KOLUMNI:

Lasta ei saa päästää pesuveden mukana

Jo muutaman vuoden ajan nuorisoseurat ovat kippuroineet hankalan taloustilanteensa kanssa ja nyt se alkaa näkyä. Nuorisoseuroilla on usein vanhoja, kallislämmitteisiä kiinteistöjä ylläpidettävänään ja korjausvelkaakin saattaa olla. Lisäksi toiminnan pyörittäminen käy raskaaksi, kun vapaaehtoiset eivät lähde samalla tavalla kökkään kuin takavuosina. Väkimäärän väheneminen näkyy: kylätiet ovat käyneet hiljaisemmiksi ja se vaikuttaa kaikkeen aktiivisuuteen.

Luovan Nuorisoseura käy Kurikassa kuolinkamppailuaan. Seuran tämäniltaiasen syyskokouksen aiheena on toiminnan lakkauttaminen, ellei sitten suurta ihmettä tapahdu ja väki tule suurin joukoin pelastamaan kylän ainoaa kohtaamis- ja tapahtumapaikkaa.

Nuorisoseura teki muutamia vuosia sitten mittavan remontin ja tulevaisuuteen on uskottu ihan viime vuosiin asti. Seuran yksi peruskivi on teatteritoiminta, joka palasi kymmenisen vuotta sitten taloon, kun Harrastajateatteri Synkky ja nuorisoseura solmivat yhteistyösopimuksen. Synkky sai harjoitus- ja esitystilat, ja seura väkeä kattonsa alle säännöllisesti. Käyttöaste on noussut mukavasti, kun esityskaudella talon ovea aukoo jopa tuhat katsojaa, jotka tulevat eri puolilta Etelä-Pohjanmaata. Samalla seura saa mainosta, kun tietoisuus sen tiloista ja olemassa olosta leviää.

En ole ollut mukana Synkyn toiminnassa enää vuosiin, mutta käsittääkseni takavuosista yhteistyötä on kehitetty ja vahvistettu edelleen, ja toiminta on ollut ainakin ulospäin varsin hyvällä mallilla.

Seuran lakkauttaminen asettaa myös Synkyn toiminnan kysymyksen eteen. Teatteriyhdistystä pyöritetään todennäköisesti edelleen varsin pienellä henkilömäärällä. Toiminta on muutakin kuin näyttelemistä, sillä teatteriesitysten järjestäminen vaatii paljon tekemistä ja rahaakin: tilavuokra, esitysoikeuksista maksaminen ja teostomaksut. Näytelmän saattamiseksi esityskuntoon palkataan myös ohjaaja ja ääni- ja valotekniikka. Puvustus ja lavastus ottavat potista oman osansa, kuten myös markkinointi.

Kaikkeen tähän pitää olla omat tekijänsä, kuten myös lipunmyyntiin, liikenteenohjaukseen ja kahvilaan. Vapaaehtoisia ei ihan jonoksi asti ole.

Samaan aikaan, kun Luovalla mietitään nuorisoseuran lakkauttamista, kaupunki aikoo purkaa Pitkämön kesäteatterin. Purku-uutinen sai ihmiset lehden somessa muistelemaan 1990-luvun kulta-aikaa, kun Pitkämössä esitettiin Peppiä ja muita näytelmiä. Kulta-aika sijoittuu ennen nyky-Synkyn aikaa, mutta silti Synkyssäkin on viritelty ajatuksia kesäteatteritoiminnasta.

Synkky oli aiemmin mukana EU-projektissa, jolla Pitkämön kesäteatteria haluttiin kunnostaa, mutta korona katkaisi haaveet ja teot jäivät vähäisiksi.

Hanke, jonka ympärillä on yhteistyökumppaneita ja niistä koostuva työryhmä olisi ollut paras tapa toteuttaa kunnostus. Koronan jälkeen homma ei saanut enää tuulta alleen ja idea taisi kaatua tekijäpulaan lopulta.

Toisaalta meillä on jo kesäteatteri museonmäellä ja kaupunki on satsannut sinne vuosien varrella paljon rahaa.

Senkin toiminta on takavuosista hiljentynyt, tai muuttunut, näytelmiä ei ole ollut muutamaan vuoteen, Synkyltä kysyttiin takavuosina näytelmiä museonmäelle, mutta innostus ei kantanut sinne asti. On raskasta pyörittää toimintaa pienellä sakilla ympäri vuoden.

Voi olla, että Pitkämön kesäteatterin purkaminen on tässä vaiheessa ainoa viisas ratkaisu, sen verran ränsistynyt paikka se on. Mutta Luovan nuorisoseuran toiminnalle toivon jatkoa, sillä jos seura kaatuu, kanta-Kurikan teatteritoiminnalta lähtee talo alta – puhumattakaan kylän omista tarpeista.

Toivottavasti Kurikka-talo saadaan mahdollisimman pian pystyyn ja sinne toimivat tilat myös teatteritoiminnalle. Onhan se häpeä, jos meidän oma ”kaupunginteatterimme” joutuu tyhjän päälle ja menee pesuveden mukana, kuten se entinen lapsi.

Katja Rantatulkkila

teatterinharrastaja, Kurikka-lehden toimituspäällikkö