KOLUMNI:

Työharjoittelu ylitti kaikki odotukset

Olen suorittanut media-alan työharjoittelujaksoa Kurikka-lehdellä viimeiset seitsemän viikkoa ja kokemukseni ovat olleet monella tavalla opettavaisia sekä kiehtovia.

Lehdelle hakeminen oli sukellus tuntemattomaan, sillä tiesin sen olevan hyvin erilaista koulussa oppimiini asioihin. Uskoin kuitenkin siihen, että saisin tarvitsemani kokemuksen ja työpohjan, josta hyötyisin heti ensimmäisenä ainakin kesätyöhakemuksissa.

Kurikan sedussa media-ala ei kata journalismia, sillä se on linja, jolle voidaan myöhemmin hakea ammattikorkeakoulussa.

Toimittajan työtehtävät olivat siis aivan uusi tuttavuus ja aloitin työharjoittelun Kurikka-lehdessä ihan uudelta alustalta.

Itse en ole vielä varma mitä jatko-opiskeluni tulee olemaan, mutta toimittajan työn harjoittelu on antanut minulle esimerkkejä erilaisista mahdollisuuksista.

Valokuvausta on koulussa käyty jonkin verran, mistä olen itse aina pitänyt. Järjestelmäkameran käyttö tuntuu luontevammalta ja kuvia lehteen olen päässyt ottamaan useasti.

Yksi, mikä erityisesti jäi mieleen oli noin tunnin pituinen kävelylenkkini ympäri Kurikkaa, koska sain tehtäväksi luoda kuvakollaasin lehden nettisivuille.

Lisäksi gallupin kuvien ottaminen oli hyvin mielenkiintoista, sekä nyt viimeisenä yhteiskoulun teatterikisojen kuvaaminen.

Olen myös kiinnittänyt entistä enemmän huomiota varsinkin sanomalehtien ja uutisten kuviin sekä siihen, mitä niillä yritetään tuoda esille. Kehitykselle on aina varaa ja kokemuksen hankkiminen on todella tärkeä tekijä tässäkin asiassa.

Kuvaamisen lisäksi ihmisten kanssa kommunikoiminen ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen on todella tullut käyttöön tässä viime kuukausien aikana. Sain kokea ensimmäisen haastattelutilanteeni, jossa toimin haastattelijana sekä lehden edustajana.

En oikein vieläkään ymmärrä sitä yhtäkkistä rohkeutta ja itsetuntoa, jolla kävelin sisälle kyselemään kysymyksiä tuntemattomilta ihmisiltä. Tällainen käytös ei ole ollenkaan minulle tuttua.

Yhden haastattelutuokion jälkeen huomasin nopeasti, että muutaman ihmisen haastattelu ei ole juuri yhtään jännittävää.

En ole kovinkaan sosiaalinen ihminen, mutta jotenkin kehitin itselleni sellaisen asenteen, jolla pärjäsin todella hyvin näissä tilanteissa.

Ehkä kyse on siitä, että ei ole kyse minusta, vaan haastateltavasta ja jutun aiheesta. Kokemukseni haastatteluista todistaa sen, että kenenkään ei tarvitse olla erityisen lahjakas keskustelija tai muuten sosiaalisesti aktiivinen, vaan riittää, että luottaa omaan osaamiseensa ja uskoo onnistuvansa.

Kurikka-lehdellä olen oppinut ja ymmärtänyt, miten voin kehittyä jatkossakin ja samalla hankkinut itselleni työkokemusta ja osaamista.

Sosiaalinen ei tarvitse olla, kunhan on valmis kokeilemaan ja olemaan avoin uusille asioille.