Juulia Kuja-Luopa viljelee maata rakkaudesta lajiin

Leena Kurikka

Kuja-Luovan tilalla Luovankylässä tehtiin sukupolvenvaihdos viime kesänä. Juulia Kuja-Luopa on tilan viides maatalousyrittäjä. Tila lohkottiin aikanaan Keski-Luovan tilasta vuonna 1872. Tila on nyt viljatila, jota Juulia viljelee sivutoimisesti. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä eläimistä luovuttiin, sillä sikalat alkoivat olla tiensä päässä ja Juulia työskentelee kasvintuotannon asiantuntijana ProAgria Etelä-Pohjanmaalla. Työ tukee viljelyä ja viljely työtä, ympärillä on maataloutta ymmärtäviä ihmisiä.

Tilalla on kaksi komeaa pohjalaistaloa peräkkäin. Juulia asuu toisessa ja hänen vanhempansa toisessa.

– Isä ja äiti ovat tilalla apuna ja se on ollut tärkeää. Teemme yhdessä kaikki hommia ja hyvässä yhteishengessä, Juulia kiittelee.

Sukupolvenvaihdos tehtiin, vaikka sen teko on monimutkainen kokonaisuus. Tilanpito suvussa jatkuu.

– Helpommallakin sen rahan saisi. Rakkaudesta lajiin haluan tätä kuitenkin tehdä. Minulla on kavereita, jotka ovat myös tehneet sukupolvenvaihdoksen. Heidän kanssaan on mietitty kannattavuutta. Se on huono. Polttoöljyn hinnat, lannoitteet, kaikkien tuotantopanosten hinnat ovat nousseet. Tuottajan saama tulo ei ole noussut.

Maanviljelyn onnistuminen on pitkälti säästä kiinni.

– Tuleva kevät vähän hirvittää. Oli lämpöistä, tuli kylmä ja luntakin. Pellot ovat kuivat pinnasta, mutta routaa on paikoin alla. Talvella ei tullut lunta, nyt ei ole tullut vettä. Sitä miettii, että koska sateet tulevat. Joskus ne kuitenkin tulee. Tuleeko heti, kun on kylvetty, sataako koko kesän vai silloin, kun pitäisi päästä puimaan, Juulia miettii.

Tilalle on tehty tarkat kannattavuuslaskelmat.

– Olen tosi tarkkaan tehnyt budjetointia. Onneksi iskä on apuna. Vaikka olen tässä ikäni pyörinyt, en ole osannut ajatella mitä kaikkia kuluja tilan toiminnassa on.

Tämän kevään tuotantopanokset Juulia hankki viime vuoden puolella tai vuoden alussa, jolloin hinnat olivat vähän alhaisemmat kuin nyt.

– Eniten huolestuttaa polttoaineiden tuleva hinta. Kevättyöt saadaan tehtyä, mutta hirvittää syksyn viljankuivaukset.

Tilalla on oma kuivaaja, joka toimii öljyllä.

– Lannoitteet on yleensä ostettu kesällä. Tuskin kannattaa tulevana kesänä ostaa, pitää seurata hintoja, hän sanoo.

Työssään ProAgrialla Juulia tapaa muita tilallisia ja keskustelee heidän kanssaan alan ongelmista.

– Tiloilla on yritetty hakea ratkaisuja. Moni miettii kannattaako viljaa laittaa. Ainakin huonosti tuottavat pellot on hyvä jättää pois viljakasvien viljelystä, niihin täytyy keksiä jotain muuta. Hömppäkasvien tuki on noussut, viljan tuki ei. Viljantuotannossa sopimukset ovat tärkeitä, että jos viljaa laittaa, niille on osoite.

Kuja-Luovan tilalta vilja menee A-rehulle. Viljelyalaa on noin 60 hehtaaria, mikä on Juulian mukaan sopiva määrä sivutoimiselle viljelijälle. Tilalla viljellään ohraa, kauraa, ruisvehnää ja rypsiä.

Jos joku miettii erikoiskasvien viljelyä vaihtoehtona viljalle tänä vuonna, ongelmaksi voi tulla siementen saatavuus.

– Rypsin siemen on kortilla, samoin apilan, kun siitä tuli saneerauskasvivaihtoehdokas. Piensiemenissä pitää olla varovainen. Jos ne eivät ole kotimaista alkuperää, tulee riski rikkakanahirssin ja muiden ongelmakasvien kanssa. Onneksi piensiemeniä on myös kotimaisena tuotantona.

Uskoa tulevaisuuteen on ja investointitukea haettu.

– Tarkoituksena on ruveta kesän aikana rakentamaan viljasiiloa. Taka-ajatuksena on se, että sitten pystyy paremmin varastoida viljaa, ei tarvitse heti myydä.

Tilan viljoja käytetään pääosin kotieläintiloilla, joten bioturvallisuus on tärkeää.

– Uskoa löytyy. En tiedä onko se tyhmyyttä vai viisautta. Pakko uskoa johonkin ja yrittää tässä. Toivottavasti jossain kohtaa tajutaan huoltovarmuuden tärkeys.

Kevättyöt ovat pikkuhiljaa käynnistymässä. Yhteistyökumppani on lannoittanut tilan syysviljat. Kyntöjäkin on aloitettu.

– Kynnin lumisateessa lauantaina, ainakin hyvin näki tuloksen, nauraa Juulia.

Kyntöjä haittaa routa, joka tänä talvena pääsi lumen vähyyden vuoksi poikkeuksellisen syvälle.

– Ei hetkeen ole ollut tuollaista routaa. Saisi tulla taivaalta vettä, mutta sitä ei ole näköpiirissä. Ei auta kuin toivoa hyvää kasvukautta, sanoo maatalousyrittäjä Juulia Kuja-Luopa.