Piknik-konsertti veti katsomon lähes täyteen vaikka satoi

AP Suomalainen

Kotiseutumuseon teatterikatsomo oli lähes täynnä, kun heinäkuun perinteinen Piknik-konsertti pidettiin viime torstaina. Penkeille mahtuu reilu pari sataa takapuolta. Ennätysyleisö tuli paikalle siitä huolimatta, että tuntia aiemmin salamoi ja sadetta piisasi myös konsertin ajaksi.

– Kuinkahan hyvin olisi tullut porukkaa, jos olisi aurinko paistanut? ihmettelivät järjestävän seuran eli Soul Factoryn Antti Alanko (rummut) ja Ari Kivistö (kitara ja laulu) puoliajalla.

Hyvänä vetonaulana toimi tangokuningas 2022 Keijo Hietikko, jolla on kosolti faneja Kurikassa. Hietikko esiintyi rennosti mutta varmasti ja sai Piknikillä ansaitusti hyväiset suosionosoitukset.

Vaikka Unto Monosen "Satumaa" vangitsi kuulijat uudenlaisena sovituksena, ehkä Hietikon kannattaisi jättää jopa tangoilut taakseen. Sen verran luontevasti taittuivat mainiot rokkipohjaiset iskelmät, kuten "Kaksi vanhaa puuta", "Pohjanmaan helmi", "Miljoonan markan pakarat" sekä omakohtainen sinkkubiisi "Tää katotaan".

Keikan jälkeen Keijo Hietikko kertoi kuulleensa samansuuntaista palautetta monilta.

– On käynyt mielessä. Olen haistellut tässä lavakulttuuria ja esimerkiksi Komiat-yhtye tekee hyvää pioneerityötä, jolla saa nuoria innostumaan tanssikulttuurista. Nyt on tulossa juuri sopivan hiljainen väli, että voi vähän miettiä, mihin suuntaan lähtee, hän kertoi.

Hänellä on kesän viimeinen lavakeikka 3. elokuuta Karvialla, jonka jälkeen "tanssipuoli hiljenee".

– Kävi niin, että yhtyeeni vaihtoi talvella ohjelmatoimistoa ja olen ollut nyt ilman omaa bändiä. Soittelen joitakin keikkoja mies ja kitara -periaatteella, mutta ensi vuodeksi on oma bändi työn alla. Kaksi jäsentä siitä vielä puuttuu, hän paljastaa.

Syksyllä on ehkä luvassa coversinkku kolmen aiemmin julkaistun lisäksi. Pitkäsoittolevykin on ajatuksissa muhimassa ja jos tuottaja löytyy, niin levylle tulisi vanhoja tuttuja kappaleita plus kourallinen omia uusia.

– Edessä oleva huili tulee hyvään saumaan. Voi rauhassa päivittää asioita.

Museon Piknikillä oli hänen mukaansa "oikein kiva esiintyä".

– Vaikka vettä tuli, niin saatiin vedettyä hyvä keikka!

Muista solisteista Liisa Pöntinen oli tuttu kahdelta edelliseltä piknikiltä ja nytkin kuultiin naisen hienot bravuurit "Niin aikaisin" (Anki) ja "Goodbye Yellow Brick Road" (Elton John), jonka vaikuttavasta sooloesityksestä suotakoon anteeksi se, että osa kappaleen melodista iskevyyttä oli pistetty nyt piiloon povitaskuun. Tuoreena kuultiin 60-lukuinen "Kielletyt käskyt", jossa Harri Vainiolan koskettimet kilkattivat yhtä iskevästi kuin alkuperäisessä.

Uusia kasvoja lavalla olivat Leena Koskela Kurikasta ja kauhajokelainen Kati Mäkelä. Kumpikin suoriutui urakasta hyvin ja kappalevalinnatkin olivat vähemmän ilmeisiä. Koskela tulkkasi Susanna Haaviston kipaleen "Elämä kassiin" ja Kaija Koon "Viimeisen lennon" ja Mäkelä Irinan "Vahvan" ja Sonja Lumpeen "Eläköön elämän".

Joskus yleisötapahtumassa joudutaan kyselemään, onko yleisössä lääkäriä, mutta nyt kaivattiin kosketinsoittajaa, sillä Ari Kivistö oli unohtanut settilistasta pakollisen Beatles-biisin. Nokian Urheilijoita edustava Janne Haka-Risku tuli yleisöstä apuun ja "Let It Be" paikkasi puutteen mainiosti.

Lisäksi Ari Kivistö tulkitsi onnistuneesti toisen pakollisen numeron eli Procol Harumin komean "Salty Dogin" ja yllätysiskuna Mamban "Lauantai-illan".

Illan ehdottoman ammattimaisessa The Soul Factory Experiencessä soitti mainittujen lisäksi bassoa Harri Mattila. Taitava bändi vetäisi muun muassa instrumentaalina lennokkaan version "Kulkurin valssista". Bändi oli kokenut valitettavan takaiskun, kun saksofoniin pestattu soittaja oli joutunut moottoripyöräonnettomuuteen.

Konsertin päätyttyä Rainer Louhela luovutti illan tähtisolisti Hietikolle piirtämänsä muotokuvan.

Hyvästä äänentoistosta vastasi miksaaja Jaakko Haanpää. Konsertin pääjärjestäjä oli Soul Factory ja apuna oli Jennyt, Kurikan kaupunki sekä Kurikan museo.