Sattumamiljonääriäkö ollaan?

Pentti Yli-Karjanmaa

Kurikkalaiset ovat saaneet nauttia energiayhtiöiden Fortumin ja Nesteen miljoonaosingoista jo vuosia. Mistä sitten nämä muhkeat osinkotulot kumpuavat? Onko kyseessä nerokkaasta arvopaperisijoittamisesta vai sattumien sanelema juttu?

Pitää palata 1900-luvun alkuun. Maaseudulla herättiin sähköistämisen tuomista mahdollisuuksista elinkeinoelämän vauhdittajana ja elämän helpottajana.

Kurikkalainen rakennusmestari Sameli Hakola oli hankkinut Kyrönjoen Jyllinkosken alueen koskioikeudet itselleen 1907. Koskessa toimivat silloin neljän kiven viljamylly ja luumylly. Luumyllyt tuottivat lannoitetta pelloille sekä luuliimaa puusepänverstaille.

Ehkä jo silloin kangasteli Hakolan mielessä sähköntuotannon aloittaminen Kurikassa, sähkö tulisi mullistamaan maailmaa.

Hakolalla itsellään ei kuitenkaan ollut omia varoja tarpeeksi sähkölaitoksen perustamiseen, siispä hän kääntyi ilmajokisen valtiopäivämiehen Kaarlo Lannen puoleen.

Lanne suhtautui asiaan myötämielisestä ja näin hanke käynnistyi ripeästi ilmajokisten isäntien myötävaikutuksella.

Ensimmäiseen johtokuntaan perustettavaan yhtiöön valittiin paikkakuntien nokkamiehiä.

Keisarillinen senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen 28 kesäkuuta 1912. Lapiot iskettiin ripeästi multiin.

Hankkijan sähköosasto oli kiinteästi mukana voimalaitoksen suunnittelussa, sähkölaitteet valmisti Srömbegin tehtaat Helsingistä ja makaavan Francis-kaksositurbiinin toimitti Tampereen Pellava ja Rautateollisuus.

Pato, paineputki ja muut rakenteet tehtiin paikallisin voimin. Kotimaisuus oli siis valttia.

Sähkön merkitys oivallettiin pian maakunnassamme ja toiminta laajeni ripeästi omalla kasvulla.

Talous porskutti maailmalla ja maakunnassamme, kunnes Yhdysvalloissa iski pörssiromahdus lokakuun 29. päivänä 1929. Suuri lamakausi iski myös Suomeen ja lujaa.

Kurikassa yrityksiä meni konkurssiin, maatilat vaihtoivat omistajaa pakkohuutokaupoissa pilkkahintaan, yksityiset menettivät tupansa. Osakeyhtiöiden osakkeiden arvot sulivat.

Tammikuulla 1932 otsikoi Kurikka-lehti ”Suuresta kaupasta”, lyhyt uutinen, joka ilmeisesti yllätti monet. Jyllinkosken Sähkön osake-enemmistön oli ostaneet Hakolan veljeket.

Kaupasta ja sen myöhemmistä kuvioista on hyvin vähän yleisesti saatavilla olevia tietoja. Jyllinkosken Sähkön historiikit käytännössä vaikenevat tapahtuneesta ”nurkanvaltauksesta”.

Pelin kuviot paljastuvat kuitenkin kirjassa Kurikan Säästöpankin vaiheet 1901-1951, vieläpä melko suorasukaisesti.

”Päätettiin myöntää veljekset Sameli, Anton, Erkki, Jaakko ja Feeliks Hakolalle luottoa Smk. 1.900.000:- Jyllinkosken Sähkö Oy;n ja Miedon Tiilitehdas Oy:n osakekannan ostamiseksi. Tämän luoton vakuudeksi luovuttavat edellämainitun luoton saajat Säästöpankille kaikki tämän luoton avulla hankkimansa osakekirjat, sekä lisäksi vakuutta 2 500 000 Smk suuruisen haltiavelkakirjan.”

Hakolat tavoittelivat perheyritystä, johon olisi edellämainittujen lisäksi kuuluisi Koskenkorvan tiilitehdas, Koskenkorvan saha ja Hoiskon saha Alajärveltä.

Usko Hakolan veljesten hankkeeseen oli kova pankin johtokunnassa, ainoastaan Matti Reinikka säästöpankin hallinnossa oli varauksellinen myönnetyn jättilainan suhteen.

Varsinkin Antton Hakolan liikemiesvaistoja pidettiin arvossa, hänestä kerrottiin anekdoottia: ”-- Sanotaan, että kun ruumis on pesty ja makaa ruumislaudalla, niin ei se enää siitä nouse. Mutta kyllä Hakolan Anttoni nousee!”

Laman koura iski kuitenkin voimalla Kurikkaan. Kurikan Säästöpankki jäi nalkkiin myöntämänsä jättilainan kanssa, vakuudeksi oli kassakaapissa lähes arvottomiksi muuttuneita osakekirjoja. Kurikan Säästöpankkia uhkasi konkurssi.

Tilanne koettiin hyvin pelottavaksi Kurikassa, paikallisesti suuren pankin kaatuminen olisi tehnyt laajaa tuhoa jo muutenkin huonoon taloustilanteeseen ajautuneille Kurikan talouksille.

Kurikan ja Ilmajoen kunnat päättivät Kurikan Säästöpankin pelastusoperaatiosta. Kunnat lunastivat osakkeet riihikuivalla rahalla ja näin esimerkiksi Jyllinkosken Sähkön ja Miedon Tiilitehtaiden osakkeet päätyivät kunnan kassakaappiin, ja Säästöpankki pelastui täpärästi. Näin tuli Kurikan kunnasta Jyllinkosken Sähkön merkittävä omistaja.

Kurikan Säästöpankin hallinnossa puitiin jälkeenpäin melko kiivainkin sanakääntein jättilainan myöntämisen viisaudesta. Päätettiin jopa periä silloiselta johdolta ja hallitukselta tappioiden korvaamista, tätä ei kuitenkaan koskaan pantu käytäntöön. Seikkailun pankille tuomat tappiot saatiin kuitattua vasta 1947 mennessä.

Osakkeet olivat pitkään vailla suurempaa huomiota. Kunnes sähköteollisuus huomasi aikansa koittaneen. Niin sanotut luonnolliset monopolit loivat hyvän kasvualustan erittäin kannattavalle bisnekselle. Sähkönkuluttajan oli pakko maksaa pyydetty hinta alueen sähkölaitokselle, vaihtoehtoa kuluttajalla ei ollut.

Suuret sähkömarkkinoiden toimijat alkoivat miettiä kuinka voisivat jalostaa uudelle tasolle sähkönjakelusta saatavia voittoja.

Jyllinkosken Sähkön osakkeiden perinnöllä on käyty monta vauhdikasta vaihetta. Ensimmäiseksi astui kuvaan Länsivoima ja sitten lopuksi Fortum Oyj nielaisi kaiken sisäänsä. Näin Kurikan kaupungista tuli Fortumin ja myöhemmin Neste Oyj;n omistajia.

Nyt näyttää Nesteen tulevaisuus näyttää epävarmalta. Tämä kuitenkin sitten jo oma tarinansa, joka puhuttaa kiivaasti edelleen meitä kurikkalaisia.

Energiateollisuus on nykyään rajoja ylittävää rahakasta ja sotaisaakin liiketoimintaa.

Tästä joskus ehkä vähän eettisestikin kyseenalaisesta toiminnasta saamme nyt Kurikassa nauttia osinkojen muodossa.

Joskus kuitenkin tuntuu että meillä Kurikassa talous menevä Irvin Goodmanin laulun sanoin: Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee?

Jutun lähdeteos: Kurikan Säästöpankin vaiheet puolen vuosisadan aikana 1901-1951. Kirjoittanut Waldemar Rantoja. Vaasan Kirjapaino 1951.