KOLUMNI:

Kiitos sinulle, ystävä

Muutin lähes 10 vuotta sitten Kurikasta Helsinkiin opiskelupaikan ja tietenkin aikuisuuden perässä. Silloin pelkäsin kovasti, etten saa oikeita ystäviä uudesta koulustani tai koko kaupungista. Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta olen aina ollut introvertti, ja tarvitsen paljon aikaa yksin olemiseen. Yllätyksekseni jo muutaman opiskeluviikon jälkeen olin löytänyt omat ihmiseni. He olivat kanssani samalla luokalla, ja heillä oli samanlainen huumorintaju. Heidän seurassaan tunsin lämpöä ja olemisen keveyttä. He olivat yhtä epävarmoja kuin minä siitä, mitä tulevaisuudelta pitäisi haluta.

Ystävien saamista ja ystävyyttä pidetään käsitykseni mukaan melko tavallisena asiana, ja sitä voi ajatella jopa jonkinlaisena standardina ihmisen elämässä. Moni meistä on kuitenkin yksinäinen tai kokee yksinäisyyttä. Kaikille ystävyys toisiin ihmisiin ei tosin ole tärkeätä. Kaikkein puhtainta ja ehdotonta ystävyyttä olen itse asiassa kokenut hevosten kanssa. Kaikki on aina totta ja täydellistä itsessään, ja olen aina kelvannut sellaisena kuin olen. Tärkein ja mutkikkain ystävyyssuhde on mielestäni suhde omaan itseen. Itseä on kovin helppo arvostella tai suorastaan kiusata, mutta kuka puolustaa sinua ellet sinä itse tee sitä.

Todellisessa ystävyydessä voi luottaa siihen, että ystävät pysyvät rinnalla elämän kaaoksista huolimatta. Aidon ystävän kanssa voi pitkänkin ajan päästä jatkaa siitä, mihin on jäänyt. Kaikki voi jatkua, tapahtui mitä tahansa. Tällaisia kallisarvoisia ystäviä minulla on Kurikassakin, ja tapaan heitä aina, kun tulen vierailulle. Olen kuullut sanottavan, että ystävyyssuhteita pitää hoitaa. Jos ystävyys on todellista, väitän, ettei sitä silloin tarvitse erityisemmin huoltaa. Ystävyyttä pitää aina arvostaa eikä ketään saa pitää itsestäänselvyytenä. Haluankin kiittää kaikkia vuosien varrella ystävikseni lukeutuneita ihmisiä ja eläimiä.

Ainut suhde, jota minun täytyy hoitaa ja tarkkailla lähes päivittäin, on suhde itseeni. Liian usein sanon itselleni sellaisia asioita, joita en voisi sanoa kenellekään muulle. Olisinpa tajunnut tämän aiemmin! Milloin olen haukkunut itseäni tyhmäksi ja laiskaksi, milloin rumaksi ja tylsäksi. Milloin olen syyllistänyt itseäni turhanpäiväisistä ja vanhoista asioista, mielellään kahdelta yöllä. Onnekseni olen huomannut olevani joka päivä tietoisempi siitä, miten kohtelen itseäni, ja päivä päivältä olen parempi ystävä itselleni. Olethan sinäkin itsellesi?

Hyvää ystävänpäivää kaikille Kurikka-lehden lukijoille! Toivotan lempeyttä päivään etenkin niille, jotka haluaisivat kokea enemmän ystävyyttä.

Nykyään näiden koulusta löytämieni ystävieni kanssa tapaamme viikoittain ja suunnittelemme 10-vuotismatkaa ensi vuodelle. Ihan hyvin meni, vaikka luulin jääväni ilman oikeaa ystävyyttä.