A-
A+
Pirkko Paaermaa
Kurikkalaiset lapset oppivat uimaan Kyrönjoen varren uimakouluissa, joita järjestettiin 1950- ja 60-luvuilla joka kylän lapsille pitkin kesää. Ja lapsia oli paljon. Moni muistaa erityisesti uimaopettajana ja myöhemmin Molskiksessa uimavalvojana työskennelleen Laila Santalan, joka opetti lapsia eri kylien uimakouluissa.
– Pyöräilimme uimakouluihin Kiskonniemeen. Isommat sisarukset veivät ja Santalan Lailan opissa oltiin monena kesänä. Minäkin suoritin siellä sekä uimakandin että -maisterin tutkinnot. Pahin rasti oli saven sukeltaminen joen pohjasta, kauhistuttaa vieläkin. Sitä olen ihmetellyt täällä Kauhajoella, että niin moni ikäiseni ei osaa uida, sanoo Kauhajoella 70-luvulta saakka asunut Kalervo Kariluoma.
Uimakouluja pidettiin ainakin ns. Puntusenrannassa ja Sahlbergin rannassa Kirkkosillan tuntumassa, Jyllinkosken yläpuolella ja Kiskonniemessä, Lohikosken saaren tuntumassa Säntinkylässä, Niemen rannassa ja Mietaan nuorisoseuran kohdalla Lauttasillan vieressä, Lohiluomalla sekä Pitkämönahteessa ja Luovankylässä.
Ainakin Kiskonniemessä oli myös hyppyteline, josta hypättiin kandi- ja maisterimerkkien vaatimat hypyt. Lauttasillan tuntumassa, Mietaankylässä, oli myös pienempi hyppyteline.
Joillakin on jäänyt vahvana mieleen myös joitain vaaratilanteita.
– Uimaopettajana yhdessä Anttilan Hannun kanssa toiminut Erkki Tukiainen kertoi kerran, että kesken kaiken huomattiin, että yksi puuttui joukosta. Paikalle hälytettiin poliisit ja jokea naarattiinkin. Lopulta poika löytyi kotoansa, hymyilee Lauri Rinta-Kanto, joka itse kulki uimakoulussa Jyllinkoskella.
Tapio Peltonen kävi Nummenmäeltä uimakoulua 50-luvun puolessavälissä Sahlbergin rannassa ja muistaa yhden pojan siellä hukkuneenkin.
– Pojat olivat veneellä liikkeellä, kun yksi hyppäsi lähellä rantaa veteen. Hän luuli, että siinä oli matalaa, mutta poika painuikin veden alle ja saatiin kyllä aika nopeasti ylös. Alasen tohtori yritti häntä elvyttääkin, mutta turhaan, kuvaa Tapio Peltonen hyvin mieleen jäänyttä tapahtumaa.
Moni sen ajan lapsi säikyteltiin pelottelemalla ilkeällä Näkillä, joka vie liian uteliaita lapsia mennessään.
– Näkki oli kyllä hyvä suojelija. Sen sanottiin luuraavan pihakaivoissa, saviprunneissa ja joessa, muistelee Lohiluomalla lapsuutensa viettänyt Terttu Rinta-Kanto os. Koski-Laulaja.
Hän toimi 1970-luvun alussa myös uimaopettajana Lohiluoman sillan kupeessa käytyään Vaasassa ensin viikon kurssit.
Kameran kanssa taajaan liikkeellä 1960-luvulla ollut Simo Nevanen oli myös uimakoulunopettajana Miedossa ja Lohiluomalla. Nykyään Turussa asuvalla Nevasella on paljon kuvia tuolta ajalta, joita on myös tämän jutun kuvituksena.
– Yhden vuoden olin myös ns. pääopettaja ja kiersin kaikki Kurikan uimakoulut. Päättäjäisjuhlien jälkeen tehtiin sitten retki Nummijärvelle, hän kertoo.
Erityisesti Kiskonniemi on jäänyt hienona paikkana hänen mieleensä. Siellä oli leirintäalue ja maisemaa pitivät puhtaana laiduntavat lampaat.
Näkki
On taruolento, jonka sanotaan olevan joen, lähteen, sillan, lammikon tai kaivon ilkeä henki tai vartija.
Kiusaa usein ihmisiä ja voi jopa viedä jonkun ja hukuttaa.
Näkillä pelotellaan lapsia uimasta liian syvälle veteen.
Näkin ulkonäkö vaihtelee eri tarinoissa muodottomasta möhkäleestä tai liskosta komeaan nuorukaiseen tai kauniiseen neitoon, joka viettelee veden syvyyksiin.
Suomalaisessa mytologiassa näkki eli Vetehinen oli naispuolinen henkiolento, joka eli järvissä ja houkutteli ihmisiä sinne kauniilla laulullaan.
Loitsulla voi saada näkin karkotettua heittämällä rannalta kiven ja lausumalla: ”Näkki maalle, minä veteen”.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Pirkko Paaermaa
Kurikkalaiset lapset oppivat uimaan Kyrönjoen varren uimakouluissa, joita järjestettiin 1950- ja 60-luvuilla joka kylän lapsille pitkin kesää. Ja lapsia oli paljon. Moni muistaa erityisesti uimaopettajana ja myöhemmin Molskiksessa uimavalvojana työskennelleen Laila Santalan, joka opetti lapsia eri kylien uimakouluissa.
– Pyöräilimme uimakouluihin Kiskonniemeen. Isommat sisarukset veivät ja Santalan Lailan opissa oltiin monena kesänä. Minäkin suoritin siellä sekä uimakandin että -maisterin tutkinnot. Pahin rasti oli saven sukeltaminen joen pohjasta, kauhistuttaa vieläkin. Sitä olen ihmetellyt täällä Kauhajoella, että niin moni ikäiseni ei osaa uida, sanoo Kauhajoella 70-luvulta saakka asunut Kalervo Kariluoma.
Uimakouluja pidettiin ainakin ns. Puntusenrannassa ja Sahlbergin rannassa Kirkkosillan tuntumassa, Jyllinkosken yläpuolella ja Kiskonniemessä, Lohikosken saaren tuntumassa Säntinkylässä, Niemen rannassa ja Mietaan nuorisoseuran kohdalla Lauttasillan vieressä, Lohiluomalla sekä Pitkämönahteessa ja Luovankylässä.
Ainakin Kiskonniemessä oli myös hyppyteline, josta hypättiin kandi- ja maisterimerkkien vaatimat hypyt. Lauttasillan tuntumassa, Mietaankylässä, oli myös pienempi hyppyteline.
Joillakin on jäänyt vahvana mieleen myös joitain vaaratilanteita.
– Uimaopettajana yhdessä Anttilan Hannun kanssa toiminut Erkki Tukiainen kertoi kerran, että kesken kaiken huomattiin, että yksi puuttui joukosta. Paikalle hälytettiin poliisit ja jokea naarattiinkin. Lopulta poika löytyi kotoansa, hymyilee Lauri Rinta-Kanto, joka itse kulki uimakoulussa Jyllinkoskella.
Tapio Peltonen kävi Nummenmäeltä uimakoulua 50-luvun puolessavälissä Sahlbergin rannassa ja muistaa yhden pojan siellä hukkuneenkin.
– Pojat olivat veneellä liikkeellä, kun yksi hyppäsi lähellä rantaa veteen. Hän luuli, että siinä oli matalaa, mutta poika painuikin veden alle ja saatiin kyllä aika nopeasti ylös. Alasen tohtori yritti häntä elvyttääkin, mutta turhaan, kuvaa Tapio Peltonen hyvin mieleen jäänyttä tapahtumaa.
Moni sen ajan lapsi säikyteltiin pelottelemalla ilkeällä Näkillä, joka vie liian uteliaita lapsia mennessään.
– Näkki oli kyllä hyvä suojelija. Sen sanottiin luuraavan pihakaivoissa, saviprunneissa ja joessa, muistelee Lohiluomalla lapsuutensa viettänyt Terttu Rinta-Kanto os. Koski-Laulaja.
Hän toimi 1970-luvun alussa myös uimaopettajana Lohiluoman sillan kupeessa käytyään Vaasassa ensin viikon kurssit.
Kameran kanssa taajaan liikkeellä 1960-luvulla ollut Simo Nevanen oli myös uimakoulunopettajana Miedossa ja Lohiluomalla. Nykyään Turussa asuvalla Nevasella on paljon kuvia tuolta ajalta, joita on myös tämän jutun kuvituksena.
– Yhden vuoden olin myös ns. pääopettaja ja kiersin kaikki Kurikan uimakoulut. Päättäjäisjuhlien jälkeen tehtiin sitten retki Nummijärvelle, hän kertoo.
Erityisesti Kiskonniemi on jäänyt hienona paikkana hänen mieleensä. Siellä oli leirintäalue ja maisemaa pitivät puhtaana laiduntavat lampaat.
Näkki
On taruolento, jonka sanotaan olevan joen, lähteen, sillan, lammikon tai kaivon ilkeä henki tai vartija.
Kiusaa usein ihmisiä ja voi jopa viedä jonkun ja hukuttaa.
Näkillä pelotellaan lapsia uimasta liian syvälle veteen.
Näkin ulkonäkö vaihtelee eri tarinoissa muodottomasta möhkäleestä tai liskosta komeaan nuorukaiseen tai kauniiseen neitoon, joka viettelee veden syvyyksiin.
Suomalaisessa mytologiassa näkki eli Vetehinen oli naispuolinen henkiolento, joka eli järvissä ja houkutteli ihmisiä sinne kauniilla laulullaan.
Loitsulla voi saada näkin karkotettua heittämällä rannalta kiven ja lausumalla: ”Näkki maalle, minä veteen”.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Pirkko Paaermaa
Kurikkalaiset lapset oppivat uimaan Kyrönjoen varren uimakouluissa, joita järjestettiin 1950- ja 60-luvuilla joka kylän lapsille pitkin kesää. Ja lapsia oli paljon. Moni muistaa erityisesti uimaopettajana ja myöhemmin Molskiksessa uimavalvojana työskennelleen Laila Santalan, joka opetti lapsia eri kylien uimakouluissa.
– Pyöräilimme uimakouluihin Kiskonniemeen. Isommat sisarukset veivät ja Santalan Lailan opissa oltiin monena kesänä. Minäkin suoritin siellä sekä uimakandin että -maisterin tutkinnot. Pahin rasti oli saven sukeltaminen joen pohjasta, kauhistuttaa vieläkin. Sitä olen ihmetellyt täällä Kauhajoella, että niin moni ikäiseni ei osaa uida, sanoo Kauhajoella 70-luvulta saakka asunut Kalervo Kariluoma.
Uimakouluja pidettiin ainakin ns. Puntusenrannassa ja Sahlbergin rannassa Kirkkosillan tuntumassa, Jyllinkosken yläpuolella ja Kiskonniemessä, Lohikosken saaren tuntumassa Säntinkylässä, Niemen rannassa ja Mietaan nuorisoseuran kohdalla Lauttasillan vieressä, Lohiluomalla sekä Pitkämönahteessa ja Luovankylässä.
Ainakin Kiskonniemessä oli myös hyppyteline, josta hypättiin kandi- ja maisterimerkkien vaatimat hypyt. Lauttasillan tuntumassa, Mietaankylässä, oli myös pienempi hyppyteline.
Joillakin on jäänyt vahvana mieleen myös joitain vaaratilanteita.
– Uimaopettajana yhdessä Anttilan Hannun kanssa toiminut Erkki Tukiainen kertoi kerran, että kesken kaiken huomattiin, että yksi puuttui joukosta. Paikalle hälytettiin poliisit ja jokea naarattiinkin. Lopulta poika löytyi kotoansa, hymyilee Lauri Rinta-Kanto, joka itse kulki uimakoulussa Jyllinkoskella.
Tapio Peltonen kävi Nummenmäeltä uimakoulua 50-luvun puolessavälissä Sahlbergin rannassa ja muistaa yhden pojan siellä hukkuneenkin.
– Pojat olivat veneellä liikkeellä, kun yksi hyppäsi lähellä rantaa veteen. Hän luuli, että siinä oli matalaa, mutta poika painuikin veden alle ja saatiin kyllä aika nopeasti ylös. Alasen tohtori yritti häntä elvyttääkin, mutta turhaan, kuvaa Tapio Peltonen hyvin mieleen jäänyttä tapahtumaa.
Moni sen ajan lapsi säikyteltiin pelottelemalla ilkeällä Näkillä, joka vie liian uteliaita lapsia mennessään.
– Näkki oli kyllä hyvä suojelija. Sen sanottiin luuraavan pihakaivoissa, saviprunneissa ja joessa, muistelee Lohiluomalla lapsuutensa viettänyt Terttu Rinta-Kanto os. Koski-Laulaja.
Hän toimi 1970-luvun alussa myös uimaopettajana Lohiluoman sillan kupeessa käytyään Vaasassa ensin viikon kurssit.
Kameran kanssa taajaan liikkeellä 1960-luvulla ollut Simo Nevanen oli myös uimakoulunopettajana Miedossa ja Lohiluomalla. Nykyään Turussa asuvalla Nevasella on paljon kuvia tuolta ajalta, joita on myös tämän jutun kuvituksena.
– Yhden vuoden olin myös ns. pääopettaja ja kiersin kaikki Kurikan uimakoulut. Päättäjäisjuhlien jälkeen tehtiin sitten retki Nummijärvelle, hän kertoo.
Erityisesti Kiskonniemi on jäänyt hienona paikkana hänen mieleensä. Siellä oli leirintäalue ja maisemaa pitivät puhtaana laiduntavat lampaat.
Näkki
On taruolento, jonka sanotaan olevan joen, lähteen, sillan, lammikon tai kaivon ilkeä henki tai vartija.
Kiusaa usein ihmisiä ja voi jopa viedä jonkun ja hukuttaa.
Näkillä pelotellaan lapsia uimasta liian syvälle veteen.
Näkin ulkonäkö vaihtelee eri tarinoissa muodottomasta möhkäleestä tai liskosta komeaan nuorukaiseen tai kauniiseen neitoon, joka viettelee veden syvyyksiin.
Suomalaisessa mytologiassa näkki eli Vetehinen oli naispuolinen henkiolento, joka eli järvissä ja houkutteli ihmisiä sinne kauniilla laulullaan.
Loitsulla voi saada näkin karkotettua heittämällä rannalta kiven ja lausumalla: ”Näkki maalle, minä veteen”.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide