A-
A+
Päivi Lehtonen on maisemien tallentaja, niin kameralla kuin pensselilläkin. Tänä vuonna hänen akryylityönsä, joka kuvassa on pöydällä, komistaa joululehtemme kantta. Sylissään Lehtonen pitää Sikakylän maisemaa, joka oli toisena vaihtoehtona kansikuvaksi.
Katja Rantatulkkila
Päivi Lehtosen akryylityö joululehden kannessa
MESKAANEN
Katja Rantatulkkila
Aamuaurinko nousee talvimaiseman keskelle Loukajanvuoren takaa Päivi Lehtosen maalaamassa taulussa. Akryylityö päätyi tänä vuonna Kurikka-lehden joulunumeron kansikuvaksi ja se lämmittää Lehtosen mieltä.
– En ollut kouluaikana omasta mielestä kovin hyvä piirustuksessa, mutta näin vanhemmiten maalaamisesta on tullut rakas harrastus, Lehtonen selvittää ja lisää, että erityisesti maisemien maalaaminen on se juttu.
– Kaikki maisemat ovat seutuja, joissa olen käynyt. Yleensä olen ottanut kuvan ja se on sitten mallina maalaukselle. Pääsen elämään tilanteen ja maiseman uudelleen maalatessa ja siitä tulee vain enemmän totta, kun itse on käynyt paikan päällä.
Maalaamisen hän aloitti vasta eläköidyttyään, kun ystävä houkutteli mukaan kansalaisopiston maalauspiiriin. Nyt maalausvuosia on jo ainakin kuusi takana.
– Se on kuin terapiaa, kun iltakuudesta yhdeksään saa maalauspiirissä keskittyä vain siihen omaan työhönsä ja ajatuksiinsa. Siinä unohtaa itsensä kokonaan, kun maalaa. Kesäisin maalaaminen sitten jääkin yleensä vähemmälle.
Peltomaisemien lisäksi Vaasan rannikkoseutu, Raippaluoto ja meri ovat mieluisia kuvaus- ja maalauskohteita. Vaikka maisemamaalaus onkin enemmän Lehtosen heiniä, hän myöntää maalanneensa kerran pyynnöstä hevosen.
– Epäilin ensin, että mitenkähän sujuu, mutta maalauksen saajalta tuli vesi silmään. Mietin, että hän taisi olla niin onnellinen taulusta ja se oli paras kiitos.
Peltonen asuu sanojensa mukaan talossa, jossa on syntynytkin. Talo sijaitsee Meskaasessa, metsätaipaleen varrella Salonkylän ja Tuiskulan välissä. Puoliso on naapurikylästä, Varpahaiskylästä, toiselta puolelta Santavuorea.
– Valokuvaan paljon ja luonto on lähellä.
Valokuvaamisen lisäksi Lehtonen on tehnyt ikänsä paljon käsitöitä.
– Minulla on neule- ja ompelukoneet. Työurani tein asiakaspalvelutehtävissä ensin Osuuskaupalla 25 vuotta ja 15 vuotta Ilmajoen osuusmeijerillä, viimeiset pari vuotta Juustoportilla näiden fuusioitumisen jälkeen. Eläkkeellä ollessa olin hetken myös leipäesittelijänä porilaiselle Ullan Pakarille.
Lehtonen tuo lehden kansikuvaehdokkaina mukanaan kaksi taulua. Toiseen tauluun hän on maalannut ladon lumimaisemassa Sikakylässä. Toisessa on luopalainen auringonnousu Loukajaa vasten. Valinta osui auringonnousuun sen voimakkaiden värien takia.
– En ole koskaan pitänyt omaa näyttelyä, koska en ole ikinä ajatellut, että kukaan haluaisi minun taulujani ostaa, Lehtonen naurahtaa.
– Vähitellen olen alkanut harkita, että pidän vielä joskus näyttelyn, tietenkin Kurikassa. Laita siihen juttuun, että näyttely on ainakin haaveissa, taiteilija toteaa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Päivi Lehtonen on maisemien tallentaja, niin kameralla kuin pensselilläkin. Tänä vuonna hänen akryylityönsä, joka kuvassa on pöydällä, komistaa joululehtemme kantta. Sylissään Lehtonen pitää Sikakylän maisemaa, joka oli toisena vaihtoehtona kansikuvaksi.
Katja Rantatulkkila
Päivi Lehtosen akryylityö joululehden kannessa
MESKAANEN
Katja Rantatulkkila
Aamuaurinko nousee talvimaiseman keskelle Loukajanvuoren takaa Päivi Lehtosen maalaamassa taulussa. Akryylityö päätyi tänä vuonna Kurikka-lehden joulunumeron kansikuvaksi ja se lämmittää Lehtosen mieltä.
– En ollut kouluaikana omasta mielestä kovin hyvä piirustuksessa, mutta näin vanhemmiten maalaamisesta on tullut rakas harrastus, Lehtonen selvittää ja lisää, että erityisesti maisemien maalaaminen on se juttu.
– Kaikki maisemat ovat seutuja, joissa olen käynyt. Yleensä olen ottanut kuvan ja se on sitten mallina maalaukselle. Pääsen elämään tilanteen ja maiseman uudelleen maalatessa ja siitä tulee vain enemmän totta, kun itse on käynyt paikan päällä.
Maalaamisen hän aloitti vasta eläköidyttyään, kun ystävä houkutteli mukaan kansalaisopiston maalauspiiriin. Nyt maalausvuosia on jo ainakin kuusi takana.
– Se on kuin terapiaa, kun iltakuudesta yhdeksään saa maalauspiirissä keskittyä vain siihen omaan työhönsä ja ajatuksiinsa. Siinä unohtaa itsensä kokonaan, kun maalaa. Kesäisin maalaaminen sitten jääkin yleensä vähemmälle.
Peltomaisemien lisäksi Vaasan rannikkoseutu, Raippaluoto ja meri ovat mieluisia kuvaus- ja maalauskohteita. Vaikka maisemamaalaus onkin enemmän Lehtosen heiniä, hän myöntää maalanneensa kerran pyynnöstä hevosen.
– Epäilin ensin, että mitenkähän sujuu, mutta maalauksen saajalta tuli vesi silmään. Mietin, että hän taisi olla niin onnellinen taulusta ja se oli paras kiitos.
Peltonen asuu sanojensa mukaan talossa, jossa on syntynytkin. Talo sijaitsee Meskaasessa, metsätaipaleen varrella Salonkylän ja Tuiskulan välissä. Puoliso on naapurikylästä, Varpahaiskylästä, toiselta puolelta Santavuorea.
– Valokuvaan paljon ja luonto on lähellä.
Valokuvaamisen lisäksi Lehtonen on tehnyt ikänsä paljon käsitöitä.
– Minulla on neule- ja ompelukoneet. Työurani tein asiakaspalvelutehtävissä ensin Osuuskaupalla 25 vuotta ja 15 vuotta Ilmajoen osuusmeijerillä, viimeiset pari vuotta Juustoportilla näiden fuusioitumisen jälkeen. Eläkkeellä ollessa olin hetken myös leipäesittelijänä porilaiselle Ullan Pakarille.
Lehtonen tuo lehden kansikuvaehdokkaina mukanaan kaksi taulua. Toiseen tauluun hän on maalannut ladon lumimaisemassa Sikakylässä. Toisessa on luopalainen auringonnousu Loukajaa vasten. Valinta osui auringonnousuun sen voimakkaiden värien takia.
– En ole koskaan pitänyt omaa näyttelyä, koska en ole ikinä ajatellut, että kukaan haluaisi minun taulujani ostaa, Lehtonen naurahtaa.
– Vähitellen olen alkanut harkita, että pidän vielä joskus näyttelyn, tietenkin Kurikassa. Laita siihen juttuun, että näyttely on ainakin haaveissa, taiteilija toteaa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Päivi Lehtonen on maisemien tallentaja, niin kameralla kuin pensselilläkin. Tänä vuonna hänen akryylityönsä, joka kuvassa on pöydällä, komistaa joululehtemme kantta. Sylissään Lehtonen pitää Sikakylän maisemaa, joka oli toisena vaihtoehtona kansikuvaksi.
Katja Rantatulkkila
Päivi Lehtosen akryylityö joululehden kannessa
MESKAANEN
Katja Rantatulkkila
Aamuaurinko nousee talvimaiseman keskelle Loukajanvuoren takaa Päivi Lehtosen maalaamassa taulussa. Akryylityö päätyi tänä vuonna Kurikka-lehden joulunumeron kansikuvaksi ja se lämmittää Lehtosen mieltä.
– En ollut kouluaikana omasta mielestä kovin hyvä piirustuksessa, mutta näin vanhemmiten maalaamisesta on tullut rakas harrastus, Lehtonen selvittää ja lisää, että erityisesti maisemien maalaaminen on se juttu.
– Kaikki maisemat ovat seutuja, joissa olen käynyt. Yleensä olen ottanut kuvan ja se on sitten mallina maalaukselle. Pääsen elämään tilanteen ja maiseman uudelleen maalatessa ja siitä tulee vain enemmän totta, kun itse on käynyt paikan päällä.
Maalaamisen hän aloitti vasta eläköidyttyään, kun ystävä houkutteli mukaan kansalaisopiston maalauspiiriin. Nyt maalausvuosia on jo ainakin kuusi takana.
– Se on kuin terapiaa, kun iltakuudesta yhdeksään saa maalauspiirissä keskittyä vain siihen omaan työhönsä ja ajatuksiinsa. Siinä unohtaa itsensä kokonaan, kun maalaa. Kesäisin maalaaminen sitten jääkin yleensä vähemmälle.
Peltomaisemien lisäksi Vaasan rannikkoseutu, Raippaluoto ja meri ovat mieluisia kuvaus- ja maalauskohteita. Vaikka maisemamaalaus onkin enemmän Lehtosen heiniä, hän myöntää maalanneensa kerran pyynnöstä hevosen.
– Epäilin ensin, että mitenkähän sujuu, mutta maalauksen saajalta tuli vesi silmään. Mietin, että hän taisi olla niin onnellinen taulusta ja se oli paras kiitos.
Peltonen asuu sanojensa mukaan talossa, jossa on syntynytkin. Talo sijaitsee Meskaasessa, metsätaipaleen varrella Salonkylän ja Tuiskulan välissä. Puoliso on naapurikylästä, Varpahaiskylästä, toiselta puolelta Santavuorea.
– Valokuvaan paljon ja luonto on lähellä.
Valokuvaamisen lisäksi Lehtonen on tehnyt ikänsä paljon käsitöitä.
– Minulla on neule- ja ompelukoneet. Työurani tein asiakaspalvelutehtävissä ensin Osuuskaupalla 25 vuotta ja 15 vuotta Ilmajoen osuusmeijerillä, viimeiset pari vuotta Juustoportilla näiden fuusioitumisen jälkeen. Eläkkeellä ollessa olin hetken myös leipäesittelijänä porilaiselle Ullan Pakarille.
Lehtonen tuo lehden kansikuvaehdokkaina mukanaan kaksi taulua. Toiseen tauluun hän on maalannut ladon lumimaisemassa Sikakylässä. Toisessa on luopalainen auringonnousu Loukajaa vasten. Valinta osui auringonnousuun sen voimakkaiden värien takia.
– En ole koskaan pitänyt omaa näyttelyä, koska en ole ikinä ajatellut, että kukaan haluaisi minun taulujani ostaa, Lehtonen naurahtaa.
– Vähitellen olen alkanut harkita, että pidän vielä joskus näyttelyn, tietenkin Kurikassa. Laita siihen juttuun, että näyttely on ainakin haaveissa, taiteilija toteaa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide