A-
A+
Unkarin Elvis, Pahka-Matti, oikealta nimeltään Matti Myllyniemi on syntynyt samana vuonna kuin laulaja Paul Anka, 1941. Muitakin yhtymäkohtia löytyy.
Jos tumman Ankan eksoottiset juuret vievät Lähi-Itään, niin Matin juuret vievät Unkariin. Molemmat ovat myös pitkän linjan taiteilijoita ja kyllä Mattikin mielellään laulaa lurauttaa joskus riimin pari. Suosikkina edellä mainitut Paula Anka sekä Elvis.
Kun Pahka-Mattia haastateltiin viimeksi Kurikka-lehdessä elokuussa 2005, hän kertoi viihtyneensä puukon ja puun parissa 60 vuotta ja aikovansa jatkaa vielä ainakin parikymmentä vuotta. Nyt 13 vuotta myöhemmin työt jatkuvat, vaikka jokin aika sitten Matti oli jo melko häjyssä kunnossa.
– Noro meinasi Matin kaataa. Toiseen keuhkoonkin tuli verenmyrkytys, mutta nyt Matti on kunnossa.
Mies joutui tehohoitoon Seinäjoelle asti. Kun ambulanssi tuli pihaan, kysyi hän: ”Ketä nyt viedään?” eikä pitänyt kuulemastaan kun selvisi, että auto on tilattu häntä varten.
Kurikan terveyskeskuksessa hän ehti hetken maata samassa sängyssä mihin isä Mylly-Jaakkoo jäi. Seinäjoelle päästyään lääkärit näkivät heti papereista, että Matti on ollut ahkera verenluovuttaja.
– Verta on annettu enemmän kuin mitä härjällä on. Kerran annoin tienpäällä suoraan toiseen ihmiseenkin. Se on se toisen apu, se on tärkiää, että saa auttaa toisia.
Sota-aikaan syntynyt Matti oppi avun antamisen lisäksi kovan työnteon ja on kiertänyt ruumiillista työtä tekemässä ympäri Suomen, muun muassa Kokkolassa ja pääkaupunkiseudulla.
– Päivät hevoosena, yöt härkänä, veistelee Matti.
Kolmisenkymmentä vuotta meni kaivoshommissa ja kivipölystä tuli kova yskä. Samassa pölyssä alkoi partakin kasvamaan.
– Kysyivät kerran, että eikö siellä tunnelissa ole pimiä aina, vastasin että pimiä on Mattikin.
Jossain vaiheessa veri alkoi vetämään kotikonnuille ja maan päälle.
– Olin kuitenkin sen verran hullu auringon perään, että tartuin tilaisuuteen kun pääsin kotiseudulle lapion varteen.
Vaikka työmoraali on korkea, asepalvelus ei sujunut moitteitta ja Matti joutuikin kahnauksiin esimiestensä kanssa.
– Minulla on vain yksi herra ja se on tuolla ylhäällä.
Vuonna 1986 Matti vuolikin puusta Jeesuksen kuvan ja se on edelleen yksi tärkeimmistä töistä.
– Hän on koko maailman pelastaja. Jeesus on Matin suojellu. Tätä työtä ei myydä.
Suomessa ja Kurikassakin vallitsevan matalan syntyvyyden korjaamiseen on haettu keinoja. Sanomalehti Pohjalainen kirjoitti viime viikolla, että terveysvalistuksessa pääpaino tulisi ehkä siirtää ehkäisystä nykyistä selvemmin lisääntymiseen. Samoilla linjoilla on Mattikin.
– Varakummia ei mihinkään päähän, muuten ei tuu mitään.
Työperäisestä tai mistään muustakaan maahanmuutosta hän ei erityisemmin perusta vaan toivoo, että oman maan kansa saataisiin sikiämään. Omankaan maan kansasta ei tosin kaikista ole Suomea nostamaan ahdingosta. Matin mukaan monille nuorille ei oikein sovi mikään työkalu käteen.
– Ne pelkää lapiota. Se on mulle aivan sama ku ottais lusikan kätehen.
Edelleen Matti hakee pahkoja ja tekee niistä muun muassa baarikaappeja. Työtahti on rauhoittunut, enää ei hosuta ja tehdä urakalla. Se sopii hyvin, sillä pahkan käsittely onkin taitolaji.
– Se kuorinta on ku kirkonmeno. Kun pahka on valmis, pyöriäpäisellä veittellä kopistellaan varovasti, sitä ei saa mennä terävällä pökkimään.
Pahkoja Matti on hakenut paljon Sodankylän seudulta, missä nyt jo edesmennyt veli asui. Myös lähialueen metsissä on nytkin muutama pahka odottamassa oikeaa hetkeä. Puu on Matille ehdoton raaka-aine.
– Puu on mahtava, se jatkaa elämistään kaatamisen jälkeenkin. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Unkarin Elvis, Pahka-Matti, oikealta nimeltään Matti Myllyniemi on syntynyt samana vuonna kuin laulaja Paul Anka, 1941. Muitakin yhtymäkohtia löytyy.
Jos tumman Ankan eksoottiset juuret vievät Lähi-Itään, niin Matin juuret vievät Unkariin. Molemmat ovat myös pitkän linjan taiteilijoita ja kyllä Mattikin mielellään laulaa lurauttaa joskus riimin pari. Suosikkina edellä mainitut Paula Anka sekä Elvis.
Kun Pahka-Mattia haastateltiin viimeksi Kurikka-lehdessä elokuussa 2005, hän kertoi viihtyneensä puukon ja puun parissa 60 vuotta ja aikovansa jatkaa vielä ainakin parikymmentä vuotta. Nyt 13 vuotta myöhemmin työt jatkuvat, vaikka jokin aika sitten Matti oli jo melko häjyssä kunnossa.
– Noro meinasi Matin kaataa. Toiseen keuhkoonkin tuli verenmyrkytys, mutta nyt Matti on kunnossa.
Mies joutui tehohoitoon Seinäjoelle asti. Kun ambulanssi tuli pihaan, kysyi hän: ”Ketä nyt viedään?” eikä pitänyt kuulemastaan kun selvisi, että auto on tilattu häntä varten.
Kurikan terveyskeskuksessa hän ehti hetken maata samassa sängyssä mihin isä Mylly-Jaakkoo jäi. Seinäjoelle päästyään lääkärit näkivät heti papereista, että Matti on ollut ahkera verenluovuttaja.
– Verta on annettu enemmän kuin mitä härjällä on. Kerran annoin tienpäällä suoraan toiseen ihmiseenkin. Se on se toisen apu, se on tärkiää, että saa auttaa toisia.
Sota-aikaan syntynyt Matti oppi avun antamisen lisäksi kovan työnteon ja on kiertänyt ruumiillista työtä tekemässä ympäri Suomen, muun muassa Kokkolassa ja pääkaupunkiseudulla.
– Päivät hevoosena, yöt härkänä, veistelee Matti.
Kolmisenkymmentä vuotta meni kaivoshommissa ja kivipölystä tuli kova yskä. Samassa pölyssä alkoi partakin kasvamaan.
– Kysyivät kerran, että eikö siellä tunnelissa ole pimiä aina, vastasin että pimiä on Mattikin.
Jossain vaiheessa veri alkoi vetämään kotikonnuille ja maan päälle.
– Olin kuitenkin sen verran hullu auringon perään, että tartuin tilaisuuteen kun pääsin kotiseudulle lapion varteen.
Vaikka työmoraali on korkea, asepalvelus ei sujunut moitteitta ja Matti joutuikin kahnauksiin esimiestensä kanssa.
– Minulla on vain yksi herra ja se on tuolla ylhäällä.
Vuonna 1986 Matti vuolikin puusta Jeesuksen kuvan ja se on edelleen yksi tärkeimmistä töistä.
– Hän on koko maailman pelastaja. Jeesus on Matin suojellu. Tätä työtä ei myydä.
Suomessa ja Kurikassakin vallitsevan matalan syntyvyyden korjaamiseen on haettu keinoja. Sanomalehti Pohjalainen kirjoitti viime viikolla, että terveysvalistuksessa pääpaino tulisi ehkä siirtää ehkäisystä nykyistä selvemmin lisääntymiseen. Samoilla linjoilla on Mattikin.
– Varakummia ei mihinkään päähän, muuten ei tuu mitään.
Työperäisestä tai mistään muustakaan maahanmuutosta hän ei erityisemmin perusta vaan toivoo, että oman maan kansa saataisiin sikiämään. Omankaan maan kansasta ei tosin kaikista ole Suomea nostamaan ahdingosta. Matin mukaan monille nuorille ei oikein sovi mikään työkalu käteen.
– Ne pelkää lapiota. Se on mulle aivan sama ku ottais lusikan kätehen.
Edelleen Matti hakee pahkoja ja tekee niistä muun muassa baarikaappeja. Työtahti on rauhoittunut, enää ei hosuta ja tehdä urakalla. Se sopii hyvin, sillä pahkan käsittely onkin taitolaji.
– Se kuorinta on ku kirkonmeno. Kun pahka on valmis, pyöriäpäisellä veittellä kopistellaan varovasti, sitä ei saa mennä terävällä pökkimään.
Pahkoja Matti on hakenut paljon Sodankylän seudulta, missä nyt jo edesmennyt veli asui. Myös lähialueen metsissä on nytkin muutama pahka odottamassa oikeaa hetkeä. Puu on Matille ehdoton raaka-aine.
– Puu on mahtava, se jatkaa elämistään kaatamisen jälkeenkin. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Unkarin Elvis, Pahka-Matti, oikealta nimeltään Matti Myllyniemi on syntynyt samana vuonna kuin laulaja Paul Anka, 1941. Muitakin yhtymäkohtia löytyy.
Jos tumman Ankan eksoottiset juuret vievät Lähi-Itään, niin Matin juuret vievät Unkariin. Molemmat ovat myös pitkän linjan taiteilijoita ja kyllä Mattikin mielellään laulaa lurauttaa joskus riimin pari. Suosikkina edellä mainitut Paula Anka sekä Elvis.
Kun Pahka-Mattia haastateltiin viimeksi Kurikka-lehdessä elokuussa 2005, hän kertoi viihtyneensä puukon ja puun parissa 60 vuotta ja aikovansa jatkaa vielä ainakin parikymmentä vuotta. Nyt 13 vuotta myöhemmin työt jatkuvat, vaikka jokin aika sitten Matti oli jo melko häjyssä kunnossa.
– Noro meinasi Matin kaataa. Toiseen keuhkoonkin tuli verenmyrkytys, mutta nyt Matti on kunnossa.
Mies joutui tehohoitoon Seinäjoelle asti. Kun ambulanssi tuli pihaan, kysyi hän: ”Ketä nyt viedään?” eikä pitänyt kuulemastaan kun selvisi, että auto on tilattu häntä varten.
Kurikan terveyskeskuksessa hän ehti hetken maata samassa sängyssä mihin isä Mylly-Jaakkoo jäi. Seinäjoelle päästyään lääkärit näkivät heti papereista, että Matti on ollut ahkera verenluovuttaja.
– Verta on annettu enemmän kuin mitä härjällä on. Kerran annoin tienpäällä suoraan toiseen ihmiseenkin. Se on se toisen apu, se on tärkiää, että saa auttaa toisia.
Sota-aikaan syntynyt Matti oppi avun antamisen lisäksi kovan työnteon ja on kiertänyt ruumiillista työtä tekemässä ympäri Suomen, muun muassa Kokkolassa ja pääkaupunkiseudulla.
– Päivät hevoosena, yöt härkänä, veistelee Matti.
Kolmisenkymmentä vuotta meni kaivoshommissa ja kivipölystä tuli kova yskä. Samassa pölyssä alkoi partakin kasvamaan.
– Kysyivät kerran, että eikö siellä tunnelissa ole pimiä aina, vastasin että pimiä on Mattikin.
Jossain vaiheessa veri alkoi vetämään kotikonnuille ja maan päälle.
– Olin kuitenkin sen verran hullu auringon perään, että tartuin tilaisuuteen kun pääsin kotiseudulle lapion varteen.
Vaikka työmoraali on korkea, asepalvelus ei sujunut moitteitta ja Matti joutuikin kahnauksiin esimiestensä kanssa.
– Minulla on vain yksi herra ja se on tuolla ylhäällä.
Vuonna 1986 Matti vuolikin puusta Jeesuksen kuvan ja se on edelleen yksi tärkeimmistä töistä.
– Hän on koko maailman pelastaja. Jeesus on Matin suojellu. Tätä työtä ei myydä.
Suomessa ja Kurikassakin vallitsevan matalan syntyvyyden korjaamiseen on haettu keinoja. Sanomalehti Pohjalainen kirjoitti viime viikolla, että terveysvalistuksessa pääpaino tulisi ehkä siirtää ehkäisystä nykyistä selvemmin lisääntymiseen. Samoilla linjoilla on Mattikin.
– Varakummia ei mihinkään päähän, muuten ei tuu mitään.
Työperäisestä tai mistään muustakaan maahanmuutosta hän ei erityisemmin perusta vaan toivoo, että oman maan kansa saataisiin sikiämään. Omankaan maan kansasta ei tosin kaikista ole Suomea nostamaan ahdingosta. Matin mukaan monille nuorille ei oikein sovi mikään työkalu käteen.
– Ne pelkää lapiota. Se on mulle aivan sama ku ottais lusikan kätehen.
Edelleen Matti hakee pahkoja ja tekee niistä muun muassa baarikaappeja. Työtahti on rauhoittunut, enää ei hosuta ja tehdä urakalla. Se sopii hyvin, sillä pahkan käsittely onkin taitolaji.
– Se kuorinta on ku kirkonmeno. Kun pahka on valmis, pyöriäpäisellä veittellä kopistellaan varovasti, sitä ei saa mennä terävällä pökkimään.
Pahkoja Matti on hakenut paljon Sodankylän seudulta, missä nyt jo edesmennyt veli asui. Myös lähialueen metsissä on nytkin muutama pahka odottamassa oikeaa hetkeä. Puu on Matille ehdoton raaka-aine.
– Puu on mahtava, se jatkaa elämistään kaatamisen jälkeenkin. –JU
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide