoda enemmän esille, Jaakko pohtii.

Historia

* Kurikan Lehden ensimmäinen näytenumero ilmestyi 1.12.1928

* Perustajina kauppias Juho Oksa, asemapäällikkö Lasse Simelius ja opettaja J. E. Ujainen.

* Lehti ilmestyi muutaman vuoden ja lopetettiin taloudellisista syistä

* J.E. Ujainen (k. 6.12.1965) elvytti lehden 1930-luvun puolivälissä ja liitti levikkialueeseen Jalasjärven, syntyi Kurikan ja Jalasjärven Kunnallislehti.

* Lehteä kustantamaan perustettiin Ujaisen perheyhtiö vuonna 1940, mukana lapset Alpo, Sisko ja Arto Ujainen.

* Lehti alkoi ilmestyä kahdesti viikossa vuonna 1956.

* J. E. Ujainen toimitti ja kustansi lehteä opettajan työnsä ohessa ja jatkoi työtä eläkkeelle jäätyään kuolemaansa saakka.

* Ensimmäinen ulkopuolinen toimittaja palkattiin 1950–60-luvulla.

* Päätoimittaja-toimitusjohtajana (k. 24.1.1995) A.E. Ujainen.

* Perusti Pohjankyrö-lehden vuonna 1950.

* Lunasti sisaruksiltaan Kurikan ja Jalasjärven Kunnallislehteä julkaisevan yhtiön itselleen vuonna 1966.

* Lehti palasi yksipäiväiseksi vuonna 1970.

* Luovuttiin Jalasjärvestä, nimi muutettiin Kurikka-lehdeksi vuonna 1976.

* Ilmaisjakelulehti Kurikkalainen 1980 luvun alussa

* Toimittajia lisää, juttuja ja kuvia lisättiin.

* Taloudellisen kasvun aikaa; markettien tarjouskilpailu alkoi. Tilauskanta kasvoi.

* Taitto ja ladonta siirtyivät Kurikka-Painoon. Ensimmäinen valoladontakone.

* Vuonna 1983 päätoimittajaksi Jaakko Ujainen, toimitusjohtajaksi Arja Hissa.

* Lehti alkoi ilmestyä kahdesti viikossa, Kurikkalainen lopetettiin.

* Vuonna 1985 Radio Paitapiiskalle toimilupa.

* Pohjankyrön sukupolvenvaihdos 1987: Jaakko Ujainen toimitusjohtajaksi.

* Leila Ujainen mukaan Pohjankyrön Media Oy:öön 1981.

* Lehtiperhe täydentyi: Tejuka (1987), Kyrönmaa (1992), JP-kunnallissanomat (2016)

*Vuonna 2019 sukupolven vaihdos, Johannes Ujainen päätoimittaja-toimitusjohtajaksi, Mikko Hissa myyntijohtajaksi, muut lapset hallitukseen. Osake-enemmistö Jaakon ja Arjan lapsille.