A-
A+
Tuiskulalainen Hanna Puska, 13, pelaa neljättä kautta Ilmajoen Kisailijoiden riveissä pesäpalloa. Pesäpalloinnostuksen kipinä tyttöön syttyi tavallaan pesiskoulussa, mutta ilmeisesti tarvittiin myös hyvää jäätelöä.
– Olin silloin pesiskoululainen. Siinä oli mukana eskariaikainen kaverini ja molempien äidit. Tuli pesäpallosta puhetta ja eskarikaverin äiti kehui ilmajokelaisten toimintaa. Samalla syötiin jäätelöä, Hanna muistelee.
Tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja Hanna lähti jo saman kesän lopussa Ilmajoelle harjoituksiin ja mukaan joukkueeseen.
Toisaalta pohjatyötä oli tehty jo ennen kohtalokasta jäätelönsyöntiä. Hanna oli ollut usein – kolmivuotiaasta lähtien – isänsä Jukan ja miksei äitinsä Kirsinkin mukana katsomassa Kossun edustusjoukkueen kotipelejä.
Kossun pelejä katsellessa Hannalle aukesi myöhemmin vähitellen, kuinka ”suuressa maailmassa” toimitaan ja peliä pelataan.
Hannan omat suosikkipelaajatkin Kossusta tulevat sujuvasti kuin apteekin hyllyltä: Veli-Pekka Yli-Hirvelä, Tuomas Tuohisaari ja Juho Hakomäki.
– Tuomas liikkuu hirveän hyvin kentällä, Juho saattaa hakea hienosti näpyjä ja Veli-Pekka ottaa kopparina hyvin pallot kiinni, Hanna luettelee.
– Hanna on seurannut pelejä hyvin, isä vahvistaa.
Kisailijoissa Hanna vahtii ulkopelissä kolmospesää. Sisäpelissä hän on enemmän kotiuttaja kuin etenijä ja lyö kahdeksantena.
– Ei minulla speciaalilyöntiä ole. Välillä yritän koppareitten välistä, mutta jos ykkös- tai kakkosraja on kivasti auki, niin sitten sieltä, Hanna luonnehtii.
Jutuntekohetkellä IK:n D-tyttöjen pelit ovat menneet ihan hyvin. Takana on neljä peliä, joista taskuun on jäänyt kaksi voittoa.
Pesisjunnut harjoittelevat loka-marraskuusta kesään asti neljä kertaa viikossa. Kesäisin ei säännöllisiä treenejä ole.
– Pesäpallo on ympärivuotinen harrastus. Talvella voi olla myös harjoituspelejä sisähallissa, Hanna tähdentää.
Entä mikä pesäpallossa kaikkein eniten viehättää?
– Monipuolinen laji, sisä- ja ulkopelaamisesta lähtien, Hanna vastaa.
Hannan pikkuveli Jannekin on myös kova pesäpallofani ja pelaa Kossun junioreissa.
Hannan koko perhe on mukana pesäpalloharrastuksessa.
– Hyvin tämä täyttää kalenterin. Kun johonkin kysytään, niin pitää katsoa ensin, että onko se kohta varattu pesäpallolle. Mutta mukavaahan tämä on ja antaakin paljon, Kirsi tuumaa.
– Kun joukkueet ovat pieniä, tarvitaan peleihinkin vanhempien panosta. Takarajan tuomarit ovat yleensä vanhempia, kioskinpitäjät ja kirjurit ja joukkueenjohtajat... jos joukkueessa on yhdeksän pelaajaa, niin melkeinpä joka taloudesta on joku mukana taustavoimana, Jukka lisää.
Taloudellisesti pesäpallo ei ole hirveän kallis harrastus.
– Bensat ja leirimaksut ovat suurin menoerä. Ei tätä oikein kalliina osaa pitää, Jukka tuumaa.
Pesäpallo ei haittaa koulunkäyntiä eikä muita harrastuksia. Ehtiväinen Hanna soittaa lisäksi pianoa ja poikkihuilua. Hän on mukana junioripuhaltajissa ja soittaa neljän tytön huilukvartetissa Livertäjät. –APS
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Tuiskulalainen Hanna Puska, 13, pelaa neljättä kautta Ilmajoen Kisailijoiden riveissä pesäpalloa. Pesäpalloinnostuksen kipinä tyttöön syttyi tavallaan pesiskoulussa, mutta ilmeisesti tarvittiin myös hyvää jäätelöä.
– Olin silloin pesiskoululainen. Siinä oli mukana eskariaikainen kaverini ja molempien äidit. Tuli pesäpallosta puhetta ja eskarikaverin äiti kehui ilmajokelaisten toimintaa. Samalla syötiin jäätelöä, Hanna muistelee.
Tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja Hanna lähti jo saman kesän lopussa Ilmajoelle harjoituksiin ja mukaan joukkueeseen.
Toisaalta pohjatyötä oli tehty jo ennen kohtalokasta jäätelönsyöntiä. Hanna oli ollut usein – kolmivuotiaasta lähtien – isänsä Jukan ja miksei äitinsä Kirsinkin mukana katsomassa Kossun edustusjoukkueen kotipelejä.
Kossun pelejä katsellessa Hannalle aukesi myöhemmin vähitellen, kuinka ”suuressa maailmassa” toimitaan ja peliä pelataan.
Hannan omat suosikkipelaajatkin Kossusta tulevat sujuvasti kuin apteekin hyllyltä: Veli-Pekka Yli-Hirvelä, Tuomas Tuohisaari ja Juho Hakomäki.
– Tuomas liikkuu hirveän hyvin kentällä, Juho saattaa hakea hienosti näpyjä ja Veli-Pekka ottaa kopparina hyvin pallot kiinni, Hanna luettelee.
– Hanna on seurannut pelejä hyvin, isä vahvistaa.
Kisailijoissa Hanna vahtii ulkopelissä kolmospesää. Sisäpelissä hän on enemmän kotiuttaja kuin etenijä ja lyö kahdeksantena.
– Ei minulla speciaalilyöntiä ole. Välillä yritän koppareitten välistä, mutta jos ykkös- tai kakkosraja on kivasti auki, niin sitten sieltä, Hanna luonnehtii.
Jutuntekohetkellä IK:n D-tyttöjen pelit ovat menneet ihan hyvin. Takana on neljä peliä, joista taskuun on jäänyt kaksi voittoa.
Pesisjunnut harjoittelevat loka-marraskuusta kesään asti neljä kertaa viikossa. Kesäisin ei säännöllisiä treenejä ole.
– Pesäpallo on ympärivuotinen harrastus. Talvella voi olla myös harjoituspelejä sisähallissa, Hanna tähdentää.
Entä mikä pesäpallossa kaikkein eniten viehättää?
– Monipuolinen laji, sisä- ja ulkopelaamisesta lähtien, Hanna vastaa.
Hannan pikkuveli Jannekin on myös kova pesäpallofani ja pelaa Kossun junioreissa.
Hannan koko perhe on mukana pesäpalloharrastuksessa.
– Hyvin tämä täyttää kalenterin. Kun johonkin kysytään, niin pitää katsoa ensin, että onko se kohta varattu pesäpallolle. Mutta mukavaahan tämä on ja antaakin paljon, Kirsi tuumaa.
– Kun joukkueet ovat pieniä, tarvitaan peleihinkin vanhempien panosta. Takarajan tuomarit ovat yleensä vanhempia, kioskinpitäjät ja kirjurit ja joukkueenjohtajat... jos joukkueessa on yhdeksän pelaajaa, niin melkeinpä joka taloudesta on joku mukana taustavoimana, Jukka lisää.
Taloudellisesti pesäpallo ei ole hirveän kallis harrastus.
– Bensat ja leirimaksut ovat suurin menoerä. Ei tätä oikein kalliina osaa pitää, Jukka tuumaa.
Pesäpallo ei haittaa koulunkäyntiä eikä muita harrastuksia. Ehtiväinen Hanna soittaa lisäksi pianoa ja poikkihuilua. Hän on mukana junioripuhaltajissa ja soittaa neljän tytön huilukvartetissa Livertäjät. –APS
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Tuiskulalainen Hanna Puska, 13, pelaa neljättä kautta Ilmajoen Kisailijoiden riveissä pesäpalloa. Pesäpalloinnostuksen kipinä tyttöön syttyi tavallaan pesiskoulussa, mutta ilmeisesti tarvittiin myös hyvää jäätelöä.
– Olin silloin pesiskoululainen. Siinä oli mukana eskariaikainen kaverini ja molempien äidit. Tuli pesäpallosta puhetta ja eskarikaverin äiti kehui ilmajokelaisten toimintaa. Samalla syötiin jäätelöä, Hanna muistelee.
Tapahtumasta jäi hyvä fiilis ja Hanna lähti jo saman kesän lopussa Ilmajoelle harjoituksiin ja mukaan joukkueeseen.
Toisaalta pohjatyötä oli tehty jo ennen kohtalokasta jäätelönsyöntiä. Hanna oli ollut usein – kolmivuotiaasta lähtien – isänsä Jukan ja miksei äitinsä Kirsinkin mukana katsomassa Kossun edustusjoukkueen kotipelejä.
Kossun pelejä katsellessa Hannalle aukesi myöhemmin vähitellen, kuinka ”suuressa maailmassa” toimitaan ja peliä pelataan.
Hannan omat suosikkipelaajatkin Kossusta tulevat sujuvasti kuin apteekin hyllyltä: Veli-Pekka Yli-Hirvelä, Tuomas Tuohisaari ja Juho Hakomäki.
– Tuomas liikkuu hirveän hyvin kentällä, Juho saattaa hakea hienosti näpyjä ja Veli-Pekka ottaa kopparina hyvin pallot kiinni, Hanna luettelee.
– Hanna on seurannut pelejä hyvin, isä vahvistaa.
Kisailijoissa Hanna vahtii ulkopelissä kolmospesää. Sisäpelissä hän on enemmän kotiuttaja kuin etenijä ja lyö kahdeksantena.
– Ei minulla speciaalilyöntiä ole. Välillä yritän koppareitten välistä, mutta jos ykkös- tai kakkosraja on kivasti auki, niin sitten sieltä, Hanna luonnehtii.
Jutuntekohetkellä IK:n D-tyttöjen pelit ovat menneet ihan hyvin. Takana on neljä peliä, joista taskuun on jäänyt kaksi voittoa.
Pesisjunnut harjoittelevat loka-marraskuusta kesään asti neljä kertaa viikossa. Kesäisin ei säännöllisiä treenejä ole.
– Pesäpallo on ympärivuotinen harrastus. Talvella voi olla myös harjoituspelejä sisähallissa, Hanna tähdentää.
Entä mikä pesäpallossa kaikkein eniten viehättää?
– Monipuolinen laji, sisä- ja ulkopelaamisesta lähtien, Hanna vastaa.
Hannan pikkuveli Jannekin on myös kova pesäpallofani ja pelaa Kossun junioreissa.
Hannan koko perhe on mukana pesäpalloharrastuksessa.
– Hyvin tämä täyttää kalenterin. Kun johonkin kysytään, niin pitää katsoa ensin, että onko se kohta varattu pesäpallolle. Mutta mukavaahan tämä on ja antaakin paljon, Kirsi tuumaa.
– Kun joukkueet ovat pieniä, tarvitaan peleihinkin vanhempien panosta. Takarajan tuomarit ovat yleensä vanhempia, kioskinpitäjät ja kirjurit ja joukkueenjohtajat... jos joukkueessa on yhdeksän pelaajaa, niin melkeinpä joka taloudesta on joku mukana taustavoimana, Jukka lisää.
Taloudellisesti pesäpallo ei ole hirveän kallis harrastus.
– Bensat ja leirimaksut ovat suurin menoerä. Ei tätä oikein kalliina osaa pitää, Jukka tuumaa.
Pesäpallo ei haittaa koulunkäyntiä eikä muita harrastuksia. Ehtiväinen Hanna soittaa lisäksi pianoa ja poikkihuilua. Hän on mukana junioripuhaltajissa ja soittaa neljän tytön huilukvartetissa Livertäjät. –APS
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide