A-
A+
25 vuotta laadukasta maitoa on jo sinänsä kova saavutus. Leena ja Vesa-Pekka Laurilan maitotilalla Salonkylän Laurilanmäellä hiljan saatua Walter Ehrströmin säätiön kultaista mitalia pidetään vielä erityisesti arvossaan, sillä tilakohtaisen laatupalkinnon takana on 25 vuotta omaa työtä. Monen tilan kohdalla neljännesvuosisataankin mahtuu jo useampi polvi.
– Toki isä oli tässäkin aluksi auttelemassa peltotöissä ja muissa hommissa sukupolvenvaihdoksen jälkeen, kertoo Vesa-Pekka Laurila.
Laurilat huomauttavat, että aivan yksin ei laadukas maito tonkkaan tule, vaan varsinkin nykypäivänä maitotilan verkosto on laaja.
– Tuuraajille ja yhteistyökumppaneille kuuluu iso kiitos laatupalkinnosta, toteaa Leena Laurila.
Verkostoon kuuluu muun muassa lomittajaa, eläinlääkäriä, urakoitsijaa, sorkkahoitajaa, keinosiementäjää, rehuntoimittajaa, ProAgrian neuvojaa ynnä muuta asiantuntijaa. Laurilat kiittelevät tukiverkostoaan. Esimerkiksi lomituspuolen toimivuus on oman jaksamisen ja laadun kannalta erittäin tärkeässä roolissa. Myös eläinlääkärit saavat erityiskiitosta.
– Mitä on muualta päin Suomea kuullut juttuja, meillä on tilanne todella hyvällä mallilla, kiittelee Leena Laurila.
Maidontuotannon tulevaisuudesta on käyty paljon keskustelua. WWF:n ilmastoystävällisistä ruokasuosituksista nousi viime kuulla pienoinen kohu. Suositusten mukaan muun muassa maidon ja lihan käyttöä pitäisi vähentää reilusti. Lisäksi kotimaan politiikassa on väläytelty veroa lihalle ja maidolle. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. reagoi tilanteeseen vahvasti ja muistutti huoltovarmuudesta. Puheenjohtaja Juha Marttila toivoi, että lihan- ja maidontuotannon hiilijalanjälkeä laskettaessa huomioitaisiin myös rehun sitoma hiilidioksidin määrä.
Vesa-Pekka Laurila myöntää, että lihansyöntiä on tuskin tarvetta lisätä, mutta kummeksuu samalla sitä, miten syömisestä on tehty nykyään jotenkin niin vaikeaa.
– Ihminen on luontoaan sekasyöjä.
Hän lisää, että esimerkiksi nauta käytetään nykyään pelottavankin hyvin hyödyksi. Tilanne tuntuu myös absurdilta, kun keskustelussa karjantuotannon metaanipäästöt nostetaan kärkeen.
– Suomessa on noin 270 000 lypsylehmää ja 2,7 miljoonaa henkilöautoa. Siinä on se suhde. Se ottaisi äänestäjille enemmän kipeää, jos pitäisi autojen määrää rajoittaa, toteaa Laurila ja huomauttaa, että lehmien määrä on jatkuvasti laskussa.
Lypsylehmien määrä on vähentynyt vuodesta 2013 reilut viitisen prosenttia. Samaan aikaan keskimääräinen tilakoko on noussut reilusta kolmestakymmenestä lypsävästä lehmästä yli neljäänkymmeneen ja tilojen määrä vähentynyt lähes kolmanneksen. Erityisen suuri muutos luvuissa näkyy vuoden 2015 tienoilla.
– Se oli ensimmäinen huono vuosi, sanoo Vesa-Pekka Laurila viitaten muun muassa ulkomaankaupan heikkenemiseen ja sitä kautta maitomarkkinan murrokseen.
Vuosina 2014 ja 2015 tulivat voimaan ensimmäiset Venäjään kohdistetut talouspakotteet, joiden myötä vienti itään tyrehtyi. Globaalien markkinoiden aikana suurvaltapolitiikka tunkee kurikkalaisen maitotilallisenkin tupaan. Myös Brexitin vaikutusten odotetaan heijastelevan Laurilanmäelle.
– Esimerkiksi irlantilainen maito on yksi kysymysmerkki. Sitä on mennyt paljon Britteihin, pohtii Leena Laurila.
Iso-Britannia on ollut EU:ssa iso maksaja, joten isku voi kohdistua myös tuotantotukiin. Vesa-Pekka Laurilan mukaan nyt on riskinä, että yhtä aikaa realisoituvat, poliittinen riski, markkinariski ja vielä sääriski.
– Kyllä siinä varmasti joku nuori tuottaja voi pohtia onko tähän järkeä lähteä.
Laurilan tilalla EU:hun on sopeuduttu, eikä eroa haikailla.
– Sinne mihin on menty, siellä pysytään. Tuskin ero ainakaan viljelijän asemaa parantaisi, pohtii tilan isäntä.
Parjatusta EU-byrokratiasta Lauriloilla on myös hyvin neutraali näkemys eivätkä he koe esimerkiksi tarkastusten olevan mitenkään epäreiluja. Byrokratiaa toki on ja siksi ProAgrian asiantuntijoiden apu on korvaamatonta.
– Asiantuntijoita on käytettävä tai sitten on käytävä itse ne kaikki kymmenet kurssit. Siihen ei vain ole aikaa.
Menneiden sijaan Laurilat suuntaavat katsetta mielellään tulevaisuuteen.
– Halutaan tilaa vielä kehittää. Ei tarvitse olla valtavia hankkeita, mutta kehittäminen on tämän työn suola, sanoo Leena Laurila.
– Ei me voida Putinin päätöksiin vaikuttaa. Pitää tehdä sitä mihin voidaan vaikuttaa, toteaa pariskunta.
Tilalla on tällä hetkellä noin 60 lypsävää lehmää. Juuri talouspakotteiden tullessa voimaan, 2014 syksyllä investoitiin lypsyrobottiin. Laurilat tietävät, että myös Ilmajoella ja Jalasjärven puolella on investoitu paljonkin. Kyliinkin on panostettu.
– Kyllähän täälläkin on vedetty ensin viemäriä ja sitten sähkökaapeleita maahan ja nyt kaavaillaan valokuitua.
Maitotiloilla kehitys on hurjaa ja muutos jatkuvaa. Uusinta tieteellistä tutkimusta sovelletaan jatkuvasti esimerkiksi karjanjalostuksessa, minkä ansioista tuotantomäärät jatkavat kasvuaan.
– Monesti on sellainen mielikuva, että maatalous on iltaruskon ala, mutta kyllä tämä kehittyy. Hirveän monipuolinen ala tämä on. Monesta osa-alueesta pitää tietää ainakin jotain, sanoo Leena Laurila.
Walter Ehrströmin säätiön kultainen mitali myönnetään 50 tai 25 vuoden aikana yhtäjaksoisesti tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta.
Walter Ehrström oli suomalainen eläinlääkäri, joka oli Suomen maidontarkastustoiminnan uranuurtaja.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
25 vuotta laadukasta maitoa on jo sinänsä kova saavutus. Leena ja Vesa-Pekka Laurilan maitotilalla Salonkylän Laurilanmäellä hiljan saatua Walter Ehrströmin säätiön kultaista mitalia pidetään vielä erityisesti arvossaan, sillä tilakohtaisen laatupalkinnon takana on 25 vuotta omaa työtä. Monen tilan kohdalla neljännesvuosisataankin mahtuu jo useampi polvi.
– Toki isä oli tässäkin aluksi auttelemassa peltotöissä ja muissa hommissa sukupolvenvaihdoksen jälkeen, kertoo Vesa-Pekka Laurila.
Laurilat huomauttavat, että aivan yksin ei laadukas maito tonkkaan tule, vaan varsinkin nykypäivänä maitotilan verkosto on laaja.
– Tuuraajille ja yhteistyökumppaneille kuuluu iso kiitos laatupalkinnosta, toteaa Leena Laurila.
Verkostoon kuuluu muun muassa lomittajaa, eläinlääkäriä, urakoitsijaa, sorkkahoitajaa, keinosiementäjää, rehuntoimittajaa, ProAgrian neuvojaa ynnä muuta asiantuntijaa. Laurilat kiittelevät tukiverkostoaan. Esimerkiksi lomituspuolen toimivuus on oman jaksamisen ja laadun kannalta erittäin tärkeässä roolissa. Myös eläinlääkärit saavat erityiskiitosta.
– Mitä on muualta päin Suomea kuullut juttuja, meillä on tilanne todella hyvällä mallilla, kiittelee Leena Laurila.
Maidontuotannon tulevaisuudesta on käyty paljon keskustelua. WWF:n ilmastoystävällisistä ruokasuosituksista nousi viime kuulla pienoinen kohu. Suositusten mukaan muun muassa maidon ja lihan käyttöä pitäisi vähentää reilusti. Lisäksi kotimaan politiikassa on väläytelty veroa lihalle ja maidolle. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. reagoi tilanteeseen vahvasti ja muistutti huoltovarmuudesta. Puheenjohtaja Juha Marttila toivoi, että lihan- ja maidontuotannon hiilijalanjälkeä laskettaessa huomioitaisiin myös rehun sitoma hiilidioksidin määrä.
Vesa-Pekka Laurila myöntää, että lihansyöntiä on tuskin tarvetta lisätä, mutta kummeksuu samalla sitä, miten syömisestä on tehty nykyään jotenkin niin vaikeaa.
– Ihminen on luontoaan sekasyöjä.
Hän lisää, että esimerkiksi nauta käytetään nykyään pelottavankin hyvin hyödyksi. Tilanne tuntuu myös absurdilta, kun keskustelussa karjantuotannon metaanipäästöt nostetaan kärkeen.
– Suomessa on noin 270 000 lypsylehmää ja 2,7 miljoonaa henkilöautoa. Siinä on se suhde. Se ottaisi äänestäjille enemmän kipeää, jos pitäisi autojen määrää rajoittaa, toteaa Laurila ja huomauttaa, että lehmien määrä on jatkuvasti laskussa.
Lypsylehmien määrä on vähentynyt vuodesta 2013 reilut viitisen prosenttia. Samaan aikaan keskimääräinen tilakoko on noussut reilusta kolmestakymmenestä lypsävästä lehmästä yli neljäänkymmeneen ja tilojen määrä vähentynyt lähes kolmanneksen. Erityisen suuri muutos luvuissa näkyy vuoden 2015 tienoilla.
– Se oli ensimmäinen huono vuosi, sanoo Vesa-Pekka Laurila viitaten muun muassa ulkomaankaupan heikkenemiseen ja sitä kautta maitomarkkinan murrokseen.
Vuosina 2014 ja 2015 tulivat voimaan ensimmäiset Venäjään kohdistetut talouspakotteet, joiden myötä vienti itään tyrehtyi. Globaalien markkinoiden aikana suurvaltapolitiikka tunkee kurikkalaisen maitotilallisenkin tupaan. Myös Brexitin vaikutusten odotetaan heijastelevan Laurilanmäelle.
– Esimerkiksi irlantilainen maito on yksi kysymysmerkki. Sitä on mennyt paljon Britteihin, pohtii Leena Laurila.
Iso-Britannia on ollut EU:ssa iso maksaja, joten isku voi kohdistua myös tuotantotukiin. Vesa-Pekka Laurilan mukaan nyt on riskinä, että yhtä aikaa realisoituvat, poliittinen riski, markkinariski ja vielä sääriski.
– Kyllä siinä varmasti joku nuori tuottaja voi pohtia onko tähän järkeä lähteä.
Laurilan tilalla EU:hun on sopeuduttu, eikä eroa haikailla.
– Sinne mihin on menty, siellä pysytään. Tuskin ero ainakaan viljelijän asemaa parantaisi, pohtii tilan isäntä.
Parjatusta EU-byrokratiasta Lauriloilla on myös hyvin neutraali näkemys eivätkä he koe esimerkiksi tarkastusten olevan mitenkään epäreiluja. Byrokratiaa toki on ja siksi ProAgrian asiantuntijoiden apu on korvaamatonta.
– Asiantuntijoita on käytettävä tai sitten on käytävä itse ne kaikki kymmenet kurssit. Siihen ei vain ole aikaa.
Menneiden sijaan Laurilat suuntaavat katsetta mielellään tulevaisuuteen.
– Halutaan tilaa vielä kehittää. Ei tarvitse olla valtavia hankkeita, mutta kehittäminen on tämän työn suola, sanoo Leena Laurila.
– Ei me voida Putinin päätöksiin vaikuttaa. Pitää tehdä sitä mihin voidaan vaikuttaa, toteaa pariskunta.
Tilalla on tällä hetkellä noin 60 lypsävää lehmää. Juuri talouspakotteiden tullessa voimaan, 2014 syksyllä investoitiin lypsyrobottiin. Laurilat tietävät, että myös Ilmajoella ja Jalasjärven puolella on investoitu paljonkin. Kyliinkin on panostettu.
– Kyllähän täälläkin on vedetty ensin viemäriä ja sitten sähkökaapeleita maahan ja nyt kaavaillaan valokuitua.
Maitotiloilla kehitys on hurjaa ja muutos jatkuvaa. Uusinta tieteellistä tutkimusta sovelletaan jatkuvasti esimerkiksi karjanjalostuksessa, minkä ansioista tuotantomäärät jatkavat kasvuaan.
– Monesti on sellainen mielikuva, että maatalous on iltaruskon ala, mutta kyllä tämä kehittyy. Hirveän monipuolinen ala tämä on. Monesta osa-alueesta pitää tietää ainakin jotain, sanoo Leena Laurila.
Walter Ehrströmin säätiön kultainen mitali myönnetään 50 tai 25 vuoden aikana yhtäjaksoisesti tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta.
Walter Ehrström oli suomalainen eläinlääkäri, joka oli Suomen maidontarkastustoiminnan uranuurtaja.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
25 vuotta laadukasta maitoa on jo sinänsä kova saavutus. Leena ja Vesa-Pekka Laurilan maitotilalla Salonkylän Laurilanmäellä hiljan saatua Walter Ehrströmin säätiön kultaista mitalia pidetään vielä erityisesti arvossaan, sillä tilakohtaisen laatupalkinnon takana on 25 vuotta omaa työtä. Monen tilan kohdalla neljännesvuosisataankin mahtuu jo useampi polvi.
– Toki isä oli tässäkin aluksi auttelemassa peltotöissä ja muissa hommissa sukupolvenvaihdoksen jälkeen, kertoo Vesa-Pekka Laurila.
Laurilat huomauttavat, että aivan yksin ei laadukas maito tonkkaan tule, vaan varsinkin nykypäivänä maitotilan verkosto on laaja.
– Tuuraajille ja yhteistyökumppaneille kuuluu iso kiitos laatupalkinnosta, toteaa Leena Laurila.
Verkostoon kuuluu muun muassa lomittajaa, eläinlääkäriä, urakoitsijaa, sorkkahoitajaa, keinosiementäjää, rehuntoimittajaa, ProAgrian neuvojaa ynnä muuta asiantuntijaa. Laurilat kiittelevät tukiverkostoaan. Esimerkiksi lomituspuolen toimivuus on oman jaksamisen ja laadun kannalta erittäin tärkeässä roolissa. Myös eläinlääkärit saavat erityiskiitosta.
– Mitä on muualta päin Suomea kuullut juttuja, meillä on tilanne todella hyvällä mallilla, kiittelee Leena Laurila.
Maidontuotannon tulevaisuudesta on käyty paljon keskustelua. WWF:n ilmastoystävällisistä ruokasuosituksista nousi viime kuulla pienoinen kohu. Suositusten mukaan muun muassa maidon ja lihan käyttöä pitäisi vähentää reilusti. Lisäksi kotimaan politiikassa on väläytelty veroa lihalle ja maidolle. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. reagoi tilanteeseen vahvasti ja muistutti huoltovarmuudesta. Puheenjohtaja Juha Marttila toivoi, että lihan- ja maidontuotannon hiilijalanjälkeä laskettaessa huomioitaisiin myös rehun sitoma hiilidioksidin määrä.
Vesa-Pekka Laurila myöntää, että lihansyöntiä on tuskin tarvetta lisätä, mutta kummeksuu samalla sitä, miten syömisestä on tehty nykyään jotenkin niin vaikeaa.
– Ihminen on luontoaan sekasyöjä.
Hän lisää, että esimerkiksi nauta käytetään nykyään pelottavankin hyvin hyödyksi. Tilanne tuntuu myös absurdilta, kun keskustelussa karjantuotannon metaanipäästöt nostetaan kärkeen.
– Suomessa on noin 270 000 lypsylehmää ja 2,7 miljoonaa henkilöautoa. Siinä on se suhde. Se ottaisi äänestäjille enemmän kipeää, jos pitäisi autojen määrää rajoittaa, toteaa Laurila ja huomauttaa, että lehmien määrä on jatkuvasti laskussa.
Lypsylehmien määrä on vähentynyt vuodesta 2013 reilut viitisen prosenttia. Samaan aikaan keskimääräinen tilakoko on noussut reilusta kolmestakymmenestä lypsävästä lehmästä yli neljäänkymmeneen ja tilojen määrä vähentynyt lähes kolmanneksen. Erityisen suuri muutos luvuissa näkyy vuoden 2015 tienoilla.
– Se oli ensimmäinen huono vuosi, sanoo Vesa-Pekka Laurila viitaten muun muassa ulkomaankaupan heikkenemiseen ja sitä kautta maitomarkkinan murrokseen.
Vuosina 2014 ja 2015 tulivat voimaan ensimmäiset Venäjään kohdistetut talouspakotteet, joiden myötä vienti itään tyrehtyi. Globaalien markkinoiden aikana suurvaltapolitiikka tunkee kurikkalaisen maitotilallisenkin tupaan. Myös Brexitin vaikutusten odotetaan heijastelevan Laurilanmäelle.
– Esimerkiksi irlantilainen maito on yksi kysymysmerkki. Sitä on mennyt paljon Britteihin, pohtii Leena Laurila.
Iso-Britannia on ollut EU:ssa iso maksaja, joten isku voi kohdistua myös tuotantotukiin. Vesa-Pekka Laurilan mukaan nyt on riskinä, että yhtä aikaa realisoituvat, poliittinen riski, markkinariski ja vielä sääriski.
– Kyllä siinä varmasti joku nuori tuottaja voi pohtia onko tähän järkeä lähteä.
Laurilan tilalla EU:hun on sopeuduttu, eikä eroa haikailla.
– Sinne mihin on menty, siellä pysytään. Tuskin ero ainakaan viljelijän asemaa parantaisi, pohtii tilan isäntä.
Parjatusta EU-byrokratiasta Lauriloilla on myös hyvin neutraali näkemys eivätkä he koe esimerkiksi tarkastusten olevan mitenkään epäreiluja. Byrokratiaa toki on ja siksi ProAgrian asiantuntijoiden apu on korvaamatonta.
– Asiantuntijoita on käytettävä tai sitten on käytävä itse ne kaikki kymmenet kurssit. Siihen ei vain ole aikaa.
Menneiden sijaan Laurilat suuntaavat katsetta mielellään tulevaisuuteen.
– Halutaan tilaa vielä kehittää. Ei tarvitse olla valtavia hankkeita, mutta kehittäminen on tämän työn suola, sanoo Leena Laurila.
– Ei me voida Putinin päätöksiin vaikuttaa. Pitää tehdä sitä mihin voidaan vaikuttaa, toteaa pariskunta.
Tilalla on tällä hetkellä noin 60 lypsävää lehmää. Juuri talouspakotteiden tullessa voimaan, 2014 syksyllä investoitiin lypsyrobottiin. Laurilat tietävät, että myös Ilmajoella ja Jalasjärven puolella on investoitu paljonkin. Kyliinkin on panostettu.
– Kyllähän täälläkin on vedetty ensin viemäriä ja sitten sähkökaapeleita maahan ja nyt kaavaillaan valokuitua.
Maitotiloilla kehitys on hurjaa ja muutos jatkuvaa. Uusinta tieteellistä tutkimusta sovelletaan jatkuvasti esimerkiksi karjanjalostuksessa, minkä ansioista tuotantomäärät jatkavat kasvuaan.
– Monesti on sellainen mielikuva, että maatalous on iltaruskon ala, mutta kyllä tämä kehittyy. Hirveän monipuolinen ala tämä on. Monesta osa-alueesta pitää tietää ainakin jotain, sanoo Leena Laurila.
Walter Ehrströmin säätiön kultainen mitali myönnetään 50 tai 25 vuoden aikana yhtäjaksoisesti tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta.
Walter Ehrström oli suomalainen eläinlääkäri, joka oli Suomen maidontarkastustoiminnan uranuurtaja.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide