Alijan ja Miska kävelevät Kurikasta Helsinkiin

KURIKKA

Leena Kurikka

Eilen aamulla lähtivät kurikkalaiset Alijan Danish ja Miska Panttila kävellen kohti etelää.

– Tavoitteena on päästä Helsinkiin noin viikossa. Ei ole pakko päästä perille, menemme siihen asti kuin pääsemme. Tämä on ihan ex-tempore -reissu. Siinä on tie, kävellään vain. Kun edessä on Helsingin Tuomiokirkko, mennään portaille hengittämään, suunnittelee Alijan.

Juhannuksena Miska ehdotti Alijanille yhteistä juoksulenkkiä. Alijan mietti unohtaisiko Miska ehdotuksensa. Aamulla kuitenkin tuli tekstiviesti ja yhteiset juoksulenkit alkoivat.

Kesän mittaan he ovat juosseet yhdessä noin 20 kilometrin lenkkejä, ja ystävystyneet.

– Tuli hyvä mieli, kun tuli suomalainen kaveri juttelemaan.

Idea kävelystä Helsinkiin tuli Alijanilta. Miska suostui heti mukaan.

– Miksipä ei lähdettäisi, hän tuumi.

Reittejä ei ole etukäteen suunniteltu. Kolmostietä ja vanhaa kolmostietä kuljetaan.

– Motarilla tulisi sanomista.

Päivässä he aikovat kulkea viitisenkymmentä kilometriä. Selässään heillä on 15 -kiloiset rinkat ja niissä teltta, makuualustat ja makuupussit, vaihtovaatteita, Kurikan Kesportin sponsoroimat kengät ja sukat, kännykän laturi ja retkiruokaa.

Rakkolaastareita on runsaasti mukana.

Huoltoautoa ei ole, mutta kännykät on.

Jalasjärven ja Parkanon väliselle taipaleelle on varattava vettä ja ruokaa, kun matkalla ei ruokapaikkoja ole.

– Vettä on mukana. Sitä on saatava tasaisesti, muuten lihaksisto jäykistyy ja askel lyhenee, kertoo Miska.

– Kyllä Suomessa vettä saa. Koputan vaikka talon oveen ja pyydän, jos ei muuten löydy, lupaa Alijan.

Kunto on kohdallaan, vaikka miehet eivät koe olevansa urheilijoita. Miska on harrastanut jousiammuntaa ja viihtyy myös metsällä. Tänä vuonna töiden vuoksi on jäänyt kyyhky- ja sorsajahdit väliin. Alijanilla on sininen vyö judossa. Judon lisäksi hän harrastaa juoksua.

Alijan Danish tuli Suomeen pakolaisena viisi vuotta sitten Afganistanista. Kurikkaan hän muutti kesäkuussa 2016 ja asui Jarkko ja Maria Siekkisen perheessä. Hän valmistui viime maaliskuussa lähihoitajaksi Sedu Kurikasta ja työskentelee Attendo Tanelintuvassa. Nyt hän asuu sanojensa mukaan maailman parhaimman paapan, Esko Mäki-Lohiluoman luona.

Miska Panttila kirjoitti ylioppilaaksi keväällä ja piti ylioppilasjuhlansa lauantaina.

– Sen takia lähtö onkin vasta sunnuntaina, muuten oltais lähdetty perjantaina tai lauantaina.

Hän sai opiskelupaikan Tampereen yliopistosta konetekniikan DI-ohjelmaan, mutta menee ennen opintoja armeijaan. Parhaillaan hän tekee töitä KiinteistöÄssillä ja Jalasjärvellä Kojalla. Työtunteja tulee 60-70 viikossa.

– Työttömänä ei ole tarvinnut olla. Viikon reissu Helsinkiin on lomaa.

Miehet haluavat näyttää esimerkkiä muillekin. Asioihin ei tarvitse suhtautua niin tiukasti. Yhdessä voi viettää aikaa vaikka kävelemällä, oli ikä mikä hyvänsä.

– Haluan näyttää, että voidaan toimia toisen kanssa vaikka toinen on tullut muualta, ei väliä onko suomalainen tai afganistanilainen, sanoo Alijan Danish.

– Suomessa ollaan ennakkoluuloisia. Koetaan hankalaksi tutustua, kun toinen tulee eri kulttuurista. Tärkeä perspektiivi on tulla toimeen vaikka on erilaiset lähtökohdat, painottaa Miska Panttila.

Alkumatkalle Jalasjärvelle asti lähti saattajaksi Saana Jussila. Helsingistä Alijan ja Miska palaavat junalla.