PÄÄKIRJOITUS:

Arvostetuimmat ja arvokkaimmat

Ihmiset arvostavat kuntien palveluista ehkä eniten juuri sosiaali- ja terveyspalveluita. Huolta kannetaan siitä, miten hädän hetkellä hoidetaan ja millaista apua on tarjolla, kuinka kaukana ja mihin hintaan. Sote-palveluiden asiakkuus alkaa yleensä jo silloin, kun ihminen parkaisee ensimmäisen parkaisunsa synnytyslaitoksella.

Sen jälkeen meitä mitataan, punnitaan, rokotetaan ja tarkkaillaan monella mittarilla vuosikymmenten ajan. Neuvolakäynnit alkavat jo ennen syntymää ja jatkuvat koko lapsuuden ajan. Sitten koppia koittaa ottavat kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto ja lopulta päädymme taas jonkinasteisen neuvolajärjestelmän piiriin. Tuota kaikkea kutsutaan perusterveyshuolloksi, joka vuosikymmenten varrella on painottunut yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan eli siihen, miten pitäisi elää, että saisi pysyä mahdollisimman pitkään terveenä,

Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä ja joudumme turvautumaan erikoissairaanhoitoon. Kellä nyrjähtää nilkka, kellä pettää lonkka tai tulee vakavia sairastumisia. Silloin viimeistään muistetaan kiittää meidän sairaanhoitojärjestelmäämme – meistä pidetään kyllä huolta, kunhan resurssit riittävät. Toki on toisenlaisiakin tapauksia, jotka ovat yksilötasolla aina ikäviä ja ikimuistoisia. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin puhua varsin pätevästä terveydenhuollosta. Tohtii väittää, että se on vertailukelpoista melkein mihin maahan tahansa.

Väestön ikääntyminen ja sairastuvuuden kasvu ovat aiheuttaneet sen, että erikoissairaanhoidon kulut ovat korkeat. Kuluja nostavat myös tehokkaammat hoidot, lääkkeet ja hoitomuodot. Kaikki tämä maksaa. Kela-järjestelmän ja verotuksen ansiosta palvelut eivät ole niin kalliita käyttäjille kuin ne todellisuudessa ovat. Mutta mikään ei ole maailmassa ilmaista, ei se maksutonkaan palvelu – joku sen maksaa aina.

Hyvinvointialueiden piti auttaa erikoissairaanhoidon maksujen kurimuksessa ja tehostaa hoitolinjoja, mutta kuinkas kävikään. Hyvinvointialueet olivat rahapulassa jo ennen kuin toiminnot saatiin kunnolla käyntiin. Koneisto yskähtelee ja rahareikiä karsitaan.

Nyt kirjoitetaan valtiotasolla sairaaloiden päivystyskarttaa uusiksi. Maakuntatasolla puhutaan kymmenien miljoonien leikkauksista, siis menoleikkauksista. Reuna-alueet saavat varautua palveluiden vähenemiseen edelleen.

Sote-keskuksen remontti ja laajennus sekä uuden perhekeskuksen rakentaminen ovat olleet Kurikalle iso sijoitus. Kuten kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa viittasi puheessaan perhekeskuksen avajaisissa, yhteensä 22 miljoonan euron satsaus kertoo kaupungin arvoista.

Kyllä meistä ainakin koitetaan pitää hyvää huolta. Toivottavasti hyvinvointialuekin näkee kurikkalaisten hyvän hoidon yhtä tärkeänä ja kalliit investointimme pysyvät käytössä. –KR