A-
A+
Hiihtolegenda Juha Mieto on 75-vuotiaana tyytyväinen elämäänsä, vaikka elämä ei aina ole kohdellut silkkihansikkain.
Sanotaan nyt näin, että omat pettivät. Suomikin on aika korruptoitunut.
Juha Mieto,
hiihtolegenda,
entinen kansanedustaja
Katja Rantatulkkila
Tuttu mies Jussi-paidassaan ilmestyy näköpiiriin. Ulko-ovella alkaa pienimuotoinen kuhina, kun ovi avautuu ja Juha Mieto eli tuttavallisemmin Mietaa astuu sisään. Muutama sana on vaihdettava, tuttuja kun tulee vastaan. Pientä naurunremakkaakin syntyy, kun Mietaa lohkaisee jotain tyypilliseen tapaansa.
Hän on tullut lounaalle Hotel Kurikkaan, joka on tavallaan hänen nimikkoravintolansa, olihan ravintola aiemmalta nimeltään Pitkä Jussi.
– Ei minua häiritse, vaikka tunnetaan, mihin menenkin. Se on kato sellainen juttu, että kun on ollut julkisuudessa sieltä 60-luvulta asti jollakin tavalla, niin siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään, Mietaa toteaa.
Tuttuja etenkin Kurikassa Mietaalla on paljon, kaikkihan hänet tuntevat tai ainakin tietävät. Myös muualla. Itse asiassa Mietaan ansiosta Kurikkakin tunnetaan.
– Kurikassa olen syntynyt ja ikäni täällä asunut. Täällä on oikein hyvä olla, Mietaa sanoo leveällä murteellaan.
Mietaa puhuu niin leviää eteläpohjanmaata, että sen tyylittely kirjoitusasuun olisi vaikeaa syntyperäiselle pohjalaisellekin, siksi tässä haastattelussa pysytään yleiskielessä.
– Onhan mulla tuttuja ympäri Suomen, niin paljon olen kiertänyt, Arkadianmäelläkin yhden kauden istunut hiihtokuningas toteaa.
Mitäs mulle kuuluu, hyvää, elämä on hyvää ja rauhallista. Näin Mietaa toteaa tämän hetkisestä olotilastaan. Hän täytti 20. marraskuuta 75 vuotta, mutta on hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.
– Lonkka jouduttiin taannoin leikkaamaan, mutta ei sitä juuri huomaa, että on varaosa laitettu. Ojan yli hyppäämistä kuitenkin varon jotenkin vaistomaisesti, hän jutustelee.
Mietaa toteaa siirtäneensä jo ”maat ja mettät” poikansa nimiin, ja asuu tavallaan syytinkiläisenä kotonaan. Kun hän puhuu pojastaan, retee Mietaa muuttuu lempeän isän kuuloiseksi.
– Me on pojan kanssa päätetty, etten puhu hänen asioistaan. Äitinsä kun kuoli, hän oli kahdeksanvuotias, mutta ne asiat on juteltu ja sillä selvä. Hänellä on oma elämä, Mietaa sanoo ja äänestä huokuu ylpeyttä. Kysymättäkin on selvää, että elämän käännekohdista on kysytty aiemmissa haastatteluissa ja perheasiat hän jättää julkisuuden ulkopuolelle.
Kotitalo, jossa isä ja poika asustavat, on synnyinkoti, kotitila. Niillä nurkilla Mietaa on kirmaillut kylän muiden kakaroiden kanssa, niiltä nurkilta lähti urheilijan ja hiihtäjän urakin. Hänestä tuli olympiamitalisti ja monen nykyaikuisen lapsuuden suuri hiihtoidoli. Lake Placidin vuonna 1980 muistavat kaikki aikalaiset.
Surullisen kuuluisasta sadasosahäviöstä naapurimaan Thomas Wassbergille on kulunut jo 44 vuotta. Karvaasta tappiosta puhutaan aina, kun Mietaata haastatellaan, mutta tällä kertaa emme puhu siitä. Mutta nykyhiihto ja urheilu saavat kyllä Mietaalta lievää kritiikkiä.
– Sitä (hiihtäjien omaa suoritusta ja huonoa menestystä) selitellään kovasti kameroiden edessä, hän suomii.
Myös politiikasta on monta tarinaa kerrottavana. Mietaa lähti keskustan ehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleihin ja 13 768 äänen valtavalla vyöryllä pääsi eduskuntaan. Eduskunnassa Mietaa pysyi Kurikan Jussina, jopa niin, että Mietaan puheenvuorotkin litteroitiin murteella, sillä Kurikan jättihän ei murrettaan ole jättänyt koskaan. Eduskunta jäi yhteen kauteen, kun äänimäärä romahti seuraavissa vaaleissa.
– Kyllä se niin on, että siellä ajetaan vain omaa asiaa ja puolueen sisällä on kova kilpailu. Sanotaan nyt näin, että omat pettivät minutkin, mies sanoo suoraan kaunistelematta.
Mietaan pääagendaksi eduskunnassa muodostui koululiikunnan lisääminen parilla tunnilla viikossa. Sen läpiviemiseksi hän oli kimpassa toisen pohjalaiedustajan Håkan Nordmanin kanssa.
Keskusta ei lopulta lähtenyt tueksi. Nimiäkin Mietaa mainitsee ja suusta karkaa muutama ärräpää. Asia harmittaa vieläkin, ei itsen, mutta suomalaisten koululaisten, lasten takia.
– Nyt vasta, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, asia on tullut toteen. Näin kauan menetettiin aikaa, Mietaa harmittelee, mutta on tyytyväinen, että lopulta lasten liikkumisen tärkeyteen on herätty.
Mietaan poliitikkouraan kuuluu myös kunnallispolitiikka Kurikan valtuustossa, mutta käy ilmi, ettei mies kaipaa niitäkään aikoja.
– Kyllä Suomikin on aika korruptoitunut maa, hän summaa kokemuksiaan kuulostamatta kuitenkaan katkeralta. Se on ollutta ja mennyttä.
Mietaa on sitä sukupolvea, kun kouluun mentiin ”suksilla kesät talvet” ja ehkä juuri sen takia, mies on vielä ryhdikkäässä kunnossa, vaikka parta on jo valkoinen ja mies kuulemma mennyt kasaankin. Julkisuudessa miehestä on syntynyt kuva, että mämmiä kuluu monta rovellista ja halonhakkuu on lastenleikkiä. Se on ainakin totta, että pyörälenkkiä hän tekee kesät talvet edelleen.
– Kaksi metriä lenkkarit jalassa, Mietaa toteaa naapuripöytään tulleelle pariskunnalle, jonka kanssa hänellä syntyy heti juttua ja pohditaan, kuinka pitkä mies oikein onkaan.
– En tiedä, onko enää, mutta tällainen mitta oli.
Eikä iso mies pääse piiloon, eikä yritäkään.
– Kuulin sun äänen tuonne salin puolelle ja oli pakko tulla kattomaan, Haanpään Reino sanoo tullessaan moikkaamaan kaveriaan ohimennen.
On santsilautasen vuoro – iso mies tarvitsee energiaa.
– Kyllä mä syön ihan perusruokaa ja riittävästi. Terveyssuositukset ovat hyviä, mutta ei niihin saa kiinnittää liikaa huomiota. Riittää, kun syö ihan perusruokaa. Ja pitää syödä sen verran, kun kuluttaa, ei siinä sen ihmeempiä. Tällä ikää ei saisi kovin laihduttaa, lihakset surkastuu, hän tietää.
Joulunaika hiipii Mietaankin tupaan. Aatoksi tuodaan kuusi sisälle ja koristellaan. Aattona käydään myös haudoilla ja joulusaunassa – ja syödään hyvin. Ei kuitenkaan sitä kuuluisaa herkkua, mämmiä.
– Se on sesonkiruokaa, hän huomauttaa ja sanoo, että pöytään laitetaan perusjouluruokia laatikoineen ja kinkkuineen.
– Lipeäkala on jäänyt lapsuudesta mieleen, se on hyvää, hän nimeää lempijouluherkkunsa.
Joulukirkko ei kuulu ohjelmaan, mutta lapsuudessa sielläkin on tullut käytyä.
– Hevosella ja reellä mentiin, se oli kuule hienoa, Mietaa äityy muistelemaan.
Joulunaika kuluu kotosalla, ei mitään kiirettä eikä hätää.
– Vaikka tykkään olla ihmisten kanssa, on se hienoa olla ihan ittensä kanssakin vaan. Olen yksin ihan mielellään. Voi sanoa, että mettässä kulkeminen ja työskentely ovat vähän kuin terapiaa, siinä saa ajatella kaikenlaista ittekseensä ja mieli rauhoittuu.
Lounas on ohi. Monenlaista on puhuttu ja paljon jää puhumattakin, muun muassa Farmi-ohjelmaan osallistuminen.
– Mä otan vielä toisen kupin kahvia, hän sanoo ja jää rupattelemaan tuttavien kanssa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Hiihtolegenda Juha Mieto on 75-vuotiaana tyytyväinen elämäänsä, vaikka elämä ei aina ole kohdellut silkkihansikkain.
Sanotaan nyt näin, että omat pettivät. Suomikin on aika korruptoitunut.
Juha Mieto,
hiihtolegenda,
entinen kansanedustaja
Katja Rantatulkkila
Tuttu mies Jussi-paidassaan ilmestyy näköpiiriin. Ulko-ovella alkaa pienimuotoinen kuhina, kun ovi avautuu ja Juha Mieto eli tuttavallisemmin Mietaa astuu sisään. Muutama sana on vaihdettava, tuttuja kun tulee vastaan. Pientä naurunremakkaakin syntyy, kun Mietaa lohkaisee jotain tyypilliseen tapaansa.
Hän on tullut lounaalle Hotel Kurikkaan, joka on tavallaan hänen nimikkoravintolansa, olihan ravintola aiemmalta nimeltään Pitkä Jussi.
– Ei minua häiritse, vaikka tunnetaan, mihin menenkin. Se on kato sellainen juttu, että kun on ollut julkisuudessa sieltä 60-luvulta asti jollakin tavalla, niin siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään, Mietaa toteaa.
Tuttuja etenkin Kurikassa Mietaalla on paljon, kaikkihan hänet tuntevat tai ainakin tietävät. Myös muualla. Itse asiassa Mietaan ansiosta Kurikkakin tunnetaan.
– Kurikassa olen syntynyt ja ikäni täällä asunut. Täällä on oikein hyvä olla, Mietaa sanoo leveällä murteellaan.
Mietaa puhuu niin leviää eteläpohjanmaata, että sen tyylittely kirjoitusasuun olisi vaikeaa syntyperäiselle pohjalaisellekin, siksi tässä haastattelussa pysytään yleiskielessä.
– Onhan mulla tuttuja ympäri Suomen, niin paljon olen kiertänyt, Arkadianmäelläkin yhden kauden istunut hiihtokuningas toteaa.
Mitäs mulle kuuluu, hyvää, elämä on hyvää ja rauhallista. Näin Mietaa toteaa tämän hetkisestä olotilastaan. Hän täytti 20. marraskuuta 75 vuotta, mutta on hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.
– Lonkka jouduttiin taannoin leikkaamaan, mutta ei sitä juuri huomaa, että on varaosa laitettu. Ojan yli hyppäämistä kuitenkin varon jotenkin vaistomaisesti, hän jutustelee.
Mietaa toteaa siirtäneensä jo ”maat ja mettät” poikansa nimiin, ja asuu tavallaan syytinkiläisenä kotonaan. Kun hän puhuu pojastaan, retee Mietaa muuttuu lempeän isän kuuloiseksi.
– Me on pojan kanssa päätetty, etten puhu hänen asioistaan. Äitinsä kun kuoli, hän oli kahdeksanvuotias, mutta ne asiat on juteltu ja sillä selvä. Hänellä on oma elämä, Mietaa sanoo ja äänestä huokuu ylpeyttä. Kysymättäkin on selvää, että elämän käännekohdista on kysytty aiemmissa haastatteluissa ja perheasiat hän jättää julkisuuden ulkopuolelle.
Kotitalo, jossa isä ja poika asustavat, on synnyinkoti, kotitila. Niillä nurkilla Mietaa on kirmaillut kylän muiden kakaroiden kanssa, niiltä nurkilta lähti urheilijan ja hiihtäjän urakin. Hänestä tuli olympiamitalisti ja monen nykyaikuisen lapsuuden suuri hiihtoidoli. Lake Placidin vuonna 1980 muistavat kaikki aikalaiset.
Surullisen kuuluisasta sadasosahäviöstä naapurimaan Thomas Wassbergille on kulunut jo 44 vuotta. Karvaasta tappiosta puhutaan aina, kun Mietaata haastatellaan, mutta tällä kertaa emme puhu siitä. Mutta nykyhiihto ja urheilu saavat kyllä Mietaalta lievää kritiikkiä.
– Sitä (hiihtäjien omaa suoritusta ja huonoa menestystä) selitellään kovasti kameroiden edessä, hän suomii.
Myös politiikasta on monta tarinaa kerrottavana. Mietaa lähti keskustan ehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleihin ja 13 768 äänen valtavalla vyöryllä pääsi eduskuntaan. Eduskunnassa Mietaa pysyi Kurikan Jussina, jopa niin, että Mietaan puheenvuorotkin litteroitiin murteella, sillä Kurikan jättihän ei murrettaan ole jättänyt koskaan. Eduskunta jäi yhteen kauteen, kun äänimäärä romahti seuraavissa vaaleissa.
– Kyllä se niin on, että siellä ajetaan vain omaa asiaa ja puolueen sisällä on kova kilpailu. Sanotaan nyt näin, että omat pettivät minutkin, mies sanoo suoraan kaunistelematta.
Mietaan pääagendaksi eduskunnassa muodostui koululiikunnan lisääminen parilla tunnilla viikossa. Sen läpiviemiseksi hän oli kimpassa toisen pohjalaiedustajan Håkan Nordmanin kanssa.
Keskusta ei lopulta lähtenyt tueksi. Nimiäkin Mietaa mainitsee ja suusta karkaa muutama ärräpää. Asia harmittaa vieläkin, ei itsen, mutta suomalaisten koululaisten, lasten takia.
– Nyt vasta, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, asia on tullut toteen. Näin kauan menetettiin aikaa, Mietaa harmittelee, mutta on tyytyväinen, että lopulta lasten liikkumisen tärkeyteen on herätty.
Mietaan poliitikkouraan kuuluu myös kunnallispolitiikka Kurikan valtuustossa, mutta käy ilmi, ettei mies kaipaa niitäkään aikoja.
– Kyllä Suomikin on aika korruptoitunut maa, hän summaa kokemuksiaan kuulostamatta kuitenkaan katkeralta. Se on ollutta ja mennyttä.
Mietaa on sitä sukupolvea, kun kouluun mentiin ”suksilla kesät talvet” ja ehkä juuri sen takia, mies on vielä ryhdikkäässä kunnossa, vaikka parta on jo valkoinen ja mies kuulemma mennyt kasaankin. Julkisuudessa miehestä on syntynyt kuva, että mämmiä kuluu monta rovellista ja halonhakkuu on lastenleikkiä. Se on ainakin totta, että pyörälenkkiä hän tekee kesät talvet edelleen.
– Kaksi metriä lenkkarit jalassa, Mietaa toteaa naapuripöytään tulleelle pariskunnalle, jonka kanssa hänellä syntyy heti juttua ja pohditaan, kuinka pitkä mies oikein onkaan.
– En tiedä, onko enää, mutta tällainen mitta oli.
Eikä iso mies pääse piiloon, eikä yritäkään.
– Kuulin sun äänen tuonne salin puolelle ja oli pakko tulla kattomaan, Haanpään Reino sanoo tullessaan moikkaamaan kaveriaan ohimennen.
On santsilautasen vuoro – iso mies tarvitsee energiaa.
– Kyllä mä syön ihan perusruokaa ja riittävästi. Terveyssuositukset ovat hyviä, mutta ei niihin saa kiinnittää liikaa huomiota. Riittää, kun syö ihan perusruokaa. Ja pitää syödä sen verran, kun kuluttaa, ei siinä sen ihmeempiä. Tällä ikää ei saisi kovin laihduttaa, lihakset surkastuu, hän tietää.
Joulunaika hiipii Mietaankin tupaan. Aatoksi tuodaan kuusi sisälle ja koristellaan. Aattona käydään myös haudoilla ja joulusaunassa – ja syödään hyvin. Ei kuitenkaan sitä kuuluisaa herkkua, mämmiä.
– Se on sesonkiruokaa, hän huomauttaa ja sanoo, että pöytään laitetaan perusjouluruokia laatikoineen ja kinkkuineen.
– Lipeäkala on jäänyt lapsuudesta mieleen, se on hyvää, hän nimeää lempijouluherkkunsa.
Joulukirkko ei kuulu ohjelmaan, mutta lapsuudessa sielläkin on tullut käytyä.
– Hevosella ja reellä mentiin, se oli kuule hienoa, Mietaa äityy muistelemaan.
Joulunaika kuluu kotosalla, ei mitään kiirettä eikä hätää.
– Vaikka tykkään olla ihmisten kanssa, on se hienoa olla ihan ittensä kanssakin vaan. Olen yksin ihan mielellään. Voi sanoa, että mettässä kulkeminen ja työskentely ovat vähän kuin terapiaa, siinä saa ajatella kaikenlaista ittekseensä ja mieli rauhoittuu.
Lounas on ohi. Monenlaista on puhuttu ja paljon jää puhumattakin, muun muassa Farmi-ohjelmaan osallistuminen.
– Mä otan vielä toisen kupin kahvia, hän sanoo ja jää rupattelemaan tuttavien kanssa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Hiihtolegenda Juha Mieto on 75-vuotiaana tyytyväinen elämäänsä, vaikka elämä ei aina ole kohdellut silkkihansikkain.
Sanotaan nyt näin, että omat pettivät. Suomikin on aika korruptoitunut.
Juha Mieto,
hiihtolegenda,
entinen kansanedustaja
Katja Rantatulkkila
Tuttu mies Jussi-paidassaan ilmestyy näköpiiriin. Ulko-ovella alkaa pienimuotoinen kuhina, kun ovi avautuu ja Juha Mieto eli tuttavallisemmin Mietaa astuu sisään. Muutama sana on vaihdettava, tuttuja kun tulee vastaan. Pientä naurunremakkaakin syntyy, kun Mietaa lohkaisee jotain tyypilliseen tapaansa.
Hän on tullut lounaalle Hotel Kurikkaan, joka on tavallaan hänen nimikkoravintolansa, olihan ravintola aiemmalta nimeltään Pitkä Jussi.
– Ei minua häiritse, vaikka tunnetaan, mihin menenkin. Se on kato sellainen juttu, että kun on ollut julkisuudessa sieltä 60-luvulta asti jollakin tavalla, niin siihen tottuu ja sen kanssa oppii elämään, Mietaa toteaa.
Tuttuja etenkin Kurikassa Mietaalla on paljon, kaikkihan hänet tuntevat tai ainakin tietävät. Myös muualla. Itse asiassa Mietaan ansiosta Kurikkakin tunnetaan.
– Kurikassa olen syntynyt ja ikäni täällä asunut. Täällä on oikein hyvä olla, Mietaa sanoo leveällä murteellaan.
Mietaa puhuu niin leviää eteläpohjanmaata, että sen tyylittely kirjoitusasuun olisi vaikeaa syntyperäiselle pohjalaisellekin, siksi tässä haastattelussa pysytään yleiskielessä.
– Onhan mulla tuttuja ympäri Suomen, niin paljon olen kiertänyt, Arkadianmäelläkin yhden kauden istunut hiihtokuningas toteaa.
Mitäs mulle kuuluu, hyvää, elämä on hyvää ja rauhallista. Näin Mietaa toteaa tämän hetkisestä olotilastaan. Hän täytti 20. marraskuuta 75 vuotta, mutta on hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.
– Lonkka jouduttiin taannoin leikkaamaan, mutta ei sitä juuri huomaa, että on varaosa laitettu. Ojan yli hyppäämistä kuitenkin varon jotenkin vaistomaisesti, hän jutustelee.
Mietaa toteaa siirtäneensä jo ”maat ja mettät” poikansa nimiin, ja asuu tavallaan syytinkiläisenä kotonaan. Kun hän puhuu pojastaan, retee Mietaa muuttuu lempeän isän kuuloiseksi.
– Me on pojan kanssa päätetty, etten puhu hänen asioistaan. Äitinsä kun kuoli, hän oli kahdeksanvuotias, mutta ne asiat on juteltu ja sillä selvä. Hänellä on oma elämä, Mietaa sanoo ja äänestä huokuu ylpeyttä. Kysymättäkin on selvää, että elämän käännekohdista on kysytty aiemmissa haastatteluissa ja perheasiat hän jättää julkisuuden ulkopuolelle.
Kotitalo, jossa isä ja poika asustavat, on synnyinkoti, kotitila. Niillä nurkilla Mietaa on kirmaillut kylän muiden kakaroiden kanssa, niiltä nurkilta lähti urheilijan ja hiihtäjän urakin. Hänestä tuli olympiamitalisti ja monen nykyaikuisen lapsuuden suuri hiihtoidoli. Lake Placidin vuonna 1980 muistavat kaikki aikalaiset.
Surullisen kuuluisasta sadasosahäviöstä naapurimaan Thomas Wassbergille on kulunut jo 44 vuotta. Karvaasta tappiosta puhutaan aina, kun Mietaata haastatellaan, mutta tällä kertaa emme puhu siitä. Mutta nykyhiihto ja urheilu saavat kyllä Mietaalta lievää kritiikkiä.
– Sitä (hiihtäjien omaa suoritusta ja huonoa menestystä) selitellään kovasti kameroiden edessä, hän suomii.
Myös politiikasta on monta tarinaa kerrottavana. Mietaa lähti keskustan ehdokkaaksi vuoden 2007 vaaleihin ja 13 768 äänen valtavalla vyöryllä pääsi eduskuntaan. Eduskunnassa Mietaa pysyi Kurikan Jussina, jopa niin, että Mietaan puheenvuorotkin litteroitiin murteella, sillä Kurikan jättihän ei murrettaan ole jättänyt koskaan. Eduskunta jäi yhteen kauteen, kun äänimäärä romahti seuraavissa vaaleissa.
– Kyllä se niin on, että siellä ajetaan vain omaa asiaa ja puolueen sisällä on kova kilpailu. Sanotaan nyt näin, että omat pettivät minutkin, mies sanoo suoraan kaunistelematta.
Mietaan pääagendaksi eduskunnassa muodostui koululiikunnan lisääminen parilla tunnilla viikossa. Sen läpiviemiseksi hän oli kimpassa toisen pohjalaiedustajan Håkan Nordmanin kanssa.
Keskusta ei lopulta lähtenyt tueksi. Nimiäkin Mietaa mainitsee ja suusta karkaa muutama ärräpää. Asia harmittaa vieläkin, ei itsen, mutta suomalaisten koululaisten, lasten takia.
– Nyt vasta, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, asia on tullut toteen. Näin kauan menetettiin aikaa, Mietaa harmittelee, mutta on tyytyväinen, että lopulta lasten liikkumisen tärkeyteen on herätty.
Mietaan poliitikkouraan kuuluu myös kunnallispolitiikka Kurikan valtuustossa, mutta käy ilmi, ettei mies kaipaa niitäkään aikoja.
– Kyllä Suomikin on aika korruptoitunut maa, hän summaa kokemuksiaan kuulostamatta kuitenkaan katkeralta. Se on ollutta ja mennyttä.
Mietaa on sitä sukupolvea, kun kouluun mentiin ”suksilla kesät talvet” ja ehkä juuri sen takia, mies on vielä ryhdikkäässä kunnossa, vaikka parta on jo valkoinen ja mies kuulemma mennyt kasaankin. Julkisuudessa miehestä on syntynyt kuva, että mämmiä kuluu monta rovellista ja halonhakkuu on lastenleikkiä. Se on ainakin totta, että pyörälenkkiä hän tekee kesät talvet edelleen.
– Kaksi metriä lenkkarit jalassa, Mietaa toteaa naapuripöytään tulleelle pariskunnalle, jonka kanssa hänellä syntyy heti juttua ja pohditaan, kuinka pitkä mies oikein onkaan.
– En tiedä, onko enää, mutta tällainen mitta oli.
Eikä iso mies pääse piiloon, eikä yritäkään.
– Kuulin sun äänen tuonne salin puolelle ja oli pakko tulla kattomaan, Haanpään Reino sanoo tullessaan moikkaamaan kaveriaan ohimennen.
On santsilautasen vuoro – iso mies tarvitsee energiaa.
– Kyllä mä syön ihan perusruokaa ja riittävästi. Terveyssuositukset ovat hyviä, mutta ei niihin saa kiinnittää liikaa huomiota. Riittää, kun syö ihan perusruokaa. Ja pitää syödä sen verran, kun kuluttaa, ei siinä sen ihmeempiä. Tällä ikää ei saisi kovin laihduttaa, lihakset surkastuu, hän tietää.
Joulunaika hiipii Mietaankin tupaan. Aatoksi tuodaan kuusi sisälle ja koristellaan. Aattona käydään myös haudoilla ja joulusaunassa – ja syödään hyvin. Ei kuitenkaan sitä kuuluisaa herkkua, mämmiä.
– Se on sesonkiruokaa, hän huomauttaa ja sanoo, että pöytään laitetaan perusjouluruokia laatikoineen ja kinkkuineen.
– Lipeäkala on jäänyt lapsuudesta mieleen, se on hyvää, hän nimeää lempijouluherkkunsa.
Joulukirkko ei kuulu ohjelmaan, mutta lapsuudessa sielläkin on tullut käytyä.
– Hevosella ja reellä mentiin, se oli kuule hienoa, Mietaa äityy muistelemaan.
Joulunaika kuluu kotosalla, ei mitään kiirettä eikä hätää.
– Vaikka tykkään olla ihmisten kanssa, on se hienoa olla ihan ittensä kanssakin vaan. Olen yksin ihan mielellään. Voi sanoa, että mettässä kulkeminen ja työskentely ovat vähän kuin terapiaa, siinä saa ajatella kaikenlaista ittekseensä ja mieli rauhoittuu.
Lounas on ohi. Monenlaista on puhuttu ja paljon jää puhumattakin, muun muassa Farmi-ohjelmaan osallistuminen.
– Mä otan vielä toisen kupin kahvia, hän sanoo ja jää rupattelemaan tuttavien kanssa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide