Juttutupa tukee kommunikointia ja antaa vertaistukea

Maria Rikala

Intolassa kokoontuu torstaisin pieni ja toiveikas porukka: Juttutupaan kaivataan lisää väkeä.

– Joka kerta keitetään kahvit ja höpäätään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nisut tuodaan vuorotellen, Jouko Mäkinen tiivistää jutun juonen.

– Ennen osallistujia oli enemmänkin, mutta pikkuhiljaa väki on vähentynyt. Yksinäisiä ihmisiä on paljon, tänne voi tulla kahville ja praataamaan. Sitä parempi, mitä enempi porukkaa.

Juttutupa on kansalaisopiston kurssi, joka edistää afaattisten henkilöiden osallistumista, tukee kommunikointia ja antaa vertaistukea. Kurssille voi osallistua tulkin tai avustajan kanssa.

– Kurssille voivat tulla sellaiset, joilla on vaikeuksia puheentuottamisessa. Tervetulleita ovat myös yksineläjät, jotka kaipaavat juttuseuraa. Tänne voi tulla niin matalalla kynnyksellä kuin ikinä, juuri sellaisena kuin on, Juttutuvan ohjaaja Leena Rinta-Lusa sanoo.

– Intolaan on helppo tulla, kun tila on esteetön. Meillä on aina joku teema, josta jutellaan. Lisäksi pelataan ja soitetaan toivemusiikkia.

Viime viikolla teemana oli lapsuuden lelut ja leikit.

– Muistellaan, mitä ennen vanhaan leikittiin. Muistuuko mieleen, mitä leluja teillä oli lapsena, Rinta-Lusa kysyy.

– Minulla oli äidin tekemä nukke, jonka nimi oli Anita. Ei silloin ollut valmiita leluja kaupoissa, mutta Anttilan katalookista oli mahdollista tilata, Helena Riihimäki muistaa.

– Jouluna tuli paljon kortteja ja niillä sitten leikittiin. Oikeita pelikortteja en tiennytkään ennen kuin aikuisena, kun 6-vuotias hoitolapsi opetti pelaamaan korttia.

Leena Jokipii lisää, että lapsia oli paljon.

– Kotileikkiin saatiin vanhat, rikkinäiset astiat, hän sanoo.

Pihalla leikittiin kymmentä tikkua ja vinkkilymyystä.

– Talvella hankeen tehtiin erilaisia leikkejä. Ei silloin mitään ohjaajaa ollut, vaan itse keksittiin, mitä tehdään, Riihimäki toteaa.

– Rannasta löydettiin pyöreitä kiviä ja käpylehmille laitettiin tikkuja jaloiksi. Tehtiin kaarnalaivoja ja pyssyjä.

Juttutupa on kokoontunut ainakin vuodesta 2019 lähtien, aluksi pienemmissä tiloissa kirjastossa. Osallistujia oli parhaimmillaan kymmenkunta. Nyt kirjoilla on neljä henkilöä ja kovasti toivottaisiin lisää. Mikä nykyiset osallistujat sai lähtemään Juttutupaan?

– Puheterapeutti vinkkasi. Olen ollut mukana kolme vuotta, Jokipii laskee.

Hän muistaa, että Jouko ja Sinikka Mäkinen olivat tulleet mukaan jo aiemmin.

– Juttutuvassa potilas, joka muuten on vaan kotona, näkee muitakin. Täällä on aina jotain ohjelmaa ja kaikenlaisia juttuja on juteltu, Jouko Mäkinen sanoo.

Helena Riihimäki naurahtaa olevansa täytehenkilö kurssilla.

– Yhtä hyvin voin täällä olla. Joskus ystävänpäivänä sai ottaa kaverin mukaan ja lähdin, kun kysyttiin, hän kertoo.

Rinta-Lusa huomauttaa, että kurssille voi tulla kesken kaudenkin.

– On tärkeää, että on joku paikka, mihin lähteä, hän sanoo.