Niilo tempaisi lakin ällillä ja yhdellä eellä

Katja Rantatulkkila

Kurikkalainen Niilo Yli-Viitala kirjoitti kevään ylioppilaskirjoituksissa kenties Kurikan lukion parhaimman tuloksen ikinä: seitsemän ällää ja een. Nuorimies on tyytyväinen tulokseen.

– Oli motivaatiota tehdä parhaansa. Papereilla pääsee varmaan moneen paikkaan, Yli-Viitala toteaa vaatimattomaan tyyliinsä.

Häntä kutsuu ensin armeija Parolan panssariprikaatissa ja sen jälkeen tavoitteena on matematiikan ja fysiikan opiskelu joko Aalto-yliopistossa tai Helsingin yliopistossa ja diplomi-insinöörin paperit.

– Matemaattinen ala kiinnostaa. Matematiikka on niin monipuolinen aine, että voi lähteä moneen suuntaan, Yli-Viitala pohtii ja sanoo erityisesti kvanttiteknologian kiinnostavan.

– Liittyy siihen maailmaan, miten tietokoneet toimivat. Binaarijärjestelmässä on ykkösiä ja nollia, mutta kvanttiteknologiassa on lisäksi kolmas tila, jossa on ykkösiä tai nollia, Yli-Viitala koettaa avata maailmaa asiaa tuntemattomalle maltillisesti selvittäen.

– Ehkä tulevaisuuden ala selkiytyy opiskelujen aikana, hän pohtii.

Laudatur-arvosana ylioppilaskirjoituksissa tuli matematiikasta, englannista, fysiikasta, kemiasta, biologiasta, filosofiasta ja äidinkielestä,

– Äidinkieli oli tiukin. Raja oli 89 pistettä ja sain 90, hän naurahtaa.

Ainokainen e eli eximia napsahti yhteiskuntaopista, mutta siihenkin Yli-Viitala on tyytyväinen.

– Se oli vähän niin kuin täyteaine.

Yli-Viitala jakoi kirjoituksensa ajan tavan mukaan useammalle kirjoituskerralle. Kakkosluokan keväällä hän kirjoitti ainoastaan filosofian ja syksyllä kemian ja biologian.

– Niihin aloitin lukemaan jo muutamia kuukausia aikaisemmin. Toisin oli tänä keväänä, kun oli kaikenlaista humua, kuten penkkarit valmisteluineen. Lukeminen jäi asioiden kertausasteelle lukulomalla, hän naurahtaa ja lisää, että toisaalta aineet olivat sellaisia, ettei niitä voikaan omaksua parissa kuukaudessa.

– Esimerkiksi kieliä tai äidinkieltä ei opita parissa kuukaudessa, jos kolmen vuoden työ on jäänyt tekemättä, hän pohtii.

Äidinkielentaitojaan hän on osoittanut kahtena perättäisenä vuotena, jolloin hän on voittanut Puhumalla paras -puhetaitokilpailun.

Yli-Viitala tunnustaa olleensa aina varsin tunnollinen ja ahkerakin koululainen, pikkupojasta saakka. Alakoulun hän kävi Paulaharjun koulussa. Kympin oppilas, kutakuinkin. Eikö löydy mitään rosoa? Yli-Viitala naurahtaa ja tunnustaa lopulta.

– Vaikka jälki-istunnossa en ole ollut koskaan, lumipallojen heittelystä jäätiin joskus kiinni ja jouduimme kirjoittamaan monta kertaa, ettei enää ikinä heitellä lumipalloja, hän naurahtaa.

Nykyisiin harrastuksiinsa Yli-Viitala laskee lukemisen ja salilla käynnin.

– Voi kuulostaa hassulta, että koulukirjojen lukemisen lisäksi harrastan lukemista muutenkin. Fantasiaklassikot olivat ensimmäisiä kirjoja, nykyään olen ehkä vähän perinteisemmällä linjalla. Kirjastossa käyn usein. Salilla taas saan laittaa aivot narikkaan eri tavalla, se on hyvää vastapainoa lukemiselle.

Tulevaisuuden suunnitelmat siintävät jo, mutta Yli-Viitala muistelee lukioaikaansa varsin lämpimin sanoin: lukio on muutakin kuin ylioppilaskokeisiin valmistautumista.

Mutta mistä nuori mies on jaksanut ammentaa päättäväisyytensä kaikki nämä vuodet?

– Työmoraali tulee kotoa. Läksyt on tehty aina säntillisesti ja pitkäjänteisen työskentelyn pohja on kotona. Vanhemmat eivät ole koskaan patistaneet, vaan kannustus on ollut vahvaa. Itse olen saanut tehdä päätökset ja valita suuntani, tuore ylioppilas kiittelee.