Rapujuhlia ei vietetä vieläkään

RAVUSTUS

AP Suomalainen

Suomessa on rapututkijoiden mukaan hyvä rapuvuosi menossa, mutta se ei koske Kurikkaa. Ravustuskausi olisi alkanut 21. heinäkuuta, mutta Kyrönjoki ja sen haarat eivät ole vieläkään toipuneet rapurutosta, joka iski vuonna 2006.

Kurikan Kalastusseurasta Reino Haanpää kiteyttää tilanteen näin:

– On hyvin vähän rapuja. Eikä kukaan tiedä varmasti, mistä se rutto on tänne tullut, hän harmittelee.

Rapuruton alkuperä saattaa olla kalantuotantolaitos, josta tehtiin ensimmäiset kalansiirrot vesiin ennen ruton puhkeamista. Mutta rutto leviää myös veneiden ja muiden välineiden kuten rapumertojen mukana, jos nämä ovat olleet rapuruttovedessä, eikä niitä ole sen jälkeen desinfioitu.

Kyrönjokeen on lisäksi istutettu ilman lupaa amerikkalaislähtöistä täplärapua, joka kestää rapuruttoa huomattavasti paremmin kuin alkuperäinen jokirapu.

Rapuruttosieni tarttuu ravun kuoren pehmeisiin kohtiin, jota kautta se pääsee leviämään itse kuoressa. Rapu kuolee lopulta sienen erittämään hermomyrkkyyn ja jokirapujen kohtalo on tavanomaisesti sinetöity viikon tai kahden kuluessa tartunnasta.

HAANPÄÄ huomauttaa, että kaikki ravut eivät kuole rapuruttoon, mutta sekään ei paranna tilannetta.

– Siinä tapauksessa sairas rapu jää levittämään tautia.

Tilanne harmittaa Haanpäätä ja ravustuksesta kiinnostuneita senkin vuoksi, että Kyrönjoki on sinänsä vedenlaadun suhteen hyvällä mallilla. Joen yläosilta on kalastettu taimenia ja alaosilta Mustasaaressa on tavattu nahkiaistoukkia.

– Kyrönjoen vesi olisi ihan hyvässä kunnossa nyt. Tietoa on tullut esimerkiksi koekalastuksista, jotka osoittavat, että veden laatua on saatu parannettua. Jokirapu pärjäisi hyvin, jos ei ruttoa olisi, Haanpää suree.

RAPUJEN olemattomuus koskee myös Kyrönjoen haaroja, Kauhajokea ja Jalasjokea. Samoin Kyrönjoen pääluomiin on tehty perkaustöitä. Sellainen karkotti ravut esimerkiksi Nenättömänluomalta.

Rapuja on koeistutettu Meijerinlampeen viitisen vuotta sitten, mutta tulokset eivät olleet häävejä.

– Koeravustuksessa saatiin sitten vain kolme rapua.

KUN HAANPÄÄ oli toisella kymmenellä 1960-luvun alussa, Panttilan Nenättömänluomalla järjestettiin rapujuhla. Se oli koko kylän juhla, jossa oli tarjolla iso padallinen rapua.

Sellaisia rapusaaliita ei ole luvassa lähivuosina, mutta Haanpää ei kokonaan heitä toivoa pois.

– Toivoa on sillä tavalla, että ravun ikä on 8-9 vuotta. Kun ne kuolevat pois, joissa on rutto, voidaan tilalle istuttaa uutta terveeseen jokeen. On paikka, josta puhtaita jokirapuja sitten sinne saamme.

Hänen oma mottonsa on, että tuleville pikkupojille tulisi säästää ravustuksen kokemisen mahdollisuus. Sama pätee myös kurikkalaisiin purolohiin.

– Sellaista aikaa, kun Nenättömänluomalla oli 1960-luvulla, ei enää varmaan tule, mutta kuitenkin, Reino Haanpää sanoo lopuksi.