Työntekijät pelkäävät työpaikkojensa puolesta

Katja Rantatulkkila

Moni hyvinvointialueen työntekijä pelkää, miten heidän käy vaikeassa taloustilanteessa. Kurikassa työskentelee hyvinvointialueen leivissä karkean arvion mukaan kaikkiaan jopa 700 sote-alan ammattilaista, kun joukkoon lasketaan pelastuslaitoksen kaikki kurikkalaispalokunnat henkilöstöineen ja sopimuspalokuntalaisineen.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue ilmoitti vastikään, että se aloittaa koko lähes henkilöstöä koskevan yt-menettelyn. Sillä tavoitellaan 13–16 miljoonan euron säästöjä. Keväällä julkistettiin yli 50 miljoonan euron kokonaissäästötavoite. Edelliset lomautukset pidettiin viime vuonna ja silloin säästettiin noin viitisen miljoonaa euroa. Lisäksi sote-kiinteistöjen vuokrasopimukset ovat voimassa tällä hetkellä vuoden loppuun saakka.

– Säästötavoitteet ovat valtavat. Moni pelkää, että työpaikka lähtee alta. Ylipäätään työntekijöillä on epävarmuus siitä, mihin suuntaan hyvinvointialue menee, Tehyn EP:n hyvinvointialueen ammattiosaston puheenjohtaja, päätoiminen pääluottamusedustaja Tanja Rintanen sanoo.

Jytyn paikallisosaston puheenjohtaja Reijo Alanko-Luopa arvioi, että epätietoisuutta lisää se, ettei tietoa ole saatavilla riittävästi.

– Työntekijöistä voi tuntua, että tiedottaminen ontuu. Tanja pääluottamusedustajana istuu neuvottelupöydissä, muttei tietenkään voi kertoa kaikkea, mitä tietää, Alanko-Luopa toteaa.

He molemmat tietävät, että säästöt puhuttavat työntekijäpuolta paljonkin.

– Toisaalta ymmärretään sekin, ettei hyvinvointialueen johtaja tai muut pomot, eivätkä poliitikotkaan voi tyhjästä rahaa antaa. Ehkä hyvinvointialuetta perustettaessa luotettiin siihen, että valtio antaa enemmän rahaa. Tilannehan koskee lähes kaikkia maan hyvinvointialueita.

Mitä yt-menettely sitten voi aiheuttaa? Lomautuksia, irtisanomisia, eläköityvien virkojen ja toimien täyttämättä jättämisiä. Lomautukset koettiin jo viime vuonna kertaalleen. Virkojen ja toimien täytössä on käytetty suurta harkintaa, toisinaan jätetään täyttämättä ja tehtäviä jaetaan.

– Jonkun ne työt on kuitenkin tehtävä, ketään ei voi jättää hoitamatta. Se tarkoittaa silloin sitä, että tehtävät kasautuvat, henkinen ja fyysinen paine nousevat. Toki työnkuvaa voidaan muuttaa ja muutoksiakin tapahtuu, mutta yleisellä tasolla voi todeta, että suuntaus ei ole hyvä, Rintanen sanoo varovaisesti.

Viime vuosien ilmiö on myös ollut se, että sairaanhoitajat valmistuvat kortistoon.

– Aiemmin heistä oli pulaa, mutta nyt heitä ei palkata. Mitoituksia on muutettu ja niitä tarkastellaan yleensä jälkikäteen. Työt kasautuvat. En usko, että hoitajien tarve olisi yhtäkkiä muuttunut niin paljoa. Vähän erikoinen yhtälö, ettei sitä oikein tahdo uskoa.

Pelastuspuolella Reijo Alanko-Luopa sanoo asioiden sujuvan hieman maltillisemmin. Pelastustoimi koki myllerryksen jo aiemmin, kun se ensin muutettiin maakunnalliseksi ja sen jälkeen hyvinvointialueen alaiseksi.

– Meidän työntekoalue laajeni jo aiemmin ja nyt se koskee myös sote-alaa. Jos toimintoja supistetaan, työhön voi joutua kauemmas, Alanko-Luopa sanoo.

– Kaikille pitkät työmatkat eivät käy, ei joko ole autoa tai vaikka perhetilanteen takia, Rintanen huomauttaa.

Entä potilasturvallisuus, säilyykö se kaiken myllerryksen keskellä?

– On työnantajan vastuulla, että potilasturvallisuus säilyy. Tottahan kiire ja väenvähyys voivat alkaa näkyä.

Sekä Rintanen että Alanko-Luopa ovat huolestuneita tilanteesta, mutta eivät silti vihaisia. He tietävät, että lopulta kaiken takana ovat valtion rahahanat. Poliitikoilta he toivovat nyt asiantuntemusta ja jämeryyttä tehdä asioille jotakin.

– Ehkä hyvinvointialuetta perustettaessa luotettiin liikaa siihen, että valtio antaa rahaa. Sitten tuli korona ja sota, ja talous on vain kiristynyt, tukea ei tule enää. Joskus on leikitty ajatuksella, jos vanha jikki olisi saanut jatkaa entisellään, mutta olisiko sekään pelastanut lopulta.

Puhelimitse tavoitettu Superin varapääluottamusedustaja Marja Kujanpää Kurikasta on samoilla linjoilla Rintasen ja Alanko-Luovan kanssa.

– Työpaikkojen puolesta ollaan huolissaan, etenkin kun kuuluu huhuja vuodeosastojen lakkauttamisista Jalasjärvellä ja Ilmajoella. Melko iso pelko on takaraivossa, millainen tulevaisuus on, sanotaanko väkeä irti, Kujanpää kertoo.

– Moni menee vain aamuisin töihin, tekee vain välttämättömimmän, kun huomisesta ei tiedä, onko töitä. Tilanne vaikuttaa työmotivaatioon, tehdään vain se, mikä on pakko, Kujanpää avaa työhön sitoutumisen löyhtymisestä.

Hän myös puhuu hoitajamitoitusten alentamisesta ja siitä, ettei lähihoitajiakaan enää palkata kuten aiemmin. Työt eivät kuitenkaan maakunnasta ole loppumassa, mutta väkeä palkataan vähemmän.

– Työttömänä on enemmän ihmisiä. Ja sitten lähdetään myös muihin töihin, Alalla ollaan liian lujilla, etteivät ihmiset jaksa. Sairauslomat voivat olla pitkiä. Jos henkilöstöstä ei pidetä huolta, tulevaisuudessa voi olla ongelmia työvoiman saatavuudessa, hän arvioi.

Superilaisia on Kurikassa töissä noin 250, kaikkiaan Ilmajoen kanssa yhteisessä ammattiosastossa on 500 jäsentä.

– Meillä on tosi hyviä työpaikkoja ja hyviä esimiehiä, mutta ongelmat tulevat tuolta ylemmältä taholta. Iso hallinto kaukana säätää muutoksia toisensa perään ja sekin aiheuttaa ylimääräistä stressiä perustyön ohessa. Työntekijöiden lisäksi esimiehetkin väsyvät.

Myös Kujanpää kehaisee edesmennyttä JIK-liikelaitoskuntayhtymää.

– Se oli hyvä, selkeä, pieni toimija. Pystyimme keskustelemaan asiat läpi.

Onko mitään tehtävissä?

– Aluevaltuustolla ja -hallituksella on suuri rooli. Monesti säästöt voivat tulla tehtäviä järkevöittämällä, Kujanpää miettii ja lisää, että alalle olisi tärkeää saada veto- ja pitovoimaa, että jatkossakin olisi koulutettuja hoitajia.