Keijo Leppänen yrittäjien juhlassa: Elämä vaatii kaikkialla esiintymistä ja vuorovaikutusta

Katja Rantatulkkila

Into, rentous ja rohkeus. Siinä eläköityneen uutisankkurin Keijo Leppäsen tiivistetty viesti, jonka hän toi Kurikan Yrittäjien juhlaan Lakkitehtaalle lauantai-iltana. Hän totesi juhlaväelle, että elämä on esiintymistä ja niitä taitoja on hyvä jokaisen harjoitella.

– Siteeraan Mauno Koivistoa: Kun nousee jotakin sanomaan, pitää olla jotakin sanottavaa ja kyky sanoa. Kun jokainen meistä menee kotinsa kynnyksen yli, esiintyminen alkaa siitä. Ei tarvitse olla lava- tai massahurmuri, mutta kaikkeen elämään pätee sama. Kommunikointia pitää olla, vaikka ympäristö muuttuu. Vaikka tekniikan ja tekoälyn avulla pystyy keksimään uutta, tarvitsemme edelleen hyviä vuorovaikutustaitoja ja kohtaamisia, Leppänen totesi.

Yrittäjille hän myös sanoi, että perinteisten markkinointikeinojen rinnalla some eli sosiaalinen media on isossa roolissa. Hän usutti yrittäjiä käyttämään somea rohkeammin, mutta myös tulemaan esille rohkeasti muissakin medioissa.

– Te itse olette oman alanne asiantuntijoita, käyttäkää sitä rohkeasti ja kannustakaa työntekijöitännekin kertomaan rohkeasti, vaikka täällä päin ei kuulukaan ”trossata”.

Esiintymisjännitys on Leppäsen mukaan inhimillistä ja jokainen jännittää. Hänen mukaansa harjoitus kuitenkin tekee mestarin.

– Moni kokee esiintymisen ja oman jännittämisensä pahempana kuin se nähdään. Mokaaminen on kuitenkin ihmihillistä ja huumori auttaa monissa tilanteissa. Se myös keventää viestiä, kun mukana on jokin vitsi ja etenkin jos niissä nauraa itselleen, ei yleisölle.

Leppänen kehotti ajattelemaan henkilöitä, joita pitää hyvinä esiintyjinä ja pohtimaan, mikä heistä tekee hyvän esiintyjän. Hänellä itsellään oli kolme suosikkia.

– Pasi Rautiaisessa on sellaista karismaa, joka huomataan. Risto E.J. Pentilä taas osaa sanoa minuutissa paljon asiaa. Vappu Pimiä taas osaa luontevasti esiintyä ilman paperia. Siinä onkin se, että vetääkö esiintymisen päästä vai paperista. Kannattaa rakentaa jonkinlainen runko, mutta ottaa puheeseen mukaan jotakin siitä hetkestä. Hyvässä puheessa esimerkiksi on oivalluksia, väittämiä, vakuuttavuutta, asiantumusta.

Entä kieli sitten? Vahvalla eteläpohjalaisella murrealueella Leppänen tohti toppuutella murteella puhumista.

– Tyylikäs puhekieli on tärkeä. Murre on vahvaa tällä seudulla, mutta murre voi olla rasite isosti överinä. Tunnen pari hiihtäjää, jotka on vähän övereitä ja murre alkaa häiritä, Leppänen sanoi viitaten Juha Mietoon ja pohjoisen murretta puhuvaan Sami Jauhojärveen.

– Puheilmaisu kuitenkin hukuttaa pilkkuvirheet ja hyvä puhe on rytmitetty, painotettu ja tauotettu sopivasti. Pilke silmäkulmassa, huumori ja nimenomaan itselle nauraminen ovat valtava voimavara.

Myös äänellä vaikutusta puheeseen ja siihen, millaisen vaikutuksen tekee yleisölleen. Äänelleen kukaan tosin ei voi mitään, mutta äänenvoimakkuuteen voi.

– Eteläpohjalaiset ja kurikkalaiset ovat selkäranka suorana ja ilmaisu on vahvaa. Pitää luottaa itseensä, olla asiantuntemusta ja uskaltaa heittäytyä itselle epätyypilliselle alueella, siitä tulee se into, rentous ja rohkeus. Asian voi tehdä siten kuin saksipotkun pään yli maaliin ja siten, että siitä puhutaan vielä puolen vuoden kuluttuakin.

Ennen tilaisuuden alkua Keijo Leppänen istahti lehden haastatteluun. Hän totesi maakunnan ja Kurikankin olevan tuttua seutua. Virtolaislähtöisenä hän on miltei eteläpohjalainen itsekin. Leppänen työskenteli vuosina 1981–89 silloisessa Ilkka-lehdessä, ja jo aiemmin, ennen armeijaan menoa, hän oli lehdessä työharjoittelussa.

– Lähdin Ilkasta Uuteen Suomeen kolmeksi vuodeksi, kunnes lehti lopetettiin. Sitten lähdin opiskelemaan ”valtsikkaa” ja vuonna 1993 päädyin Maikkarille, viime vuonna uutisankkurin työstä eläköitynyt Leppänen kertaa nopeasti.

– Seinäjoki on yhä vahvasti arjessa mukana, koska anoppini asuu siellä.

Etelä-Pohjanmaata hän pitää yrittäjämaakuntantana, jossa maatalous näyttelee suurta osaa – vahvempana kuin koskaan aiemmin.

– Tämähän on varsinaista huoltovarmuusmaisemaa ja maanviljelijöistä on tullut oikeita maatalousyrittäjiä. Se näkyy, kun tuolla kun ajelee. Eteläpohjalaiset yrittäjät ovat omansalaisia muutenkin. Täällä ei valiteta, työt tehdään, osaamista on eikä pelätä haasteita. En näe maakuntaa ollenkaan auringonlaskunmaakuntana, kuten takavuosina kirjoitettiin, hän huomauttaa.

Nykyisessä maailmantilanteessa Leppänen näkee läntisen Suomen olevan piirun verran edellä, tai paremmassa asemassa, joissakin asioissa kuin itäisen.

– Kun pellot ovat jo valmiiksi viljeltyjä, se on eduksi. Siinä auttaa myös yritteliäisyys, joka poikii uutta yritteliäisyyttä.

Uutisten lukijana ja valtakunnallisen median toimittajana hän on seurannut vuosikymmenien ajan maan tilaa. Hän sanoo olevansa pitkälti samaa mieltä työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajan Risto Murron kanssa siitä, että maassa on eletty 15 vuotta yli varojen ja sillä on vaikutuksensa.

– Jos talouskasvu palaudu, meidän on luovuttava jostakin. Voi olla, että palataan vielä 70-luvun tasolle, jolloin yksilön vastuu oli isompi. Yli 90-vuotias äitini asuu palvelukodissa, mutta onko minulla siihen mahdollisuutta vai joutuvatko lapset huolehtimaan.?Jotakin sellaista on tapahtunut, että holtiton velkakierre on saatu aikaiseksi. Ennen elämä oli ”nurkka nurkassa”, Leppänen pohtii.

Yrittäjien vanhuudenturva on Leppäsen mukaan ollut iso haaste aina. Yrittäjä voi toki jatkaa työtään yli eläkeiän. Yrittäjyydessä voisi Leppäsen mielestä olla vanhuudenturvaa myös palkansaajille.

– Valtion pitäisi tarjota kaikille 60-vuotiaille y-tunnus. Ne, jotka pystyvät, voisivat vielä ammentaa siitä ja pysyä aktiivisena. Yhteiskunta hyötyisi myös, kun tuottavuus säilyisi ja verotuloja tulisi. Kukin voisi osallistua kykynsä mukaan.

Juontohommia Keijo Leppänen sanoo tehneensä jo työvuosinaan, mutta nyttemmin esiintymis- ja viestintävalmennus on ottanut enemmän alaa. Näiden tehtävien ja kirjojen kirjoittamisen tiimoilta hän on ollut myös pienimuotoisena yrittäjänä itsekin parikymmentä vuotta. Kurikkaan hänet toi yksi työkeikka.

– Olin mukana Kepun laivaseminaarissa ja tapasin Ramin (Ala-Nisula). Hän kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan Kurikkaan puhumaan. Ja kun Koskenkorvan maatalousnaiset olivat kuulleet jostakin, että olen Kurikassa, pyysivät he minua seuraavana päivänä omaan juhlaansa puhumaan, Leppänen sanoo.

Yrittäjiä Leppänen sanoo arvostavansa ja pitävänsä sankareina.

– Jos ei ole yrittäjiä, ei kellään ole kivaa, ei ole työtä eikä rahaa. Kunnioitan heitä suuresti, hän toteaa ja painottaa itse olevansa vain kevytyrittäjä.

Mutta koska Leppänen on uutismies, yrittäjäjuhlassa nähtiin hänen lukemansa yritysuutiset, josta on videoklippi lehden Facebookissa.