A-
A+
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä.
Ympärillä ääretön hiljaisuus, vain kosken kohina kuuluu mutkan takaa. Päivän suurimmat huolet ovat, miten torjua sääski-, paarma- ja mäkärähyökkäykset. Ja nouseeko koskenniskasta harjusta lounaaksi. Nouseehan sitä. Erämaata halkova kalaisa joki on kirkasvetinen ja kalan voi ihan nähdä, kun se nappaa.
Jokitörmällä kasvaa villinä kulleroita, joita näillä lakeuksilla kasvaa vain kukkapenkissä. Juhannuksen alla aluskasvillisuutta hallitsee valkoisenaan ruohokanukka – se tuntuu peittävän alleen kaiken muun.
Ilta painuu yöksi, mutta valoa riittää. Sitä riittää niin, ettei tekisi mieli mennä nukkumaan ollenkaan. Luonto on juuri nyt parhaimmillaan.
Mökkipahanen on pienen, mutta suositun melonta- ja kalastusjoen varressa, käytännössä keskellä ei mitään. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi yhtäkkiä kävellä saunapitkoksilla vastaan ”jokamiehenoikeudellaan”. Turistilaumat ovat vallanneet tiet ja levähdyspaikat, röyhkeimmät ajavat lomavaununsa minne vain, missä näyttää olevan ”ilmaista” sähköä saatavilla.
Oman hiljaisuuden rikkookin tietoisuus siitä, että toisaalla lapinlomalaiset ottavat Lapista kaiken irti.
Lappi elää paljolti turismista, jota me etelänvetelät ylläpidämme lomailemalla heidän takapihoillaan, ottipaikoillaan ja rinteillään kesät talvet. Vaikka moni palveluita tuottava lappilainen nostaakin ilmiön avulla tulotasoaan, kaupat ja kunnat hyötyvät, turistilaumojen ilmestyminen ei aina ihastuta. Etelänvetelän – lantalaisen – ilme ja asenne huokuu toisinaan sellaista ylimielisyyttä ja minä ensin -asennetta, että siinä unohtuu se pieni tosiasia, että lomailuseuduilla asuu ihan oikeita ihmisiä iloineen ja murheineen.
Joidenkin murheet ovat sitä luokkaa, että tarvittaisiin jonkinlainen yhteiskunnallinen suunnanmuutos. Moni lappilainen kokee jäävänsä varsin ulkopuolisiksi suomalaisina veronmaksajina, kun puhutaan työllisyydestä, koulutuksesta tai terveyspalveluista, saati teiden kunnosta. Välimatkat ovat pitkät ja esimerkiksi palveluiden saatavuuden mittaaminen rahalla on erittäin huono yhtälö. Myös erilaiset lieveilmiöt, kuten alkoholiongelmat ja huumerikollisuus ovat paikoin arkea. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös pohjoisessa, ja huonoilla päätöksillä on siellä moninkertaisesti huonommat vaikutuksetkin. Ja täsmennyksenä, etteivät kaikki lappilaiset ole valtiontukia saavia saamelaisia ja porotilallisia.
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä. Turisti paksuine lompakkoineen on vain kylästelemässä ja siten pitäisi myös asennoitua. Jos rehvakkaalta vaikuttava turisti aiheuttaa närää, ei ole ihme, jos lapinmies pistää lantalaiselle tarinoihinsa ja hintoihinsa lapinlisää. Aatteleppa ite, sanoisi lappilainen edesmennyt koomikkokin.
Lappi on ollut retkeilyn, vaeltamisen, ruska- ja lasketteluretkien kohde jo vuosikymmenien ajan. Lappilaiset ovat siihen tottuneet, osaavat jo odottaa turistilaumojen saapumista. Itse lappilaissyntyisenä toivon ymmärtäväni paikallisten ajatuksenjuoksua, mutta ymmärrän myös matkailun tuomia mahdollisuuksia kuihtuville, työttömyyden näivertämille alueille.
Suuntaan omat lomani usein pohjoiseen päin, mutta pyrin kaikessa elossa ja olossa kunnioittamaan myös sitä elämänmuotoa, joka niillä leveyksillä on totta. Vaikka yötön yö ja hyvä ottipaikka ovat hetken ne tärkeimmät, elämä on paljon muutakin, Lapissakin.
Katja Rantatulkkila
Kurikka-lehden toimituspäällikkö
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä.
Ympärillä ääretön hiljaisuus, vain kosken kohina kuuluu mutkan takaa. Päivän suurimmat huolet ovat, miten torjua sääski-, paarma- ja mäkärähyökkäykset. Ja nouseeko koskenniskasta harjusta lounaaksi. Nouseehan sitä. Erämaata halkova kalaisa joki on kirkasvetinen ja kalan voi ihan nähdä, kun se nappaa.
Jokitörmällä kasvaa villinä kulleroita, joita näillä lakeuksilla kasvaa vain kukkapenkissä. Juhannuksen alla aluskasvillisuutta hallitsee valkoisenaan ruohokanukka – se tuntuu peittävän alleen kaiken muun.
Ilta painuu yöksi, mutta valoa riittää. Sitä riittää niin, ettei tekisi mieli mennä nukkumaan ollenkaan. Luonto on juuri nyt parhaimmillaan.
Mökkipahanen on pienen, mutta suositun melonta- ja kalastusjoen varressa, käytännössä keskellä ei mitään. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi yhtäkkiä kävellä saunapitkoksilla vastaan ”jokamiehenoikeudellaan”. Turistilaumat ovat vallanneet tiet ja levähdyspaikat, röyhkeimmät ajavat lomavaununsa minne vain, missä näyttää olevan ”ilmaista” sähköä saatavilla.
Oman hiljaisuuden rikkookin tietoisuus siitä, että toisaalla lapinlomalaiset ottavat Lapista kaiken irti.
Lappi elää paljolti turismista, jota me etelänvetelät ylläpidämme lomailemalla heidän takapihoillaan, ottipaikoillaan ja rinteillään kesät talvet. Vaikka moni palveluita tuottava lappilainen nostaakin ilmiön avulla tulotasoaan, kaupat ja kunnat hyötyvät, turistilaumojen ilmestyminen ei aina ihastuta. Etelänvetelän – lantalaisen – ilme ja asenne huokuu toisinaan sellaista ylimielisyyttä ja minä ensin -asennetta, että siinä unohtuu se pieni tosiasia, että lomailuseuduilla asuu ihan oikeita ihmisiä iloineen ja murheineen.
Joidenkin murheet ovat sitä luokkaa, että tarvittaisiin jonkinlainen yhteiskunnallinen suunnanmuutos. Moni lappilainen kokee jäävänsä varsin ulkopuolisiksi suomalaisina veronmaksajina, kun puhutaan työllisyydestä, koulutuksesta tai terveyspalveluista, saati teiden kunnosta. Välimatkat ovat pitkät ja esimerkiksi palveluiden saatavuuden mittaaminen rahalla on erittäin huono yhtälö. Myös erilaiset lieveilmiöt, kuten alkoholiongelmat ja huumerikollisuus ovat paikoin arkea. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös pohjoisessa, ja huonoilla päätöksillä on siellä moninkertaisesti huonommat vaikutuksetkin. Ja täsmennyksenä, etteivät kaikki lappilaiset ole valtiontukia saavia saamelaisia ja porotilallisia.
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä. Turisti paksuine lompakkoineen on vain kylästelemässä ja siten pitäisi myös asennoitua. Jos rehvakkaalta vaikuttava turisti aiheuttaa närää, ei ole ihme, jos lapinmies pistää lantalaiselle tarinoihinsa ja hintoihinsa lapinlisää. Aatteleppa ite, sanoisi lappilainen edesmennyt koomikkokin.
Lappi on ollut retkeilyn, vaeltamisen, ruska- ja lasketteluretkien kohde jo vuosikymmenien ajan. Lappilaiset ovat siihen tottuneet, osaavat jo odottaa turistilaumojen saapumista. Itse lappilaissyntyisenä toivon ymmärtäväni paikallisten ajatuksenjuoksua, mutta ymmärrän myös matkailun tuomia mahdollisuuksia kuihtuville, työttömyyden näivertämille alueille.
Suuntaan omat lomani usein pohjoiseen päin, mutta pyrin kaikessa elossa ja olossa kunnioittamaan myös sitä elämänmuotoa, joka niillä leveyksillä on totta. Vaikka yötön yö ja hyvä ottipaikka ovat hetken ne tärkeimmät, elämä on paljon muutakin, Lapissakin.
Katja Rantatulkkila
Kurikka-lehden toimituspäällikkö
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä.
Ympärillä ääretön hiljaisuus, vain kosken kohina kuuluu mutkan takaa. Päivän suurimmat huolet ovat, miten torjua sääski-, paarma- ja mäkärähyökkäykset. Ja nouseeko koskenniskasta harjusta lounaaksi. Nouseehan sitä. Erämaata halkova kalaisa joki on kirkasvetinen ja kalan voi ihan nähdä, kun se nappaa.
Jokitörmällä kasvaa villinä kulleroita, joita näillä lakeuksilla kasvaa vain kukkapenkissä. Juhannuksen alla aluskasvillisuutta hallitsee valkoisenaan ruohokanukka – se tuntuu peittävän alleen kaiken muun.
Ilta painuu yöksi, mutta valoa riittää. Sitä riittää niin, ettei tekisi mieli mennä nukkumaan ollenkaan. Luonto on juuri nyt parhaimmillaan.
Mökkipahanen on pienen, mutta suositun melonta- ja kalastusjoen varressa, käytännössä keskellä ei mitään. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi yhtäkkiä kävellä saunapitkoksilla vastaan ”jokamiehenoikeudellaan”. Turistilaumat ovat vallanneet tiet ja levähdyspaikat, röyhkeimmät ajavat lomavaununsa minne vain, missä näyttää olevan ”ilmaista” sähköä saatavilla.
Oman hiljaisuuden rikkookin tietoisuus siitä, että toisaalla lapinlomalaiset ottavat Lapista kaiken irti.
Lappi elää paljolti turismista, jota me etelänvetelät ylläpidämme lomailemalla heidän takapihoillaan, ottipaikoillaan ja rinteillään kesät talvet. Vaikka moni palveluita tuottava lappilainen nostaakin ilmiön avulla tulotasoaan, kaupat ja kunnat hyötyvät, turistilaumojen ilmestyminen ei aina ihastuta. Etelänvetelän – lantalaisen – ilme ja asenne huokuu toisinaan sellaista ylimielisyyttä ja minä ensin -asennetta, että siinä unohtuu se pieni tosiasia, että lomailuseuduilla asuu ihan oikeita ihmisiä iloineen ja murheineen.
Joidenkin murheet ovat sitä luokkaa, että tarvittaisiin jonkinlainen yhteiskunnallinen suunnanmuutos. Moni lappilainen kokee jäävänsä varsin ulkopuolisiksi suomalaisina veronmaksajina, kun puhutaan työllisyydestä, koulutuksesta tai terveyspalveluista, saati teiden kunnosta. Välimatkat ovat pitkät ja esimerkiksi palveluiden saatavuuden mittaaminen rahalla on erittäin huono yhtälö. Myös erilaiset lieveilmiöt, kuten alkoholiongelmat ja huumerikollisuus ovat paikoin arkea. Poliittiset päätökset vaikuttavat myös pohjoisessa, ja huonoilla päätöksillä on siellä moninkertaisesti huonommat vaikutuksetkin. Ja täsmennyksenä, etteivät kaikki lappilaiset ole valtiontukia saavia saamelaisia ja porotilallisia.
Elämä kairojen takana tunturien keskellä ei ole vain elämyksiä ja kaamos on siihen tottuneellekin pitkä. Turisti paksuine lompakkoineen on vain kylästelemässä ja siten pitäisi myös asennoitua. Jos rehvakkaalta vaikuttava turisti aiheuttaa närää, ei ole ihme, jos lapinmies pistää lantalaiselle tarinoihinsa ja hintoihinsa lapinlisää. Aatteleppa ite, sanoisi lappilainen edesmennyt koomikkokin.
Lappi on ollut retkeilyn, vaeltamisen, ruska- ja lasketteluretkien kohde jo vuosikymmenien ajan. Lappilaiset ovat siihen tottuneet, osaavat jo odottaa turistilaumojen saapumista. Itse lappilaissyntyisenä toivon ymmärtäväni paikallisten ajatuksenjuoksua, mutta ymmärrän myös matkailun tuomia mahdollisuuksia kuihtuville, työttömyyden näivertämille alueille.
Suuntaan omat lomani usein pohjoiseen päin, mutta pyrin kaikessa elossa ja olossa kunnioittamaan myös sitä elämänmuotoa, joka niillä leveyksillä on totta. Vaikka yötön yö ja hyvä ottipaikka ovat hetken ne tärkeimmät, elämä on paljon muutakin, Lapissakin.
Katja Rantatulkkila
Kurikka-lehden toimituspäällikkö
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide