Täyttä kohellusta jo 32 vuotta

KURIKKA

Katja Rantatulkkila

Kun lähes kolmekymmentä peripohjalaista miestä on kokoontunut 32 vuoden ajan kunnon kohotuksen, tai koheltamisen, nimissä, se on ehdottomasi lehtijutun väärtti. Pertti Niemelä, Tapio Ojanperä, Jouko Hellanmaa, Markku Haavisto, Jorma Oja-Nisula, Heikki Käkelä, Heikki Rinta-Rahko, Simo Kuusio, Timo Hirvelä, Pekka Nokso, Jaakko Kananoja ja Vesa Sillanpää ovat kuin partiopojat paikalla, kun Kunnon koheltajien puheenjohtaja Juhani Koskela viestii kesämökiltään, että nyt poijaat pitääs mennä lehtikuvaan.

– Me ollaan pääosin tällaisia nuorekkaita eläkeläisiä, Simo Kuusio ja Markku Haavisto nauravat.

Kunnon koheltajat on tiivistetysti sosiaalinen tapahtuma, jolla lääkitään niin mieltä kuin kroppaakin.

– Kerran viikossa käymme kuntosalilla Kroppanilla Haapojan Pasin ohjauksessa. Tämä on kunnon kohottamista henkisen ja vähän fyysisenkin puolelta. Parhaat, tai pitäiskö sanoa ne onnettomat poismuuttaneet, tulee Seinäjoelta asti, väki vitsailee.

Koheltajien perustajajäseniin kuuluvan Matti Hissan mukaan kuntoiluajatus syntyi tuli erään varpajaisillan jälkeen, kun väki totesi kunnon tarvitsevan kohennusta. Syntysanat tulivat Isko Uusimäen suusta.

– Ehdotukseen lähtivät tosissaan mukaan minun ja Iskon lisäksi Jalosen Markku ja Lohikosken Risto. Kyllä moni varmaan ajatteli tuolloin, että nuo jätkät ei käy kuntosalilla puoltakaan vuotta, vaan nyt on jo 33. vuosi menossa, Hissa huomauttaa ja toteaa olevansa joukon senioreita tällä hetkellä.

– Taidan olla ainoa perustajajäsen, joka on vielä mukana.

JUTTU LENTÄÄ ja väeltä tulee vitsin varjolla ohjeistusta, ettei ihan kaikkea tarvitse laittaa lehteen.

– Ettei käy niin, ettei (kotoa) tulee enää lupaa (koheltamaan). Tai hirvisopalle ei tulekaan kukaan, miesporukka nauraa.

Kunnon koheltajat ovat keittäneet ja myyneet hirviän hyvää soppaa markkinoilla yli kymmenen vuoden ajan.

– Synnytyslaitoksen varjossa, Heikki Rinta-Rahko väläyttää.

Soppaidea lähti Matti Hissan mukaan Tapio Puskan ajatuksesta, kun koheltajat miettivät rahoitusta toiminnalleen.

– Ensimmäisen kerran tehtiin 80 litran kattilalla ja meitä oli noin 15 jätkää kuorimassa perunoita ja porkkanoita. Oli se näky. Tapsan soppatykki oli pääosassa ja Tapsa toimi pääkokkina. Ja kyllä se hyvää olikin, Hissa muistelee.

Nyttemmin vetovastuu on siirtynyt Simo Kuusiolle, jonka kanssa keittomestarina häärää Aki Tamminen. Joka vuosi soppaa on tehty peräti 650 litraa ja toisinaan soppa on loppunut kesken, niin hyvää siitä on tullut.

– Pikkuusen paljon tavaraa haetaan tukusta. 450 kiloa perunaa, josta tulee 230 kiloa valmista tavaraa, 230 kiloa sipulia, 25 kiloa sian niskaa, 70 kiloa hirvenlihaa, 50 kiloa sekavihanneksia ja mausteet päälle. 2 000 näkkileipää ja voinappia ja 200 litraa kotikaljaa, Kuusio luettelee muistilapustaan.

– Tämä on meidän jokavuotinen show, johon jokainen osallistuu.

Sopan hirvi ostetaan kokonaisena. Kuusio toteaa, että se saa juoksennella vapaana miltei jouluun saakka.

– Sitten se odottelee markkinoita Piirron Karin pakastimessa.

KUNNON KOHELTAJAT ovat kunnostautuneet myös hyväntekijöinä. Kuusio lanseerasi porukalle hiekoitussoran välityspalvelun joitakin vuosia sitten. Hietasankoja viedään erityisesti yksinasuville, kylien vanhuksille.

– Yli 200 sankoa joka talvi ja tarpeeseen ovat menneet, kun kelit ovat olleet liukkaita. Hieta tulee Latvaluovalta, Kuusio kiittelee.

Pertti Niemelä ja Tapio Ojanperä kertovat, kuinka hietasankojen jako on myös sosiaalinen tapahtuma.

– Kyllä siellä tulee juttua useinkin vanhusten kanssa ja joskus joku keittää jopa kahvit. Vartti vierähtää helposti jutellessa.

Ennen koronaa koheltajat tekivät teemareissuja muun muassa Itä-Euroopan kaupunkeihin ja aina reissulla oli jokin yleispätevä teema.

– Liepajassa olimme Suomen satavuotisjuhlavuonna. Raatteentielläkin olemme käyneet, Pertti Niemelä selvittää.

– Niin ja Jurvas, joku heittää taustalta ja naurunremakka on valmis.

VAIKKA HERJA lentää ja miesten välinen sanailu voi olla välillä melko suorasanaistakin, porukka vaikuttaa yhteen hitsautuneelta. Koheltajiin pääsee mukaan kutsusta ja ainoa kriteeri on 45 vuoden vähimmäisikä.

– Kyllä me toisiamme tuemme ja autamme tarvittaessa. Tämäkin on hienoa, kun pääsee hyvään porukkaan. Samalla tämä on lahja vaimoille, kun poistumme kerran viikossa kotoa ja saavat omaa aikaa.

Porukka on pysynyt vuosikymmenet, mutta muutamia uusia kasvoja on tullut mukaan. Ani harva on omaehtoisesti jättäytynyt pois. Muutaman on kuolema korjannut.

– Neljä lähti lyhyen ajan sisällä, Taloselan Ylli, Hyvärisen Risto, Kuusion Sakari ja Ollilan Matti, kaikki olivat porukan kantavia voimia.

Väki hiljenee hetkeksi, mutta elämä on arvaamatonta, sen tietää jokainen.

– Päätämme syyskauden perinteisesti Riihikirkossa, jonne Sariolan Heikki ja Pirjo ovat tehneet ohjelmaa. Vaimot ovat mukana ja kirkon jälkeen menemme yhdessä joulupuurolle. Loppiaisaattona on sitten pikkujoulujen vuoro, onko se sitten tulevan vai menneen joulun, onkin sitten oma juttunsa, väki vitsailee.