KOLUMNI:

”Pöljyyven torjuntaan pari riviä….”

Ystäväni Matti Pulli on eläkkeellä oleva apteekkari, joka on tehnyt työuransa lääkehuollon useilla sektoreilla Helsingissä, Seinäjoella, Keurulla sekä Forssassa. Hän on syntynyt Loimaalla, juureva isänsä Heikki oli Sortavalan miehiä. Matti oppi jo lapsena sekä Ala-satakunnan murteen että kauniin Kannaksen murteen, jonkin verran tarttui aikamiehenä Seinäjoella myös Pohjanmaan puheenpartta.

Allekirjoittanut on saanut nauttia Matin ja vaimonsa Pirkon ystävyydestä yli 40 vuotta. Matilla on taito nasevasti kiteyttää tapahtumia ja sanomuksia. Hän on kerännyt merkittävän kirja- ja karttakokoelman, monet niteet ovat lähihistoriaamme ja kansanperinnettä. Hän on käynyt Vienassa lukuisia kertoja, siellä kuunnellut tarinoita ja ryhtyi itsekin tallentanut monivaiheisen elämänsä varrelta isoja ja pieniä sattumuksia ja sananparsia.

Matti on armoton tarinan kertoja itsekin. Lukuisat valokuvat ja piirrokset elävöittävät hänen tekemiään omakustanteisia kirjoja sekä kymmeniä lehtiartikkeleita, joita on julkaistu Loimaan lehdessä. Osan kirjoistaan Matti on taittanut itse, osassa on käytetty ammattitaittajaa. Kustannukset ovat olleet maltilliset

Koska on minun vuoroni kertoa mitä Sauli Paulaharju minulle merkitsee, haluan tuoda esille Matin tavan tallentaa elettyä elämää. Mielestäni Matin tuotanto osoittaa, miten voidaan toimia nykyajassa. Omalle lähipiirille kannattaa jättää muutakin kuin tuhansia nimeämättömiä valokuvia albumeissa, laatikoissa tai pilvipalvelussa. Tallennuksista saattaa kiinnostua lähipiirin lisäksi myös muu seutukunnan väki.

Seuraava kesätarina on tiivistetty ja rustailtu. Juttuun olen surutta lainannut Matin ja isänsä Heikin meheviä sanomuksia – ehkä siitä näkyy myös oman isäni Olavin viipurilainen ja Aili-mummon Pohjois-Karjalan poljento.

Kuulepas, ko mie kerron.

Kävellä pompottelin päätieltä Matti ja Pirkko Pullin kesäpaikkaan Jantoniemessä. Sielläpä Matti, Matvei Pulli tynästeli askareissaan, saunapuiden teossa. Jäntevissä käsivarsissa oli keskikesän runtiväri.

”Eiköhän myö pojat jymmäytetä jyty sauna. Kolme pesällistä, sen peräst viskataan kitskulöylyt ja laitetaan juskat kiinni. Annetaan saunan jaantua. Tätä varttuessa pittää taasat kantaa.”

Sitten kiivettiin lavoille. Aluksi heitettiin löylyä koussikalla hiljakseen. Uinnin jälkeen seuraavat löylyt olivat tiukemmat. Taas järvi viilensi.

Saunan päälle juotiin mehua, porautettiin tuimat mokat ja syötiin voileipiä. Käytiin kukin yöpuulle.

Soudettiin ja laskettiin verkot tyynelle järvelle iltakuhjassa. Aamuvarhaisella olikin noussut kova tuuli. Saunavieras kopisteltiin verkkojen nostoon: ”Lähetään kuule lystäilemään”. Olikin kova vastainen ja pitkä matka; ”Veä niin, jotta naukuu. Nyt ei palkovene pysyisi pystyssä eikä tänne pidä lähteä vatjakkeiden kanssa, tarvitaan ruista ranteessa. ”

Kalat näprättiin pois verkon silmistä ja sitten perkaamaan. ”Hyväst ahvenoita ja muutama särenrötikkä. Soppa saahaan.” Laitetaanko kirkas satakuntalainen liemi vai karjalaisittain maitoon?

Erkki Tukiainen

Samuli Paulaharjun säätiön hallintoneuvoston pj.