Musiikki kesällä kesurien käsissä

Onerva Niemi

Kurikan seurakunnan kesätöihin kuuluu tänäkin kesänä monenlaisia tehtäviä. Seurakunnan musiikillisiin työtehtäviin ovat päässeet kesäkanttori Saara Pirkkanen ja leirimuusikko Maiju Rajala.

24-vuotias Turusta kotoisin oleva Saara Pirkkanen opiskelee kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Hän kertoi päätyneensä Kurikkaan kesätöihin sattuman kautta.

– Lähdin hakemaan kanttorin kesätöitä ja täältä niitä sain, hän iloitsee.

Pirkkasen musiikillinen tausta ulottuu aivan varhaislapsuuteen.

– Vanhemmat ovat soittaneet, kun olin pieni. Aloitin huilulla ja pianolla, mutta jossain kohtaa kyllästyin huiluun ja vaihdoin tuubaan, hän naurahtaa.

– Yläkoulun jälkeen päätin, että musta tulee kanttori ja opettelin urut sekä laulamisen, hän jatkaa.

Kurikasta kotoisin oleva Maiju Rajala, 22, opiskelee nykyisin musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistossa. Rajala totesi työpaikan olevan yhteensopiva opiskelujen kanssa.

– Teen nyt toista kesää leirimuusikon juttuja. Opiskelen musiikinopettajaksi ja tämä työ sopii opettajan kesään, hän toteaa.

Rajalalla on taustaa muistakin seurakunnan tarjoamista kesätöistä kuten isosena olemisesta sekä leirillä henkilökohtaisena avustajana toimimisesta. Nykyiseen tehtävään kuuluu kolmella rippileirillä musisointien hoitaminen, säestäminen ja yhdessä laulaminen.

Rippileireillä musiikista vastaava Rajala valaisee sitä, miten moneen hetkeen musiikki leireilläkin kuuluu.

– Aamuisin on yleensä hetki, jossa lauletaan, päivällä opetuksen lomassa saatetaan laulaa aiheeseen sopivaa kappaletta, päivittäin olen pitänyt musahetkiä, jumalanpalveluksissa virsiä ja muuta musiikkia sekä iltaisin hartaus, hän listaa.

Parasta Rajalan mukaan on ollut nähdä ja kokea, miten musiikki yhdistää.

– Musiikilla voidaan tuoda erilaisia tunnelmia. Hartaushetkissä se auttaa jotain hiljentymään ja toisissa hetkissä taas innostumaan, hän kuvailee.

– Rippileiri on nuorille kerran elämässä asia ja on hienoa päästä siihen mukaan. Kiva saada yhteenkuuluvuuden ja onnistumisen kokemuksia musiikin kautta, Rajala tiivistää.

Pirkkanen taas kertoo kesätyönsä olevan erilainen aiempiin töihin verrattuna.

– Kesätöissä on huikea mahdollisuus kokea millaista on tehdä töitä missä päin vain, hän toteaa.

Kesäkanttori kertoo työviikkonsa olevan vaihteleva.

– Sunnuntaisin on jumalanpalvelus, perjantaisin ja lauantaisin hautajaisia tai häitä ja muutoin hartauksia. Suurin osa ajasta menee kuitenkin itse harjoitteluun, Pirkkanen kertoo.

Mukavinta hänestä työssä on ollut monipuolisuus.

– Mikään päivä ei ole samanlainen, hän toteaa.

– Yllättävintä on ollut se miten mukavia kaikki ihmiset ovat olleet. Odotinkin positiivista vastaanottoa, mutta kaikki ovat olleet jotenkin tosi sydämellisiä, hän iloitsee.

Kesän suosikkikappale Pirkkasen mielestä on ollut Suvivirsi, koska se on ollut tuttu niin sanojen kuin melodian puolesta.

Seurakunta merkitsee musisoijille yhteisöllisyyttä.

– Yhteisö on vuorovaikutteinen, ei ole yksin hommansa kanssa, Pirkkanen kuvailee.

– Mulle seurakunta on luonteva ja tuttu paikka missä on aina ollut. Helppo paikka olla töissä, ei tarvii ylimääräisiä miettiä, Rajala jatkaa.

Syksyllä kesätyöntekijöillä on luvassa opiskelua ja Rajalalla jopa gradun aloitusta. Siihen asti he musisoivat seurakuntalaisten iloksi.