Koiviston koulu päätti koulutyön jenkan tahtiin

Satu Kohtanen

Lämminhenkinen yhteisöllisyys huokui koko juhlatilaisuuden ajan kun Koiviston koululla vietettiin viimeistä kertaa kevätjuhlia. Koulunjohtaja Eveliina Sipilä toivotti läsnäolijat tervetulleeksi ja kertoi varastojen siivousten olevan jo hyvässä vauhdissa. Menneen ajan liikenne- ja kulttuurikilpailujen esiintulo varastolöytöinä toivat konkreettisesti esiin digitalisaatiomuutoksen koulunkäynnissä. Vaikka paljon on muuttunut, niin silti Sipilän mukaan kaksi asiaa on pysynyt ajassa mukana; koulun kevät- ja joulujuhlat.

– Vaikka nyt on Koiviston koulun viimeinen kevätjuhla ja ilmassa on haikeutta, on silti myös iloa ja kiitollisuutta siitä kaikesta mitä on koettu, totesi Sipilä tervetulosanoissaan.

Juhlaohjelma koostui pitkälti oppilaiden esityksistä. Tilaisuuden juonsivat hyvällä otteella Pietari Vornanen ja Eelis Palenius. Huiluesityksestä tilaisuudessa vastasivat Meeri Salo ja Annukka Kananoja, itsetehdyn laulun esitti Sara Hirvelä Aliisa Koivusen säestäessä pianolla, tanssia esittivät Meeri Salo ja Elsa Koivunen sekä Aliisa ja Elsa Koivunen. Viihdyttävän runoesityksen koulunkäynnistä esittivät 1-2 luokan oppilaat.

Koulun entinen opettaja Heli Viitala muisteli yli neljäkymmentävuotta kestänyttä opettajauraansa. Erityisesti luokkaretkille mahtui monta ikimuistoista tilannetta niin opettajalle kuin oppilaille. 1980 kylälle saatiin uusi koulu, viipalekoulu, joka oli siirtokelpoinen. Myös päiväkotia oli suunniteltu koulun ja rivitalon väliin. Alussa oppilaita koulussa oli kolmisenkymmentä ja enimmillään oppilasmäärä oli kasvanut seitsemäänkymmeneen. Viitala muisteli kuinka koululla olivat kokoontuneet johtokunnat, toimitettu vaaleja ja jaettu poliorokotteita sokeripaloissa. Tuolloin ei ollut oppilashuoltoryhmiä, koulukuraattoreita, koulunkäyntiavustajia tai jakelukeittiöitä. 1990-luvulla oli perustettu vanhempainyhdistys ja useat stipendit ja luokkaretket toteutettiin sen tukemana. Aikajaksoon on mahtunut myös niin iltapäiväkerho-ja leikkikenttätoiminta kuin kaakaopyhäkoulut.

– Monenlaista iloa ja surua ovat nämä seinät nähneet. Aikansa kutakin, olemme kaikki siirtokelpoisia, Viitala totesi päätteeksi ja toivotti hyvää jatkoa uudessa paikassa ja toimissa.

Saara Korpilahti ja Eerika Fors pitivät oppilaiden juhlapuheen. He muistelivat menneitä luokkaretkiä ja kiittivät vanhempainyhdistystä tuesta. Odotuksissa olikin jo kevään luokkaretki Power Parkiin. Kiitoksen saivat myös opettajat ja henkilökunta parhaasta mahdollisesta opetuksesta. He kuvasivat koulua paikkana, josta on saanu tukea, turvaa ja kannustusta. Oppilaat arvelivat Koiviston koulua muistettavan lämmöllä sähkö- ja vesivahinko-ongelmista huolimatta ja heille oppilaille koulun olleen paras mahdollinen.

– Toivomme, että meidät otetaan uudessa paikassa lämmöllä vastaan ja sellaisina kuin olemme, Korpilahti ja Fors esittivät lopuksi toiveen.

Juhlan lopuksi kaikki kutsuttiin koulun kunniaksi tanssittavaan yhteiseen letkajenkkaan. Varsin moni lähti jenkkaamaan ympäri juhlasalia, mikä oli osoitus kylän ja koulun hyvästä yhteisöllisyydestä. Tilaisuus päätettiin aina yhtä koskettavaan Suvivirteen, jonka jälkeen oli tarjolla kakkukahvit. Näin yksi aikakausi oli tullut päätökseen.

Kolme vuotta koulun johtajana toiminut Eveliina Sipilä kertoo tunnelman olevan hyvä, sillä paljon on iloisia ja hyviä muistoja Koiviston koulusta. Raskaimmaksi ajaksi hän kuvailee epätietoisuuden aikaa. Puolitoista vuotta aiemmin tulleen päätöksen kanssa on sitten ollut helpompi elää.

– Koulun arjessa päätös on näkynyt selkeästi siinä, että olemme tehneet paljon yhteistyötä Tuiskulan koulun kanssa. Meillä on ollut teemapäiviä, suunnistusta, liikennepuistopäivä, nukketeatteriesitys sekä ryhmäytymistä ja tutustumista toisiin, luettelee Sipilä. Lapset ovat tykänneet ja lapsia on helpottanut kun on saanut tutustua useamman kerran. Viime käyntikerralla lapset osasivat toimia koulun sisätiloissa varsin hyvin, Sipilä jatkaa.

Vanhempainyhdistyksen sihteeri Katri Saarela on varsin murheissaan koulun lopettamispäätöksestä. Saarela on toiminut vanhempainyhdistyksessä kolmentoista vuoden ajan. Vanhempainyhdistys on ollut varsin aktiivinen ja on ostanut mm. koululla olevat hämähäkkikeinut. Toiveena onkin, että ne jäisivät kylälle kouluikäisten lasten käyttöön. Koulua hän kuvailee kylän sydämeksi ja kokoavaksi voimaksi. Mieleen on jäänyt erityisesti joulujuhlat, jolloin yleisöä on riittänyt eteiseen asti.

– Onneksi Koiviston koululta siirtyy opettaja Tuiskulan kouluun. Hän tuntee lapset ja heidän tarpeensa. Lapsilla on sitten tuttu ja turvallinen aikuinen saatavilla, mikä on lasten kannalta iso plussa. Samalla vanhempien huolta kevennetään, Saarela kiittelee.

– Koulun menetys on suuri ja korvaamaton. Nyt kesäkuussa on edessä Koiviston koulun vanhempainyhdistyksen lakkauttaminen. Saarela toivoo, että tilaa yhteisöllisyydelle olisi jatkossa esimerkiksi kyläyhdistyksen muodossa ja peräänkuuluttaa aktiivisia toimijoita mukaan. Hyväksi havaittua on syytä jatkaa, kaikesta ei ole pakko luopua.