A-
A+
Kulunut talvi on ollut monen ulkona harrastettavan lajin kannalta vähintäänkin haasteellinen. Suunnistuksessa ei toki tarvita latuja tai luistinratoja, mutta maastoon lähteminen ei välttämättä houkuta pilkkopimeällä ja liukkaalla kelillä. Ei hätää, suunnistajat eivät ole jääneet säitä surkuttelemaan, vaan rasteja on nyt jo pariin otteeseen etsitty sisätiloissa. Viime sunnuntaina Rasti-Kurikan sisäsuunnistustapahtuman näyttämönä oli Kankaan koulu. Tammikuun lopulla konseptia kokeiltiin Jurvassa vanhan kunnantalon tiloihin remontoidun päiväkoti Kunnannupun tiloissa.
– Oikeastaan heti sen (Jurvan) jälkeen lyötiin tämä tapahtuma lukkoon, kertoo molempiin tapahtumiin radan suunnitellut ja rakentanut Juha-Matti Laakso.
Laakso on töissä Kunnannupussa ja sinne oli helppo kokeilla radan rakentamista ensimmäisellä kerralla. Suunnistajien päästäminen juoksemaan vaatii luottamusta ja jonkin verran sopimista. Kankaan koululla luokkahuoneet olivat pääasiassa kiinni, mutta rataan oli silti saatu rakennettua haastetta muun muassa labyrintein ja pienin estein.
– Muuten tämä olisikin liian helppoa.
Laakso kiittelee Kankaan koulun henkilökuntaa siitä, että tilat saatiin lainaan. Aivan joka tila ei tapahtumalle sopisikaan. Ainakin neliöitä pitää löytyä. Laakso on tutustunut sisäsuunnistukseen toisessa kotikaupungissaan, Kokkolassa. Siellä on suunnistettu muun muassa paikallisessa Prisma-tavaratalossa.
Moni kokenutkin suunnistaja tuntui sunnuntaina olevan hieman hukassa. Karttamerkit eivät olekaan perinteiseltä suunnistuskartalta tuttuja ja etäisyydet tekevät helposti tepposet.
– Sentti on tällä kartalla neljä metriä, eli ne vilisevät silmissä, toteaa Laakso.
Liikuntasaliin tuolien ja nauhojen avulla rakennettu labyrintti tuntuu saavan monet mietteliäiksi. “#mävihaantätälabyrinttia” kuuluu erään nuoren suunnistajan suusta. Laakson mukaan haastetta on tuonut myös yksi rasti, mille päästäkseen pitää kiertää alakerran kautta.
Kovin pitkään ei kuitenkaan radalla mene, vaikka välillä menisi vikaankin. Ajat heiluvat kymmenen ja kahdenkymmenen minuutin välillä. Kokemus on kuitenkin monelle mielenkiintoinen ja eri ratoja kokeillaan innolla.
– Tuntuuhan se vähän absurdilta lähteä Kankaan koululle vartin lenkille, naurahtaa Laakso.
Kauhajokinen Sihvosen perhe, on lähtenyt myös tutustumaan uuteen suunnistusmuotoon.
– Parturini lähetti WhatsApp-viestin ja siitä innostuttiin, kertoo perheen äiti Niina Sihvonen.
Sihvonen on käynyt Kauhajoella iltarasteilla ja kerran pari kesässä koko perhe käy suunnistamassa. Lapset Samuli ja Heidi tuumivat labyrintin ja viimeisen rastin olleen vaikeimpia löytää. Isä Sami Sihvonen taas löysi eniten haastetta muun liikenteen huomioimisesta ja karttamerkinnöistä. Koko tapahtumasta jäi positiivinen kuva.
– Näitähän saisi olla lisääkin, että pääsisi talviaikaan suunnistamaan. Ja ihan kiva toki, että pääsee uloskin, niin saa kunnon lenkin, kun on tänne asti lähtenyt, pohtii Sami Sihvonen. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Kulunut talvi on ollut monen ulkona harrastettavan lajin kannalta vähintäänkin haasteellinen. Suunnistuksessa ei toki tarvita latuja tai luistinratoja, mutta maastoon lähteminen ei välttämättä houkuta pilkkopimeällä ja liukkaalla kelillä. Ei hätää, suunnistajat eivät ole jääneet säitä surkuttelemaan, vaan rasteja on nyt jo pariin otteeseen etsitty sisätiloissa. Viime sunnuntaina Rasti-Kurikan sisäsuunnistustapahtuman näyttämönä oli Kankaan koulu. Tammikuun lopulla konseptia kokeiltiin Jurvassa vanhan kunnantalon tiloihin remontoidun päiväkoti Kunnannupun tiloissa.
– Oikeastaan heti sen (Jurvan) jälkeen lyötiin tämä tapahtuma lukkoon, kertoo molempiin tapahtumiin radan suunnitellut ja rakentanut Juha-Matti Laakso.
Laakso on töissä Kunnannupussa ja sinne oli helppo kokeilla radan rakentamista ensimmäisellä kerralla. Suunnistajien päästäminen juoksemaan vaatii luottamusta ja jonkin verran sopimista. Kankaan koululla luokkahuoneet olivat pääasiassa kiinni, mutta rataan oli silti saatu rakennettua haastetta muun muassa labyrintein ja pienin estein.
– Muuten tämä olisikin liian helppoa.
Laakso kiittelee Kankaan koulun henkilökuntaa siitä, että tilat saatiin lainaan. Aivan joka tila ei tapahtumalle sopisikaan. Ainakin neliöitä pitää löytyä. Laakso on tutustunut sisäsuunnistukseen toisessa kotikaupungissaan, Kokkolassa. Siellä on suunnistettu muun muassa paikallisessa Prisma-tavaratalossa.
Moni kokenutkin suunnistaja tuntui sunnuntaina olevan hieman hukassa. Karttamerkit eivät olekaan perinteiseltä suunnistuskartalta tuttuja ja etäisyydet tekevät helposti tepposet.
– Sentti on tällä kartalla neljä metriä, eli ne vilisevät silmissä, toteaa Laakso.
Liikuntasaliin tuolien ja nauhojen avulla rakennettu labyrintti tuntuu saavan monet mietteliäiksi. “#mävihaantätälabyrinttia” kuuluu erään nuoren suunnistajan suusta. Laakson mukaan haastetta on tuonut myös yksi rasti, mille päästäkseen pitää kiertää alakerran kautta.
Kovin pitkään ei kuitenkaan radalla mene, vaikka välillä menisi vikaankin. Ajat heiluvat kymmenen ja kahdenkymmenen minuutin välillä. Kokemus on kuitenkin monelle mielenkiintoinen ja eri ratoja kokeillaan innolla.
– Tuntuuhan se vähän absurdilta lähteä Kankaan koululle vartin lenkille, naurahtaa Laakso.
Kauhajokinen Sihvosen perhe, on lähtenyt myös tutustumaan uuteen suunnistusmuotoon.
– Parturini lähetti WhatsApp-viestin ja siitä innostuttiin, kertoo perheen äiti Niina Sihvonen.
Sihvonen on käynyt Kauhajoella iltarasteilla ja kerran pari kesässä koko perhe käy suunnistamassa. Lapset Samuli ja Heidi tuumivat labyrintin ja viimeisen rastin olleen vaikeimpia löytää. Isä Sami Sihvonen taas löysi eniten haastetta muun liikenteen huomioimisesta ja karttamerkinnöistä. Koko tapahtumasta jäi positiivinen kuva.
– Näitähän saisi olla lisääkin, että pääsisi talviaikaan suunnistamaan. Ja ihan kiva toki, että pääsee uloskin, niin saa kunnon lenkin, kun on tänne asti lähtenyt, pohtii Sami Sihvonen. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Kulunut talvi on ollut monen ulkona harrastettavan lajin kannalta vähintäänkin haasteellinen. Suunnistuksessa ei toki tarvita latuja tai luistinratoja, mutta maastoon lähteminen ei välttämättä houkuta pilkkopimeällä ja liukkaalla kelillä. Ei hätää, suunnistajat eivät ole jääneet säitä surkuttelemaan, vaan rasteja on nyt jo pariin otteeseen etsitty sisätiloissa. Viime sunnuntaina Rasti-Kurikan sisäsuunnistustapahtuman näyttämönä oli Kankaan koulu. Tammikuun lopulla konseptia kokeiltiin Jurvassa vanhan kunnantalon tiloihin remontoidun päiväkoti Kunnannupun tiloissa.
– Oikeastaan heti sen (Jurvan) jälkeen lyötiin tämä tapahtuma lukkoon, kertoo molempiin tapahtumiin radan suunnitellut ja rakentanut Juha-Matti Laakso.
Laakso on töissä Kunnannupussa ja sinne oli helppo kokeilla radan rakentamista ensimmäisellä kerralla. Suunnistajien päästäminen juoksemaan vaatii luottamusta ja jonkin verran sopimista. Kankaan koululla luokkahuoneet olivat pääasiassa kiinni, mutta rataan oli silti saatu rakennettua haastetta muun muassa labyrintein ja pienin estein.
– Muuten tämä olisikin liian helppoa.
Laakso kiittelee Kankaan koulun henkilökuntaa siitä, että tilat saatiin lainaan. Aivan joka tila ei tapahtumalle sopisikaan. Ainakin neliöitä pitää löytyä. Laakso on tutustunut sisäsuunnistukseen toisessa kotikaupungissaan, Kokkolassa. Siellä on suunnistettu muun muassa paikallisessa Prisma-tavaratalossa.
Moni kokenutkin suunnistaja tuntui sunnuntaina olevan hieman hukassa. Karttamerkit eivät olekaan perinteiseltä suunnistuskartalta tuttuja ja etäisyydet tekevät helposti tepposet.
– Sentti on tällä kartalla neljä metriä, eli ne vilisevät silmissä, toteaa Laakso.
Liikuntasaliin tuolien ja nauhojen avulla rakennettu labyrintti tuntuu saavan monet mietteliäiksi. “#mävihaantätälabyrinttia” kuuluu erään nuoren suunnistajan suusta. Laakson mukaan haastetta on tuonut myös yksi rasti, mille päästäkseen pitää kiertää alakerran kautta.
Kovin pitkään ei kuitenkaan radalla mene, vaikka välillä menisi vikaankin. Ajat heiluvat kymmenen ja kahdenkymmenen minuutin välillä. Kokemus on kuitenkin monelle mielenkiintoinen ja eri ratoja kokeillaan innolla.
– Tuntuuhan se vähän absurdilta lähteä Kankaan koululle vartin lenkille, naurahtaa Laakso.
Kauhajokinen Sihvosen perhe, on lähtenyt myös tutustumaan uuteen suunnistusmuotoon.
– Parturini lähetti WhatsApp-viestin ja siitä innostuttiin, kertoo perheen äiti Niina Sihvonen.
Sihvonen on käynyt Kauhajoella iltarasteilla ja kerran pari kesässä koko perhe käy suunnistamassa. Lapset Samuli ja Heidi tuumivat labyrintin ja viimeisen rastin olleen vaikeimpia löytää. Isä Sami Sihvonen taas löysi eniten haastetta muun liikenteen huomioimisesta ja karttamerkinnöistä. Koko tapahtumasta jäi positiivinen kuva.
– Näitähän saisi olla lisääkin, että pääsisi talviaikaan suunnistamaan. Ja ihan kiva toki, että pääsee uloskin, niin saa kunnon lenkin, kun on tänne asti lähtenyt, pohtii Sami Sihvonen. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide